maanantai 28. maaliskuuta 2011

Säikähys

Toissa yönä se tapahtu.
Herättiin yhen aikaan yöllä rysähykseen., laisin helinään. Semmonen herätys oli että silimät rävähti auki, sydän hakkas , pääs tako ajatus, mikä se oli?  Enpä muista nähäneeni milllo kokki ois niin äkkiä sängystä noussu, hyvä ku ei selekäänsä revähyttäny ku säntäs pystyyn. :)

Keittiöön sitä ensin mentiin kahtomaan että mikä hylly on tipahtanu. Mut ei sielä mittään ollu tipahtanu.
Lasivitriinikin oli ihan kokonaisena seinällä. Sitte hiippailtiin olohuoneeseen että oisko sielä jottain tippunu mut ei me mittään löyvetty. Ihimeteltiin vaan että mistä se rysähys kuulu. Hetken aikaa siinä kierreltiin ja kahteltiin, kun ei mitään ihimeellistä havaittu mentiin takasi nukkumaan. Ajateltiin että tais kuulua äänet yläkerrasta.

No sitte aamulla kaheksan aikoihin ku olin saanu aamukahvit juotua ja menin olohuoneeseen, huomasin lattialla nojatuolin alla epämääräsen näkösen palasen, ihan kuin ois pelin palanen. Samasa huomasin tuolin takana ihan seinän vieresä lasinsiruja ja hajalle menneet taulunkehykset. Siinähän se rysähyksen syy! Taulu oli tipahtanu seinältä, lasi menny tuhannennuuskaksi, joten siitä se lasin kilinä. Taulu oli ollu ripustettuna ihan tavalisella taulukoukulla petoniseinälle. Semmosella valakosella koukulla, misä on kolome pietä metallipiikkiä joilla se naputellaan kiinni seinään. Eikä ny ollu ihan niitä pienimpiä koukkuja, vaan ihan semmonen reilun kokonen.

 Eipä tuota osannu aatella taulua seinälle laitettaessa ettei koukku kestä taulun painoo. Kun ei se taulu niin mahottomasti tuntunu painavan. Niisä koukkupaketeisa kun ei taija olla merkittynä minkäänlaista painorajaa miten palijo koukun varaan voi ripustaa. No aikanki nyt tiijän että jos laittaa hieman isompaa taulua seinälle niin kannattaa laittaa kaks koukkua.  Onneksi taulu ei ollut mikkään arvoesine, joskus joltain kipparilta ostettu että siinä mieles sen tippuminen ei jääny kauheesti harmittaan.

 Kehykset oli kyllä tosi kivan näköset, kultaset ja koristeelliset. Aattelin että niistä vois vielä saaha käyttökeleposet kun nitojalla niittais kulumat yhteen. No niihän sitä ensisilimäyksellä voi luulla, mut tarkempien tutkimusten tuloksena totesin että ihan turha alakaa värkkäämään niitten kans. Kehykset kun ei ollu puuta, vaan semmosta puristettua puumassaa. Kahesta kulumasta oli irronnu palasia joten aika mahotonta saaha niistä siistin näköset. Se taulu kehyksineen päätty roskikseen. Pitänee hankkia kirpparilta uus taulu jos alakaa tuntummaan siltä että tyhyjä taulun paikka häirittee silimää.

Aurinkoista päivää sulle!

1 kommentti:

  1. No herättäähä tollai. Meilt tippu...tai mörkö heitti, koko astiakaapilliin astioit keittiön lattialle. Selvennykseks viel, et kaappi oli edellee tukevasti seinäs kii ja hyllyt paikoillaa. Kaikki astiat vaa oli siit kaapist pirstalein lattial.
    Sillo hiukkase pelästyttii.

    Tää uudistettu plokipohja on kyl onnistunnu ja sopii mun silmälle oikee hyvi. Kaunis o, niiku tekijäsä!!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...