Tais olla vuosi 2016 alakukessää yks lauvantai aamupäivä, ku istuttiin kartanolle pystytetysä telttakatoksesa kahavilla. Vaari oli aikasemmin kiertäny talon ja teheny tutkimusta siitä, misä kunnosa vanaha hirsitalo mahtaa oikeen olla. Meillä ku oli ajatus alakaa remontoimaan talo asuttavvaan kuntoon. Ulukovuorauksen vaari oli irrottanu akkunoita myöten parilta seinältä ja totesi, että toivoton tapaus meille.
Tienpuolen päävystä hirret oli akkunoihin saakka sen kuntosia, että suurin osa pitäs vaihtaa. Etuseinä oli ainut, mihin ei tarvis vaihtaa yhtään hirttä. Siinä ku istuttiin kahavilla, vaari tuumas, mitä tehhään, jätetäänkö koko homma? Hommaako maanantaiksi kaivurin paikalle, ja pannaan koko höskä matalaksi? Siinäpä sitä oli miettimistä hetkeksi aikaa.
En miettiny kovin kauvaa. Rukkoilin, tai oikijastaan latelin sanoja Jumalalle kuultavaksi. Homma on nyt semmonen, että me ei tästä hommasta yksin selevitä. Jotta me uskallettas jatkaa, niin lähetä joku maanantaina meitä auttammaan.
Iltapäivällä meijän tieitä pitkin kävelee mies. Hetki siinä raatataan, mutta ei puhuttu talon kunnosta eikä rukkouksesta mittään. Sanottiin vaan, että kierräppä talo ja sano arvios. Sitte mies kiertää talon ja sannoo; Vaan, on teillä täsä kova homma. Mitäpä sanotta, jos tuun maanantaina ja otan moottorisahan mukkaan ja alamma laittammaan nuot hirret seinälle? Vilikasin vaaria ja vaari vilikas mua, tiijettiin mitä tehhään.
Mies ku lähti, ruvettiin vaarin kans laittammaan nostorauvat paikalleen ja niitten alle tunkit. Kaikki oli valamiina maanataiksi. Maanatai aamu ku koitti, mies tuli ennen kaheksaa ja niin alettiin hommiin. Kahen viikon ajan mies kuluki meillä talakoilla hommisa ja saatiin vaihettua hirret mihin ne piti vaihtaa.
Ku mies tuli meille, sanoin, että hän on enkeli. Kerroin hälle mitä olin Jumalalle puhunu ja siinä hän nyt oli, pikavastaus. Miehen silimäkulumasa kimmelsi kyyneleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)