maanantai 10. maaliskuuta 2014

On se kevät pikkusen pitemmällä Unkarisa mitä meillä kotona

 Muutama kuva Unkarin kevväästä... puistosa alako nurmikko pikkuhilijaa vihertämmään.
 Ensimmäiset kevvään kukkijat nauttivat aurinkoisesta kevätpäivästä.
 Kirsikkapuu kukki komijasti Gellertin rinteellä.
 Rinteelle nouseminen oli suhteellisen heleppua ku ei tarvinnu alakaa polokua raivaamaan, vaan saatiin tepastella päällystettyä tietä pitkin. Välillä oli toki portaitakin joitten nouseminen oli ehkä matkan rasittavin vaihe, tai olikohan. Alaspäin tuleminen saattaa olla kans aika rasittavvaa. Polovinivelet ja pottuvarpaat joutuu aika lujille, ja muutki kinttulihakset. Pakosta joutuu pikkusen pinnistämmään ja pijättelleen jottei alastulo olis liijan vauhikasta. Mut hyvin me siitäki hommasta selevittiin. Kukkaan ei kaatunu.

Hyvät oli kelit koko viikon ajan. Parina päivänä oli hieman satteisempaa, suurimmat sajekuurot sattuvat yöaikaan, joten meijän reissua ne ei häirinneet. Tosi mukava kokemus oli polskutella kylypyläsä ulukoaltaasa, ku ulukona oli pimijää, tuulista ja viileetä.

Mukava oli olla reissusa, mut mukava oli tulla kotiakki. Tästä se taas lähtee arki rullaamaan.....




1 kommentti:

  1. Hienoa, oot vaihtanut blogin taustan. Ihanan iloinen ja keväinen on. Minäkin haluaisin niin lähetä jonnekin lämpimään edes hetkeksi - tai ainakin lämpimämpään, vaikkei täällä tänä talvena ole kylmää tarvinnut kärsiä. Sormet syyhyten jo kurkkailen tuonne takapihalle, että piankohan pääsee hommiin.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Oma ovi

Kutvosen Martta tunnettiin kotikylällään hurskaana ihimisenä. Hän oli kohtuullisen nuorena jääny leskeksi eikä ollu sen koomin miestä ihtell...