lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kuuskytluvun tuolin uus elämä

Tämä vanaha tuoli oli menosa roskaloojaan ku ehin pelastaa sen sinne joutumasta. Ens silimäyksellä aattelin tuolin olevan Fanetti, ku on musta ja tiikkinen istuin. Tarkempien tarkastelujen ja vertailujen jäläkeen tulimma siihen tulokseen, ettei se oo se miksi luultiin.
kuva netistä

Tuoli muistuttaa Ilmari Tapiovaaran suunnittelemaa Fanett tuolia, josta kuva vertailun vuoksi oikijalla.
Istuimen muoto ja pinnojen määrä on erilainen.
 Mahtaiskohan meijän tuoli olla jotain ruottalaista suunnittelua.





Istumen viilupinta oli alareunasta pikkusen lohennu ja ja reuna irvisteli parista kohtaa ikävästi. Vähä erikeeperiä irvisteleiviin rakosiin ja yön ajaksi reuna puristukseen, niin jopas tuli siistimmän näkönen.
Sen jäläkeen ku reunat oli liimattu, hijoin koko tuolin perusteellisesti. Öhhh sitä mustaa pölyä...
Onneksi parvekkeella oli jo sen verran lämmin, että hiomishommat pysty tekkeen sielä.

Pinnat ja jalat maalasin kahteen kertaan. Istuimen lakkasin kolomeen kertaan, se ku joutuu eniten kulutuksen kohteeksi.

Tuoli on jo paikkansa löytäny. Se pääty olkkariin pianotuoliksi, soppii hyvin yhteen mustan pianon kans.



2 kommenttia:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Vanhustenhoitoa ihimettelen

Ei sitä oikeen voi lakata ihimettelemästä tätä yhteiskunnan touhua. Kovasti ollaan tekevinnään hyviä uusia muutoksia, mutta tojellisuuesa jo...