maanantai 25. syyskuuta 2017

Koruhulluus jatkuu

Vaari välillä vähä virnuilee mun hommille ku istun lähes aamusta iltaan työpöyvän ääresä lusikoita vääntelemäsä. Kysäsin eilen, että mitäs virnuilet. Vaari tuumas vaan, että sitähän mää vaan, ku on niin mukava kahtua sun innokasta puuhasteluas.
Tekemällähän sitä oppii.

Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.
Kirpparilta löyty lusikkanippuja joisa oli epämääränen määrä samanlaisia lusikoita.  Kolomen lusikan sarijasta sai kivan setin, korvikset ja riipuksen.
Lusikkapesistä sai kivoja riipuksia.
Jos joku haluaa jonku korun itelleen tai ystävälleen niin laitappa viestiä.

4 kommenttia:

  1. No oletpa Sinä ahkera! Sitten kun olen saanut valmiiksi pari mekkoa ja kävelypuvun ja parit sukat ja puutarhan ym. niin sitten minäkin pistän käteni lusikkasoppaan. Millä olet raapinut nuo alemmat himmeiksi!

    VastaaPoista
  2. Mulla on sellanen pieni, pyöreä hiomapallo joka kiinnitettään konneeseen. Mahtaiskohan pallo olla jotain kiveä, väriltään se on harmaanviheriä.

    VastaaPoista
  3. Onpa kekseliästä :) Kivan nostalgisia!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...