Mehua

Maanantai illalla poimitut mustikat oliki jo senverta pakkasen nipistelemiä ettei niistä oo ku mehumarijoiksi. Illalla ku päästiin mehtästä kotia, kokki sieppas lomsansa pöyvältä ja lähti saman ties kauppaan,ostaan sokeria mustaherukoita jos niitä sattus saamaan, laitamma mustikan sekkaan mehustummaan.
Mun hakiesa pulloja alakerran varastosta tuli naapurin rouva portaikosa vastaan. Kyseli että mitäpä meille kuuluu. Siinä enimmät kuulumiset vaihettiin ja sitte sanon että kävin alakerrsta hakemasa pulloja ku pittää vähä mehua keitellä mustikoista
Tulin siinä maininneeksi että kokki meni ostaan mustaherukoita nii laitamma mustikan sekkaan.
" Älä hyvä ihiminen osta marijoja, mulla pakkasesa vaikka kuin ylivuotisia jotka saa keittää mehuksi", sano naapuri. No mää kiireesti kotia soittaan kokille ettei ostakkaan ku saahaan marijoja naapurilta.
Monenlaista marijaa oli naapurin pakkasesa ja kannoin ne meijän puolelle. Lajittelin valamiiksi punaset marijat mehumaijaan sullaamaan ja mustat sitte ämpärriin. Mehun keitto ei sitte illalla ennää onnistunu ku ois menny turhan myöhäselle.
Kokki on aamupäivän marijoja mehustellu. Mää tulin töistä kymmenen jäläkeen ja rupesin sitte kuumetaan, sokeroimaan ja pullottaan ne.
Tosi hyyvvä sekamehua tuli punasista marijoista, suurin osa marijoista oli mansikkaa. Lisänä oli puolukoita, vadelmia, nams.

Kommentit

  1. Sekamehut onkin niitä parhaita, monen matjan aromit yhdistyvät!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. No niin meillä sanotaan ku pakkanen pehemittää marijat, se vähä nipistellee niitä. :)

      Poista
  3. Namm, ite tehtyy mehuu.
    Meillä mehu tehää vast sillo kun sitä tarttee. Siks on pakkaset turvoksillaan marjoja.

    VastaaPoista
  4. Niin mutta onko teillä jo pakkasta??? =O

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma tupa

Langanohjain neljälle langalle

Neuleharppu