Syksyn aikana oon ollu joitaki kertoja mukana suomikoulusa, jota on pijetty seurakunnan tiloisa irakilaisille maahanmuuttajille. On opetettu helle suomen kieltä. Pari kuukautta sitte tuli mieleen ajatus, että jouluna ois kiva muistaa koululaisia jotenki, joten päätin kutua heille lahajaksi villasukkia.
On ollu mukavaa ja mielenkiintosta seurata heijän opiskelua ja nähä se miten kielen oppiminen edistyy. Ollaan tehty kirijotustehtäviäki, mikä on selevästi ollu haasteellisempaa ja hankalampaa kuin pelkkä puhuminen. Suomen kielen kaksoiskonsonantit tuottaa hankaluutta.
Vaikka sanat kuulee, ei kuulemastaan saa aina tarkkaan seleville sitä onko sanasa yks tai kaks koota tai ällää.
Vaatii aikaa ja palijo harijotusta jotta nämä jutut oppii. Hienua on kyllä se, että porukalla on halua oppia puhumaan suomia. Se kun on esimerkiksi töihin päsemisen kannalta tosi tärkiä juttu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Herätys
Mun ploki on ollu talaviunilla kuten karhut. Tosin karhut hakkeutuu talaviunille jo syksyn viilentyesä, ennen lumien tulua, mun talaviuni al...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Hyvä idea nuo sukat heille! Varmasti lämmittää muutenkin, kuin vain jalkoja. Hyvää joulun aikaa teille sinne!
VastaaPoista