Pohojanmaalla

Pohojosesa on hiihtoloma viikko ja niin mullekki järijesty vähä pitempi viikonloppuvappaa. Eilen illalla ajeltiin Pohojanmaalle ja tännään oon puuhastellu hirsitalolla. Vaari tuli eilen kipiäksi, joten hänen ei passaa talolle ny tulla ku sielä on pölyset hommat tievosa.
Rupesin putsaamaan hirsiseiniä ku vaari osti semmosen härvelin, jolla niitä on kätevä putsata.

Hyvin irtuaa tummunu pinta hirrestä. Pölisee aikalailla vaikka laitonki imurin letkun tuohon härveliin kiinni, jotta enin moska mennee suoraan imuriin.

Ensin piti härveliä testata semmoseen kohtaan mikä ei jää näkösälle. Keskellä kuvvaa on putsattua hirsipintaa. Yllätti miten palijo pinta vaalennee.

Täsä on sitte seinä joka jää näkyviin.
 

 Sisäporstuaan jätetään näkösälle yks hirsiseinä. Sen sain putsattua kokonaan.
Vasemmalla on puhistamaton seinä.
Kuva vähä vääristää tojellista eroavaisuutta siihen miten palijo pinta on muuttunu.
Seinästä tullee hyvännäkönen kunhan se saahaan pyyhityksi puhtaaksi kaikesta pölystä. Se homma saa vielä oottaa.








Ehin jo vähä alotella tuvan seinien putsaustaki.

Tuvan nurkka on vuosien saatosa tummunu tosi palijo.  Eihän se tuolla nailonharijallakkaan ihan vaalijaksi lähteny mutta puhistu ja kirkastu pinta kuitenki jonku verran.
Hirsisä on eletyn elämän jaläkiä vaikka kuinka palijo, ne saa jäähä siihen misä ovat. Turhaan pelekäsin, että nailonharija häivyttää piilukirveen jälijen, ei häivytä. Komijasti jää aaltoilevat  jälijet näkyviin.

Tästä on taas hyvä jatkaa.