torstai 31. maaliskuuta 2011

Ihime se on pieniki

Sitä elämäsä saattaa sattua ja tapahtua kaikenlaisia pikkusia juttuja joihin ihimisellä ihtellän on heti kauheen järkiperäsiä selityksiä miksi ja miten mikäkin tapahtunu. Tapahtuu mystisiä asioita joihin ei löydy selitystä eikä ratkasua, ne vaan tapahtuu.

Yks tällänen tapahtu... misäs muualla ku Rooman reissulla. :)


Oltiin lähetty aamusella jo liikkeelle. Hotellin bussikulijetus oli tuonu meijät metroasemalle ja olitiin  laskeetumasa portaita alas niin yks kaks kuulu kilahus. Poika ja miniä jotka olivat pari kolome askelmaa almpana pysähtyvät , samoten kokki joka oli reilun metrin pääs minusta.
Minä pysähyin kans ja katoin alas jalakoihini että mikä tipahti kun kilahti niin kuuluvasti? Esimmäinen ajatus oli että taisin potkasta kalijapullon korkkiin tai johoki muuhun metalliseen esineeseen.


Kas kummaa, mun kengän vieresä oli lintattuna 50€ seteli. Otin sen käteeni, vaistomaisesti pääs mölähys, Kiitos Jumalalle!  Käännyin kattomaan taakseni että oliko raha kenties pudonnut joltain takana tulevalta. Ei sielä kettään ollu. Kääntyilin ja pyörin siinä hetken kahtellen keneltä raha ois voinu pudota mut eipä siinä kettään näkyny. Kokin se raha ei ollu, siitä olin ihan varma kun lähtiesä hotellilla oli ollu puhetta että pittää muistaa käyvä pankinluukulla. Eikä se ollu poijan eikä miniänkään. En meinannu millään uskoo että se raha ois siihen noin vain taivaasta tipahtanu mut uskottava se oli.


 Kauimmaiset ihmiset ketä näin, he seisovat n. 5-10 metrin pääsä tasanteella eikä he olleet ollenkaan sen olosia että heiltä ois mitään hukasa. Sitäkin aattelin että jos se raha jotenki tuulen mukana siihen tuli. Ihan hyvä selitys ois muuten, mutta sillon ei tuulllu.
Se kilahus! Jos sen olisinkin vain minä kuullu, voisin heleposti aatella kuulleeni harhoja. Mut sen kuuli poika ja miniäkin.
Kun ei näkyny ketään keneltä raha ois tippunu, päätin että löytäjä saa pitää. Annoin rahan kokille joka laitto sen kiitollisin mielin lompakkoonsa. Sinä päivänä syötiin pizzaa, pihviä ja yrttiperunoita. :)

Senkin takia tuo juttu oli minusta niin kiva ja rohkaseva, kun kerran yks nainen väitti mulle kiven kovaa että mittään ylimääräsiä rahoja ei saja taivaasta. Ihan turha on puhua mistään siunauksesta tai ihimeestä. Ite ne kaikki pittää tienata kovalla työllä.
Minä koin sen siunauksena, pienenä ihmeenä. Vaikkei nyt satamalla satanutkaan, mut sanotaan vaikka että yks pisara tipahti. :)


Mukavaa, aurinkoista päivä sulle!

3 kommenttia:

  1. Vastaavii ihmeit on ittelleniki tapahtunnu. Ykskerta markka-aikaa parkkeerasin auton tyhjälle parkkipaikalle, lukittin auton ja laitoin avaimet taskuu. Kaks askelt olin ottannu, ku kuulu et avaimet tippu maaha.

    Pysähyin ja aloin kattelee, et mihkäs ne avaimet tippu. Katse osu paperikasaa, mikä osouttautuki nipuks seteleit. Seittemänsataa oli ja just sevverra oli ylimääräsee tarvetta siinkuus. Usko tai älä, mut avaimet OLI taskus...

    VastaaPoista
  2. No nii, sulle kans annettiin äänimerkki jotta huomios kiinnitty setelitukkoon. Tiiä vaikka enkeli istuu siinä sun autos konepellillä naama virnees ja katteli kun sie tyytyväisenä plarasit nipun sisältöö.:) On se tää elämä perin mielenkiintosta välillä.

    VastaaPoista
  3. Nuo on semmosia uskoa vahavistavia juttuja! Jumala puhhuu niittenki kautta omasta ihimeellistä voimastaan, siunauksestaan ja johdatuksestaan.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...