Lusikkakoruja

Siitäpä on jokunen kuukausi aikaa  ku oon lusikoita väännelly. Viikolla niitä tuli pyöriteltyä usijampia. Meillä kävi yövieras jolle esittelin korujani, nin hän innostu niistä kovasti ja tilas joitan koruja.

Molemmin puolin hiotut, kukkavarrella koristellut korvikset ja riipus, oli vieraan toivomus.

Korvikset Daavidin tähellä mennee myyntiin juutalaistyön hyväksi.

Tämä riipus on ihan vahinko. Alon vääntään lusikasta sormusta. Hyvin meni siihen asti, että sain varren käännettyä pesän yli kunnes hokasin, että varsi onki liijan lyhy. Eihän se ylettyny ollenkaan kiertymmään pesän alakautta ympäri, niin että varresta ois syntyny rengas. Tuli pilakalu, ei muutaku roskiin. No ei hätiä mitiä. Aikani vartta vääntelin ja puristelin niin sain sen kiertymmään tuohon malliin. Ihan ku rehellinen oon, niin omasta mielestä tästä tuli yks nätteimmistä riipuksista mitä oon teheny. Pilalle menneestä voi tulla hyväki.

 Tuli tuosta pilakalusta mieleen, että niihän se on meijän ihimistenki kans. Ihimisen elämä  voi olla perin monella tappaa rikkonainen. Sisimmän on saattanu haavottaa joku toinen ihimien, tai ihte on teheny semmosia valintoja elämässään jotka aiheuttaa sen, että tuntee olevansa pilakalu. 

Siihen olotillaan ei tarvi jäähä. 

" Tulukaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut niin minä annan teille levon", sano Jeesus josaki puhheessaan. Siinä on rikkonaiselle, epäonnistunneelle, pilakaluksi ihtensä tuntevalle ihimiselle tie eheyteen. Jumalan armo ja rakkaus parantaa ja voimaannuttaa ahistunneen sisimmän. Hänen henkensä on kuin kaikuluotain joka pääsee syvälle ihimisen sydämeen, näkkee ja tietää mitä tekua me ollaan. Sempä takia kykenee meitä myös auttammaan.

Halutessas voit tilata koruja laittamalla postia osotteeseen pikkumaru@gmail.com

Oikeen mukavaa ja lepposaa sunnuntaita!