Paluu "normaaliin" arkeen

Kaikella on oma aikansa, myös vieraitten tulolla ja lähöllä.
Maanantaina vierailla oli suunnitelmisa mennä Ranualle. Se oli heijän viimmenen " turistikohe" jonka ehtisivät käyvä kahtomasa, sillä tiistaina heillä oli eessään matka Helsinkiin.
Maanantainaki oli pakkasta reilusti yli -20 astetta, tais olla lähempänä kolomiakymmentä jos oikeen muistan.
Tyttö puki lämpöset vaatteet ylleen, isällä näytti olevan vain samettifarkut jalassaan ja ehti lähtiä ulos enneku huomasin, että eipä ottanu toppahousuja mukkaansa.
Vaarille sanoin, että ottaa toppahousut ja antaa ne miehelle jotta pukkee ne ylleen ku pääsevät Ranualle.
Mies kerto illalla, että kyllä oli toppahousut olleet tarpeeseen, kylymä ois ollu kävellä iliman niitä.
Kovasti he olivat tykänneet eläintarhalla käynnistä vaikka olikin pakkanen poskipäitä nipistelly.
Revontulet jäi heiltä näkemättä. Ei sattunu sellasta iltaa, että oltas niitä nähty. Vaan varmasti palijon muuta oli sellasta mikä jäi heille mieleen ja voivat jäläkeen päin muistella.

Tiistaina kuuven aikoihin lähti heijän juna Helsinkiin.
Sielä he aikovat viettää yhen päivän ja torstaina heillä on lento Montenegroon.
Mukava oli pittää heitä vieraana, toivotaan että joskus vielä tavataan.

- vaari kirijotaa  -
 Kakstoista päivää he täsä olivat, monet kahavit saatiin keittää ja suomalaista ruokakulttuuria heille esittelin keitoksillani.
Aamupuurot oli heille uutta siinä muovosa ku ne meillä täällä Suomen niemellä keitetään. Vielä ku keittelin joka aamu puuron vähä eri ainehista ja esittelin ne omalla tyylillääni niin olihan siinä Montenegron mies välillä ihimeissään. Siinä oli pereinteinen maanantaiaamun puuro, perinteinen onnellisen päivän puuro, perinteinen hyvän aamun puuro, kylmän aamun puuro ja ties mitä. Perinteinen kalansilmäpuuro mietytytti vierasta eniten, mutta lopulta tykkäsi siitäki. Se oli niistä helemisuurimoita maitoon keitetty puuro. Keitetyiltä kalansilimiltähä ne helemet siinä näytti.
Yhtenä aamuna puurua jäi kattilaan ja  väänsin siitä tietysti perinteisen sämpylätaikinan. Vieras siihen, että tätä hän ihhailee kun täällä tuo kierrätys on näin huippuunsa vietyä. Virne sen naamalla kyllä loppu siihen, ku panin hänet pyörittelemmään sämpylätaikinan perinteisen suomalaisen pyöreiksi palleroiksi pellille. Reilu parikymmentä sämpyä siitä tuli ja tarkastuksestani meni viimeiset kolome yritystä jotensakki läpi vieraan pyöritteleminä. Ei ollu iha heleppua enskertalaisen saaha muotoa kohilleen, ku taikina oli aina kiinni joko kämmenesä tai pöyväsä vaikka kuinka neuvon pyörittelijää.   

- mummeli kirijottaa - 
Tämä päivävähän onkin sitte ollu ihan normaali päivä.Vaari kävi heittään mut yheksäksi töihin ja meni ihte kokkaileen työttömien ruokailuun sapuskaa. Pakkasista johtuen auto jäi vaarille, hän ku sai sen laitettua lämmitykseen jotta Roomsteri pysys sulana.
Viime viikolla kävi  nimittääin niin, että Roomsteri ei suostunu lähtemmään käyntiin, ku joutu seisommaan pakkasesa sen aikaa ku olin töisä. Tympiää on soitella sitte jostaki käynnistysapua vaan minkäpä siinä teet?
Mun työt loppu tännään kahelta, justiin sopivast, ku työttömien ruokailukin oli ehtiny loppua siihen mennesä.
Kotija ku tultiin niin keitettiin iltapäiväkahavit ja sen päälle pienet tirsat.
Nytpä sitä jaksaa illan valavua.


Oiken mukavaa iltaa sullekki!