Eipä oo eilisen jäläkeen kovinkiaan palijua ilima muuttunu. Ei sentäs niin sumunen aamu oo tännään mitä eilen oli. Takapihan mäntyjen välistä ei juurikkaan naapuritalua nähäny sumun takia vaikka taloon ei oo matkaa ku muutama kymmenen metriä.
Tälläset päivät on lössökelipäiviä, ilima on lämpöstä ja kostijaa. Vaikkakin aamun lämpötila täs vaihees +15, mut saattaapa se siitä päivän päälle vähä kohota.
Illalla käytiin minijän ja pikkulikkojen kans uimasa jokirannasa. Kovasti tykkäs vanahempi likka uimakellukkeella harijotella uimista. Tuotiin kelluke Unkarin tulijaisena ku ei viittiny sitä sinnekkää jättää. Ostimma kellukkeen Hévízin lammesa lillumista varten.( lampi ku niin syvä että lähes kaikki sielä käyttivät jonkumoista kelluketta)
Tuosta kuvasta näkkeepi millasesta kellukkeesta kyse. Viherijä putki on ontto ja keskellä on reikä mistä punasen osan saapi työnnettyä läpi. Hyvin pysy likanki ympärillä ku veti punasen aika kireelle. Toki minä pijin kellukkeesta kiinni kaiken aikaa ku likka polskutteli, ei sitä eka harijotuskerralla tohtinu yksin päästää kellukkeen kans menemään.
Vähä tekis mieli vielä käyvä kahtelemasa hilloja vaikkei niitä tälle alueelle juurikkaan taija tulla. Naamakirijasta tuos lukasin että kokin siskon marijapaikalla ollu hyvin hilloja,ei oo pakkanen niitä sielä vieny. Sieltä päin niitä löytys, ei vaan viittis lähtiä ajamaan montaa sattaa kilsaa hillojen takia.
Mut katotaan miten se tää päivä etenee...
tiistai 31. heinäkuuta 2012
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Tyhyjästä on paha nyhyjästä
Kyllä se ny siltä näyttää että tänä vuonna jäähään iliman hilloja. Käytiin meijän vakipaikka tännään kahtomasa, yhen pienen rasijallisen sain vaivon kerättyä. Raakileita oli muutamia mut niin vähäsen että niitten takia ei kannata suolle lähtiä.
Vaikka niin mahottomasti oli kukinta-aikaan kukkaa, ne kylymät yöstja rajut vesisatteet vei sitte marijomisen mahollisuuvet. Toki johonki paikkaa hillaa tällekki vuotta varmaan vähä tullee, mut lähtiäppä niitä kovin kaukaa hakkeen, ei innosta.
Saa nähä miten käynee mustikoitten kans?
Mut mansikoita on ny pari laatikollista pakastettuna. Kokki käväsi aamupäivällä torilla ja oli ollu joku uus torikauppias myymäs mansikoita, oli saanu kympillä laatikollisen .
Lämmin, aurinkoinen päivä ollu, tuntuu ihan kesältä. :)
Vaikka niin mahottomasti oli kukinta-aikaan kukkaa, ne kylymät yöstja rajut vesisatteet vei sitte marijomisen mahollisuuvet. Toki johonki paikkaa hillaa tällekki vuotta varmaan vähä tullee, mut lähtiäppä niitä kovin kaukaa hakkeen, ei innosta.
Saa nähä miten käynee mustikoitten kans?
Mut mansikoita on ny pari laatikollista pakastettuna. Kokki käväsi aamupäivällä torilla ja oli ollu joku uus torikauppias myymäs mansikoita, oli saanu kympillä laatikollisen .
Lämmin, aurinkoinen päivä ollu, tuntuu ihan kesältä. :)
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Kesän eka mansikat
torstai 26. heinäkuuta 2012
Aahhh, kotona...
Niin mukavaa ku on olla reissusa, mut mukavaa se on tulla kotiakki. Tulomatkalla kävi vaan sillaitte että meijän matkalaukut eivät olleetkaan samasa konneesa misä me olimma. Hesa-Vantaan kentällä puolen yön aikaan oottelimma laukkujen tulemista mut sitte tuli yks nainen sanomaan että ennää ei tuu laukkuja. Osa laukuista oli jääny Amsterdamin kentälle, tietysti meijän laukut siinä kasasa. Noh, ei auttanu muu käyvä ilimottamasa tiskille että laukut jääny välille. Nätisti ne lupas että seuraavan päivän (eli tänään ) aamupäivän lennolla laukut ois yhen aikoihin Hesas, ja sieltä sitte sopivalla lenolla Rovaniemelle. Kylläpä ne sitte lentokentältä soittellee ku ovat laukkuja tuomasa. Joten ootellaanpa...
Huommenna vissiin hillajahtiin? :)
Huommenna vissiin hillajahtiin? :)
tiistai 24. heinäkuuta 2012
New York
-->
Tiesikkö että
Budapestisä on New York?
No nytpä tiijät. Ihan
pakko oli käyvä juomasa kahavit että näkkee millanen kahavila
oikeen on. Olihan se nähtävyys, voi hyvänen aika sentään.
Rakennus itessään on jugend-, osittain uusrenesanssityylinen
palatsi.
Kuvia, kimallusta, hohtua joka puolella mikä ottaa
silimään. Mut ei tuommosen keskellä jaksas asua eikä ellää,
onneksi ei tarvi ku hetkisen istahtaa ja ihastella.
Oihan sielä sitte
hinnatki sitä luokkaa että hienosa ja suositusa kahavilasa ollaan.
Kaks kapputsiinoo, leivos ja parfait yhteensä 23,50 €, je meku
luultiin että vain norijasa on kalliit kahavit, sillo maksettiin 11
€ kahaveista ja leivoksesta.
Piti käyvä toiletisa
kahtomasa millaset hienouvet sinne laittanneet. Olihan seki aika
hieno mutta... voi voi miten voi olla mahollista?
Komija ja hieno
kahavila mut toiletin haju oli perin epämiellyttävä, niin pistävä ja
paha että hyitte olokoon. Mitenhän kahavilan siivoojat eivät oo
moista hajua huomanneet??
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Huijattiinkohan meitä?
-->
Palijo kyseli ja puheli,
kerto unkarin historijaa, juutalaiskortttelista monenlaista millaset
olot sielä on aikoinaan olleet. Mies opasti meitä pitkin katuja ja
vei sellasiin paikkoihin mihin ei tavallisesti turistit ees pääse.
Getton alueella kerrostalo oli päällepäin sen näkönen että kohta se murenee kokonaan. Lukitun metallikalterioven taakse ku päästiin mies vei meijät alakuperäselle muurille mikä oli näkyvisä kerrostalojen välisä olevalla sisäpihalla.
Yks rakennus misä mies käytti meitä oli kans mielenkiintonen. Rakennuksen keskellä oli aukio jonka ympärillä oli monenlaisia eri taiteilijoitten ja suunnittelijoitten gallerioista, studioita jne. Aukion keskiosa lattiasta oli paksua lasia, lasin alla oli näyttelytilat.
Toisesa osasa rakennusta oli huoneisto misä oli ympäri maailmaa eri suunnittelijoitten disantuotteita, niin sanotusti uniikkijuttuja. Olihan mahtava paikka, eikä ois osattu eikä tiijetty mennä ellei Pekkapoika ois meitä opastanu.
Lähettiin kävelylenkille ehtimmään juutalaiskorttelia joka on Király ja Dob
utcan välisä. Juutalaisyhteisö asutti tämän kaupunginosan
1800-luvun loppupuolelta lähtien. He saivat asustella ja elää
vappaasti siihen saakka kunnes natsit valtasivat alueen 1944. Natsit
rakennuttivat valtavan muurin alueen ympärille, näin muodostu
getto. Gettoon kerättiin kaikki juutalaiset mistä natsit
kulijettivat heitä keskitysleireille. Holokaustin muistomerkki on
synagoosasa nähtävänä, tosin aitauksen takana. Synagoogan
alueelle ei pääse iliman pääsylippua.
Kokki oli ottamasa just
valokuuvvaa muistomerkistä ku siihen käveli mies joka alako
juttelleen kokille. Miehen olemus oli vähä suttanen, pitkä tukka
roikku olokihatun alta olokapäille saakka, parta oli jääny
ajamatta muutamaan päivään, mut juttua tuli siihen malliin että
ei oo tainnu olla juttukaveria pitkään aikaan. Miehen nimi oli
Pekka ja hän oli syntyny Budapestisä, siinä ihan nurkilla, näytti
meille syntymäkotinsakkin myöhemmin.
Palijo kyseli ja puheli,
kerto unkarin historijaa, juutalaiskortttelista monenlaista millaset
olot sielä on aikoinaan olleet. Mies opasti meitä pitkin katuja ja
vei sellasiin paikkoihin mihin ei tavallisesti turistit ees pääse. Getton alueella kerrostalo oli päällepäin sen näkönen että kohta se murenee kokonaan. Lukitun metallikalterioven taakse ku päästiin mies vei meijät alakuperäselle muurille mikä oli näkyvisä kerrostalojen välisä olevalla sisäpihalla.
Mies kerto miten hyvin
juutalaiset olivat menestyneet, rakentaneet ja asuttaneet aluetta.
Sitte tuli sota ja natsit, kaikki hävis ja muuttu. Mikään ei ollu
entisellään ja valtava uuvelleen rakentaminen oli eesä.
Kommunistivalta oli kuiten
se mikä oli. Ei ollu rahhaa kellään, ei hallituksella eikä
yksityisillä ja nyt kortteli on se mikä on.
Pienen kavun kulumasta
käännyttiin ja etteen aukeni pieni synagooga. Pekka sano että
täälä ei turisteja käy, mut ei tämä olekkaan mikään
turistikohde. Pekka oli puheittensa mukkaan rabbin hyvä ystävä.
Tiesi oven koodinki joten ei ollu ongelmia päästä sisälle.
Pienihän se synagooga oli.
Yhteisöön kuulu 45
ihimistä. Sisälle ku mentiin sielä oli yks nainen järijestelemäsä
paikkoja. Varsinaiseen saliin mentäisä kokki sai päähänsä
mustan huopahatun. (Pikkusen mua nauratti, hattu ku oli liijan pieni,
ihan ku Pekka Puupään hattu, iliman kukkaa.) Juutalainen tapa ja
perinne on, että miehellä on hattu pääsä jumalanhuoneesa.
Synagoogasa toimi myös
jonkulainen uskonnollinen koulu. Sinne tullee ympäri maailmaa
opiskelijoita, ovat aikansa ja käyvät läpi kolutuksensa ja
palaavat sitte ommaan maahansa.
Yks rakennus misä mies käytti meitä oli kans mielenkiintonen. Rakennuksen keskellä oli aukio jonka ympärillä oli monenlaisia eri taiteilijoitten ja suunnittelijoitten gallerioista, studioita jne. Aukion keskiosa lattiasta oli paksua lasia, lasin alla oli näyttelytilat.
Toisesa osasa rakennusta oli huoneisto misä oli ympäri maailmaa eri suunnittelijoitten disantuotteita, niin sanotusti uniikkijuttuja. Olihan mahtava paikka, eikä ois osattu eikä tiijetty mennä ellei Pekkapoika ois meitä opastanu.
Pekka oli kyllä hyvä
opas, tiesi ja tunsi paikat ku ikänsä on sielä asunu. Siinä
kävellesä mietin pari kolomekki kertaa että saapa nähä misä
vaiheesa ilimottaapi palijonko tää lysti meille maksaa. Eihän
kukkaan ilimatteeksi ala kiertään katuja ventovieraitten turistien
kans, vai alakaako ??
Reilu pari tuntia olimma
kierrelleet ja saatu palijo tietua unkarin historiasta,
nähtävyyksistä, ruokapaikoista ym. Palijo semmosia paikkoja joihi
ei ite olis osannu mennä ja joista ei missään opaskirijoisa
kerrota.
Sitte oli se hetki ku
Pekka sano että hänpä tästä ny lähtee, miten olis jos hän sais
25 € että vois laittaa rahat lapsenlapsen possupankkiin. :) :) Hän
kerto jo koko homman alusa, että juuri tännään hänestä on tullu
isoisä ja huomenna pittää mennä uutta syntynyttä kahtomaan
sairaalaan.
Noh, sehän me kyllä
tiijettiin että eipä taija rahat moiseen pankkiin päätyä, eikä
ollu antaa euroja, mut forintteja oli, kokki anto kohtuu hyvillä
mielin 5000 setelin, olihan me saatu todella hyvä
opastuskiertokävely vaikkei oltu semmosta ees pyyvetty.
Siinäpä sitte kiiteltiin
puolin ja toisin, toivoteltiin hyvvää jatkua ja niin meijän tiet
erkanivat.
Jotenki tuntu, että
Pekalla oli tosi hauskaa kävelyttäessään meitä siinä
juutalaiskorttelin kavuilla ja kujilla ja näyttäessään paikkoja
meille ja tietäissään miten tarina johetaan onnelliseen
päätökseen. Ja meilläki oli hauskaa ihan nauruksi asti.
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Széchenyin kylypyläsä.
Kylypylä oli siinä puistosa johon eksyymmä joku päivä sitte. Nyt
ajoomma metrolla puiston sisällä olevalle pysäkille ja ku
kiipesimmä maan pinnalle, niin siinähä se oli heti nokan eesä.
Komia rakennus.
Menimmä sissään ja
kahtelimma metrin korkusta hinnastua, jota oli niin englanniksi ku
unkariksiki. Oli niin kymmeniä vaihtoehtoja siihe minkälaisen lipun
voi ostaa, että sormi siinä meinas suuhun mennä.
No ostimma liput sen eka
rivin mukkaan. Kahelta ne makso 6800 yhteensä. Saimma semmosen
rannekkeen, josta jo Palantiinuksesa ja Hevizisä käynnistä
tiesimmä, että sitä konneelle näyttämällä pääsis sissään
ja ulos kylypylästä. On siinä semmonenki omituisuus, että jos on
kylypyläsä liian pitkään niin se ranneke ei päästä ulos ennen
ku maksaa ekstraa.
Jouvuttiin vähä miettiin, että onkohan täälä miesten ja naisten
pukuhuoneet erikseen vai ei. Miettiminen kävi silleen, että
kahtomma mitä muut tekkee ja teimmä sitte samallalailla.
Siinä ne käytännöt selevis. Ensinnäki ku ostimma tiketit with lockers, niin se tarkotti, että on lukollinen komero tavaroille, pukukopit oli josaki erikseen. Vaan olipa semmonen lukitussysteemi niisä lokeroisa, että pitiki jo tarkkaan kahtua mallia viereiseltä kaapin käyttäjältä, että osattiin. No ei se sen ihmeenpi ollu ku, että se lukkoki toimi tuolla rannekkeella. Vaan ku ei missään ollu kuvvaa eikä kirijotusta asijasta niin jo siinä kummasteltiin että miten tuo toimii.
Siinä ne käytännöt selevis. Ensinnäki ku ostimma tiketit with lockers, niin se tarkotti, että on lukollinen komero tavaroille, pukukopit oli josaki erikseen. Vaan olipa semmonen lukitussysteemi niisä lokeroisa, että pitiki jo tarkkaan kahtua mallia viereiseltä kaapin käyttäjältä, että osattiin. No ei se sen ihmeenpi ollu ku, että se lukkoki toimi tuolla rannekkeella. Vaan ku ei missään ollu kuvvaa eikä kirijotusta asijasta niin jo siinä kummasteltiin että miten tuo toimii.
Vaatteet vaihettiin erillisesä pukukopisa jonka lukitus oli kans perin kummallinen.
Pukukoppiin oli kaks ovia, ulosmeno käytävän puolelta yks ja
kylypylän puolelta toine. Kopisa oli istunpenkki ,jonka etureunasa
oli 10 cm leviä saranoillaan kääntyvä lauta. Lauta lukitsi
molemmat ovet kun sen käänsi alas ja ovet avautu kääntämällää
lauvan ylös. ( lukkomekanismia ei näyttäny väki ymmärtävän. Me
ymmärrettiin heti vaikkei ees nähty kenenkään muun ymmärtänneen.
)
Siitä sitte vaan sissään
varsinaiseen kylypyllään. No johan oli!
Ensiksi oli käytävän
kahta puolta pikkualtaat, kolomisen metriä halakasijaltaan. Eka altaasa vesi tuntu lähes kuumalta.
Maan alta kuulemma tämä vesi tullee 950 metrin syvvyyjestä ja se on
noin 75 asteista tullessaan. Ei tuo altaan vesi niin kuumaa kuiten
ollu, mutta ilimeisesti 38 asteista niin ku altaan reunalla seinäsä
luki. Altaasa istuessaan sitä kahteli ympärilleen ja kiinnitti
kahteensa kattoon ja seiniin. Semmoiset kruusatut holovikatot oli
siinä ja niin ne oli koko talosa. Ihan siistiä ja kaunista.
Semmosta mihin ei oo kylypylöisä tottunu. Siis ne holovikatot.
Ihimisiä tuli ja meni ja
kielten sekamelska sorisi korviin. - Vaan mikä se tuo toinen saman
kokonen allas on? Joku sinne näyttää yrittävän, mutta ei saa ku
jalakansa kasteltua ja jo tullee pois. Vesi ei
ollu ku 20 asteista, mutta tuon melekeen nelikymppisen jäläkeen se
tuntuu kylymältä. - Kokki tuli mun peräsä ja näytti mistä suomalaiset
miehet on tehty. Harmi vaan, että muut kylypijät jotka kahteli
tätä urhua ja urotekua, ei tienny että mies suomalaine.:)
No sitte on pylväikköhalleisa altaita toisensa perrään, kaiketi niitä oli jonku verran toista kymmentä allasta. Pääosin vesi oli 28-38 asteista. Aina oli kyltisä teksti veen lämpötilasta.
No sitte on pylväikköhalleisa altaita toisensa perrään, kaiketi niitä oli jonku verran toista kymmentä allasta. Pääosin vesi oli 28-38 asteista. Aina oli kyltisä teksti veen lämpötilasta.
Sitte löyty altaitten
lomasta saunoja. Kaikkiaan niitä löyvettiin talosta yheksän. Yhteen en viittiny mennä ku sen ovenpielesä
kehuttiin viereisen saunan olevan kymmenen astetta lämpymämpi.
Kiukaita ei ollu
suomalaiseen malliin ku kahesa isosa saunasa jonkulainen. Niisä oli
kivetki, mutta saunan kokkoon nähen ne oli alamitotettu jos
suomalaisella mitotuksella mittaa. Eikä ollu löylykauhaa. Eikä
löylykiulua saatikka että olis ollu vettä mitä kiukaalle heittää.
Saunoja oli kaks
höyrysaunaa, toinen oli kuumempi ku toinen ja toisen höyrysä
tuoksu joku minttu. Sitte oli kolme pientä saunaa iliman
kiukaita, mutta puulauteet kuiten oli. Nuo kolomekki oli kaikki eri
lämpösiä: lämmin, lämpymämpi ja kuuma. Sitte oli infrapunasauna
ja vielä aromasauna, jonka aromista ei oikeen päässy selevyyteen.
Ulukokautta mentiin vielä
kahteen issoon saunaan. Olisko niihin mahtunu kolomisenkymmentä
kylypijää kumpaanki? Niisä oli ne kiukaan tyyliset jutut. Ne
saunat oli kuumia, ylälauteella meinas liha paistua jos suoraan
lauteelle istu. Keksin laittaa varvassantaalit pyllyn alle
eristeeksi ja jo kesti istua.
Saunojen lähellä oli
paikallisesti ajatellen kai kylymäaltaat. Se kahenkymmenen asteen
lämpönen tuli jo mainittua. Sitte oli 18 asteinen ja nuitten isojen
ja kuumien saunojen vieresä vielä 16 asteiset.
Me suomalaiset kun omme
kansaa, joka on tottunu avantouintiin niin mikäpä se oli meijän
niihin pulijahtaa! Muut kilijahteli ja räpiköivät kiiruusti
altaista pois. No oli toki joku lujatahtonenki mukana ja uskalsivat
tulla ja olla, mutta eipä tainnu kukkaan niin istua pitkään ku me.
Me näytettiin niille ja naurettiin niille ku ne kiliju kylymän
kauhuaan.
Isojen kuumien saunojen
etteisesä oli seinäsä semmonen saavin kokonen allas, johon tuli
seinästä jäätä. Sitä ottivat kouriinsa ja hivelivät lauteilla
istuessaan kinttujaan jääpaloilla.
No, nelijä tuntia siinä
altaita mittailtiin ulukona ja sisällä. Ulukona oli kolome meleko
isua allasta porreilla ja iliman. Aurinkoinen paistoi ja vilivottava
tuuli puhalteli mukavasti, oli mukava päivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Köyhästä rikkaaksi
Hän ohi ei kulije, ei kettään hylykää hän. Jo pimmeyven halaki hän löytää itkevän. Ei syytä hän, ei soimaa. Hän kohtaa särkyneen, ja parant...
-
Muutama vuosi sitte, sain lahajaksi syyshortessan. Siitä on kasvanu pieni puu joka kukkii hienosti. Alusa kukat oli valakosia, vaan nyt ne ...
-
Ostos - TV:sä on pyöriny mainos Cerafit paistinpannusta. Mainoksesa ne kehhuu pannun erinomaisuutta ettei sen pintaan tartu mikkään ja se pa...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...













