Fillari

 Oon ajellu työmatkoja äitin vanahalla fillarilla. Sen kunto on päässy vuosien varrella rapis- tummaan, on tullu vähä ruostetta pintaan ja kumit vetelee viimmesiijään. Fillarilla on hyvä aijaa, sempä takia päätin tehä siihen vähä remppaa, uudistaa sitä . 

Ruosteet sain kutakuinki hinkattua pois ja sen jäläkeen oli maalauksen vuoro. Tarakkarauta ja ohojaustanko mustaksi, runko keltaseksi. 

Uuvet kumit sai ihimeitä aikaan, fillari on uudistunu pirteällä tavalla. Onpa sillä mukava ajella ja taatusti tunnistaa omansa. 🙂

Vanhasta voi tulla uutta, se on totta. Sannoohan Paavali kirijeessään näin; siis, jos joku on Kristuksesa, niin hän on uus luomus, se mikä on vanahaa, on kavonnu, kahto, uus on siijaan tullu. 2 Kor. 5:17 . 

Ihiminen muuttuu sisäisesti, syntyy uus hengen elämä joka myös näkkyy ulospäin. Pintaki muuttuu, ihanku fillarisa, näyttää uuvelta. Sitä hän, Kristus saa aikaan, uutta elämää, vanaha katuaa.