sunnuntai 11. elokuuta 2019

Pöytäliina

Monta, monta vuotta sitte sain ystävältä monenlaisia kirijontatöitä, joista osa oli jääny kesken ja osa oli täysin alottamattomia. Tämä liina oli alottamaton, mallikuvijot vain piirrettynä kankaalle. Kangas on vahavaa valakasematonta puuvillaa.

Kirijonta,toiselta nimeltään merkkaus taitaa olla kohta katuavvaa käsityöperinnettä. Sitä ei kai kouluisakkaan käsityötunneilla opeteta liene missään. Tai, kirijotaanhan sielä jottain pieniä liinoja vohovelikankaalle. Mutta tälläsiä puuvilla- tai pellavakankaalle kirijottuja käsitöitä ei tehä.
Mää oon kakarasta asti tykänny tehä kirijontatöitä. Ne on omalla tavallaan haasteellisia ja mielenkiintosia, ku voi suunnitella ja sommitella värit sekä tekotavat.
Kokkeilin uusia, erilaisia kirijontatapoja joita löysin netistä. Alaku aina hankalaa, mutta kylläpä ne siitä alako lehtien mallit ja muovot syntymmään sitä mukkaa ku niitä teki. Työtä tehesä ei taho huomata, että lanka saattaa jäähä liijan tiukalle mikä näkkyy ikäväkyllä sitte valamiisa työsä.
Toki pistojen kirreyvet hieman muuttuu siinä vaiheesa ku liinan pessee ja kankaasa oleva tärkki lähtee pois.
Ekana kirijoin lilalla kaikkien kukkien ääriviivat, oli ajatuksena tehä liinasta lilakukkanen. Kas kummaa, josaki välisä värimaailma alakoki muuttummaan ja liinaan ilimesty keltasta ja punasta sävyä. Ny jäläkeen päin ku kahton kokonaisuutta, niin parempi oli ku laiton usijampaa väriä.
Lilakukkasena liinasta ois tainnu tulla liijan tylsä.
Liinan reunat kaipas ehottomasti pitsin. Ostonen,valamis pitsi ei tullu kysymykseenkään, vaikka se ois ollu heleppo ja nopija ratkasu asijaan. Virkkasin pitsin suoraan liinan reunaan. Netistä löyty siihenki mukava, heleppo ohoje. Pitsisakara tehtiin yks kerrallaan ja siirryttiin sitte etteenpäin.
Liinaa tehesä mietin, että mihinkähän se tämäki liina sitte joutunnee ku minusta aika jättää.
Toivotaan, että se päätyy jonku lapsenlapsen pöyvälle, muistona mummusta joka värkkäs lankojen ja neulojen kans kaikenmoista.

2 kommenttia:

  1. Onpa todella kaunis lopputulos. Varmasti jälkipolvi ilahtuu tällaisesta upeasta liinasta. Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kivoja tuommoiset! Minä oon kanssa tykänny kirjoituista liinoista. Luulen, että kiinnostus niihin on lähteny ihan siittä, kun äidillä niitä oli, ihan omia tekemiään muutamia. Sen jälkeen niitä on saatu sukulailta vielä lisää ja itekin on jonkun tehnyt. Nytkin kun äidillä käytiin Pomarkussa, näin siellä äidillä pikkuisella pöydällä yhden, jonka joskus oli hälle tehny. Se on tosiaan sääli, ettei niitä enää koulussa keritä tekemään. Mun kouluaikana vielä vähän oli sitäkin sentään. Mut voihan se olla, että meilläkin joku neitokaisista vois innostuu niistä, kun on niitä kotona nähny:)

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Piparitalo

Monena jouluna oon tehny usijamman ku yhen talon, tänä jouluna teen vain yhen. Mallin otin mummolasta, meijän hirsitalosta. Loput pikeer...