Matkalukemisesta aivonystyröille liikuntaa


Suomen Kuvalehesä ( 20.6.2013 ) oli Riitta Kylänpään kirijottama juttu: Sisältä tyhjä, mikä loitontaa meitä itsestämme? Tätä kysymystä pohti ja tuumaili kolome eri ihimistä joista yksi Florence Smith, ammatiltaan psykoterapeutti. Hänen pohdintansa asijan tiimoilta oli suurelta osin yhteen meneviä mun ajatuksien kans joten lainaan niistä osan. Smithin ajatukset sai aivonystyrät vähäksi aikaa liikkeelle, mikä kuulemma tekkee välillä tosi hyyvvää. Onhan nimittäin niin, että jos aivonystyrät joutuvat liijan pitkän aikaan olemaan toimettomana, alakaa ajanolloon niitten toimintakyky hijastummaan. Joten on hyvä asija, että aivonystyrät pyssyy virijäsä liikkeesä ja niille riittää hommia.
Vaan Smithin tuumailustahan mun piti kirijotella.

" Jossakin vaiheessa jokaisen ihmisen elämässä tullee hetki, jolloin hän havahtuu miettimään elämän suuria kysymyksiä: miksi minä olen täällä, mikä on elämän tarkoitus, mikä on minun merkitykseni."

"Vieraantuminen tarkoittaa sitä, että ihminen on menettänyt yhteyden itseensä ja toisiin, luontoon ja elämän perimmäiseen merkitykseen ja tarkoitukseen.
Monet haluavatkin unohtaa, että olemme kuolevaisia ja että viimeisessä paidassa ei ole taskuja.
He tekevät kaikkensa, jotta heidän ei tarvitsisi pysähtyä, koska "epämiellyttävät" ajatukset saattaisivat silloin nousta pintaan.
Postmoderni ihminen inhoaa yksinäisyyttä, ja ikävystyneisyyttä- ja tyhjyyttä.
On ihmisiä, jotka eivät kykene seurustelemaan itsensä kanssa edes yhtä hetkeä. Olemaan yksin hiljaa tekemättä mitään. Ainakin on tarkistettava sähköposti ja Facebook."

"Minä väitän, että ihmiset ovat uupuneita sen takia, että he eivät osaa lakata haluamasta silloinkaan, kun heillä on jo kaikkea."

"Vaikka enemmistöltä länsimaisia ihmisiä ei puutu juuri mitään, moni tuntee olonsa tyhjäksi. On selvää, että materia ja mielihyvän tavoittelu eivät riitä loputtomiin elämän tarkoituksesi.
Moni vain ei tunnista tyhjyyden tunteen alkuperää ja yrittää hukuttaa sen mielihyvän pyörteisiin.
Tyhjyyden tunnetta ei pidä säikähtää, se ei ole syy hakeutua terapiaan. Tyhjyyden tunne muistuttaa meitä siitä, että olemme loitontuneet vastuullisesta itsestämme ja että meillä on tilaisuus tarkistaa suuntaa. Se vie meitä eksistentiaalisten kysymysten äärelle.
Ihminen, joka ottaa vastuuta itsestään ja muista, ei tunne oloaan tyhjäksi.

Nykyihmisen suurin tragedia on kohdatuksi tulemisen vaje. Onko meistä jo tullut kyvyttömiä olemaan läsnä vastuullisesti itsellemme ja muille? "

" Rakastava läsnäolo ja nähdyksi tulemisen tarve korvataan tavaroilla ja viihteellä. Koska rakastan sinua, hukutan sinut tavaroitten alle. Koska rakastan sinua, en myöskään kiellä sinua. Rakastamisestakin on tullut mielihyväperiaatteen mukaista elämää."

" Miten olla kun mitään ei tapahdu?
Miten kestää epämiellyttäviä asioita, kun tilanteesta ei voikaan lähteä?
Miten olla, kun tyhjyys, ahdistuneisuus ja tyytymättömyys yllättävät? "

" Hyvinvointikin määritellään nykyisin kuluttamiskyvyn mukaan. Ennen paheina pidetyt itsekkyys, röyhkeys ja kateus ovat muuttuneet tavoiteltaviksi ominaisuuksiksi. "

Mitä nykyään pijetään paheena?

Mielihyvänperiaate, aika mielenkiintonen sana ku sitä alakaa miettiin.
 Mukavaa maanantaita Keszthelystä!








Kommentit

  1. "Minä väitän, että ihmiset ovat uupuneita sen takia, että he eivät osaa lakata haluamasta silloinkaan, kun heillä on jo kaikkea."

    Just noin ja sitten kun alati tarttee siellä somessa olla ja hehkuttaa kuin mukavaa on ja kaikki hyvin, vaik asiat ois aivan perseellään. Kaikki heti mulle nyt, ilman et itte pisgtää tikkua ristii... se se on matka turmioon.

    VastaaPoista
  2. kiitos mummeli, erittäin hyvä postaus tästä jäi paljon mielen päälle, kun vielä pysyisikin..kilahti moni kohta, esim.. viimeisessä paidassa ei oo taskuja.
    eipä ole se on varma

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma tupa

Langanohjain neljälle langalle

Neuleharppu