perjantai 12. heinäkuuta 2013

Ysi, ysi, ysi CPA marketista ja vähäsen muutaki jorinaa.

Kaikenlaisiin uusiin juttuhin sitä reissatessaan törmää ja niihän sitä sanotaanki että matkailu avartaa.
Tään päivän kummastus mistä piti oikeen kuvia alakaa ottaan oli ihan oikijoita eläviä kaloja kalatiskialtaalla myynnisä . CPA-marketin myyntipojilla vissiin paikallinen kalastuslupa, jotta saavat vonkaleet nostella sitä mukkaa altaasta ku joku asijakas tahtoopi moisen omakseen ostaa. 
Eikä oo elö pontyt hinnalla pilattu.
Se siitä marketista, siirryttään ulos kahtelleen millasta meininkiä Kossuth Terellä.

 Siinäpä sitä vettä loiskuu ja räsikyy usijampaaki suuntaan. On suihkua jos putousta pienemmällä jos suuremmalla suuttimella varustettuna. Kovasti tykätty kuvien ottopaikka. Vähän väliä vaihtu ihimiset tuos portaikon juurella jotka tahtovat valokuvamallina olla. Mun malli istuu tuola taustalla penkillä. :)

Viijeltä alako koko viikonlopun kestävät festifaalit samaisella aukijolla. Eellis päivänä ku kulijettiin aukijon läpi, oli rakennusmiehet pystytämäsä myyntikojuja molemmin puolin aluetta. Just ennen viittä oli melekonen ukkoskuuro, vettä puotti taivaan täyveltä. Me ooteltiin hotellihuoneesa sen aikaa että vesisaje loppuu. Tultiin kuuven jäläkeen kahtelleen paikallista festifaalitouhua.

 
 Kúrtöskalács, Unkarilainen perinneherkkupulla. Suomeksi kaiketi käännettään putkipulla.  Kaveri pyöritteli pullataikinasta pitkän letin, ihan ku pitkua tehtäisä tehhään. Sitte letti kaulittiin 2-3 cm levyksi jonka jäläkeen se kierrettään puisen rullan ympärille. Pinta voijeltiin, liekkö ollu sullaa voita tai markariinia, en saanu selevää, ja pintaan rippoteltiin vielä sokeria.
Rullapullat paistettiin hiilloksella telineesä misä rullat konneiston avulla pyörii ihtekseen, jotta ne paistuu tasasesti. Ku ne oli paistunneet nostettiin ne taas kuorruttamis astiaan. Pinta sai erilaisia makuja, kanelisokeria, vaniljasokeria... mitä makuja mahtokaan kaikkijaan olla. Tuoksu ainaki oli aivan älyttömän ihana, harmi ku ei voinu maistaa.
 Nää herkut lähti mukkaan. Ghilifarmin kojusa oli monenmoista erimakusta ja vahavusta chilitahanaa myynnisä. Maistella sai jos sattus vaikka tykkään. Kokin valittema pääkallonkuvilla varustettu purkki oli aika tujua, meinas että eipä tuota voi ku pikkasen laittaa mausteeksi. Mää otin chilisuklaapurkin. Jännä makuyhistelmä, ensin maistuu suklaa, hetken päästä alakaa polttelleen kitalakia.
Kansantanssia ja tanhua sai opetella ihan paikan päällä. Hyvin yksinkertasia ja selekitä askelkuvioita, taputusta ja hyppelöintiä joko yksin tai pareittain. Eka tanssi menosa johon muutama tanssija lähti yleisön joukosta mukkaan. Pari tanssia kuuntelin ja kattelin ja sittenpä olinki jo menosa mukana. Hauskaa oli eikä tarvinnu iltalenkille ennää lähtiä, kyllä siinä sen verran hiki tuli ku kolome pitkän pitkää tanssia tanssas.

Yö on nukuttu suhteellisen hyvin. Aamupala käytiin syömäsä alakerran kellariravintolasa. Talo misä tää hotelli on, sattuu olemaan Deprecenin vanahin pystysä oleva rakennus. Talo on rakennettu joskus 1690 luvulla ja sitä on entisöity ja korijailtu joka puolelta pyrkien säilyttämmään sellasena kuin se aikoinaan ollukki.
Kellariravintolan katto oli kaareva ja tehty tiilistä. Pöyvät ja tuolit olivat vanahoja, muutamia sivustavejettäviä sänkyjäkin oli laitettu istuimiksi. Istuinsuojina toimi vanahat jyväsäkit. Ravintolan tiski on tehty jykevistä hirsistä, kestää isommanki äijän siihen noijailla eikä taatusti notkaha suuntaan eikä toiseen.

Kokki pakkailee laukkuaan. Kymmeneen mennesä pittää meijän häippästä ja vaihtaa kortteeria. Koitettaan löytää tie juna-asemalle ja tutkitaan mihinkä aikaan mahtannee junia kulukia Budaa kohti. Asemalla saapi taas testata miten palijo asemavirkailija ossaa puhella lontoon murretta. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Piparitaikinasta hevostalli

 Likat ovat syksyn aikana olleet kovasti innostuneita hevosista joten mikäpä muu piparijuttu se ois voinu tälle joulua olla kuin piparitalli...