lauantai 24. helmikuuta 2018

Lauvantai

Aamulla oli niin kova pakkanen, että haaveeksi jäi laavulle meno.
Eilen nimittäin sanon vaarille, että jos sattus niin hyvin, että ilima lauhtus ja ois semmonen kiva keli, nii mentäs käymään laavulla tulistelemasa.
Se homma hyyty siis heti alakuunsa.
Kyllähän se pakkanen päivän päälle vähä lauhtu, mut koko päivän pysytteli -15 paremmalla puolen.

Mun päivähän kulukin sitte työn merkeisä.
Yks nojatuoli on työn alla. Eilen illalla liimailin vaahtomuovit selekäossaan ja istuimeen, jotta ehtivät hyvin kuivummaan yön aikana. Tälle päivää oliki sitte kankaan ompelu ja kiinni nitominen. Olin jo päässy lähes loppuun nitomisesa, ku niittari tyssäs. Jäi yks niitti jummiin ja ku yritin sitä pihteillä irrottaa nii sehän  katkes. Luulin saaneeni niitin pois kokonaan ja jatkoin niittaamista, mutta nitojapa vaan tupsahteli eikä ampunu niittiä ulos. Mulla oli ongelma.

Irrotin nitojan kompurasta ja alon tarkastelleen että mikä siinä on vikana. Siinähän oli n. kolomen millin pitunen niitinpätkä jääny pieneen ahtaaseen välliin. Koitin irrottaa niitinpätkää parsinneulalla vaan eihän se pätkä inahtanukkaan. Ei vaikka kuin yritin. Paineilima oli juntannu sen niin tiukkaan siihen välliin, ettei sitä saanu muuten pois ku aukasemalla nitojan kärki.

Aikasemmasta nitojan aukasemisesta muistin, että ruuveja irrottaisa kannattaa pittää muoviosat niin kauvan paikallaan kunnes ruuvit on kunnolla irti. Muoviosan alla saattaa olla jotaki irtuavia osia, joten piti olla tarkkana ettei ne tipu. Nytki sielä oli yks jousi, joka irtos ja ponnahti laattialle.
Onneksi ehin nähä mistä kohtaa se irtos - jousi kuuluu metallisen varmistimen päähän.
Varmistin estää sen, että niitti ei irtua nitojasta muutoin kuin että varmistin on ensin painettuna niitattavaa pintaa vasten.

Kuulu kilahus ja laattialle tipahti parin sentin mittanen metallin pala misä oli kaks reikää. Öhhh...mistähän se mahto irrota?  Hetken aikaa sain pyöritellä nitojaa käsissäni kunnes löysin tipahtanneellee metallin palalle paikan mihin se kuulu. Taaimmaiset kaks ruuvia kiinnittyy siihen palaseen. Seuraavaksi tipahti varmistin. Luulin, että se oli alapäästä sillaitte kiinnitetty, ettei se pääse tippumaan, mut vääräpä oli luuloni. Samasa ku varmistin tipahti, irtos myös päällimmäinen metallilevy, jonka alapuolella on se väli misä niitinpätkä oli jumisa. Nyt sen niitin irrottaminen kävi heleposti. Kasasin osat takasi paikalleen, sain varmistimenki ujutettua sille kuuluvaan rakoseen, vaikken oikeen tienny miten se sinne tulis laittaa. Ruuvit kiinni ja testaamaan toimiiko vai tupsahtaako. Toimihan se.
Tuolin kankaat sain niitatuksi ja sen jäläkeen rupesin hiomaan puuosat.

Hiomishommisa meniki sitte loppupäivä. Nelijä puutuolia ja yks pöytä oottaa kunnostamista.

Yhenen tuolin ehin hiomaan, ku vaari huusi että ny pitäs lähtiä saunaan.
Hommat jatkuu ens viikolla....


5 kommenttia:

  1. Toi on nitojassa valitettavan tuttu homma.
    Ens kerralla avaa vaan niitä ruuveja pari kierrosta ja ota sitten niitinpätkä pois neulalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tehä just noin, mut pätkä ei lähteny neulan avulla, oli pakko aukasta kokonaan.

      Poista
    2. Mutta taitava sä oot kyllä. :)

      Poista
  2. Minulta olisi jäänyt nitoja kokoomatta. Olen hyvä purkamaan mutt yleensä mies joutuu ne kokoomaan uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä kokuamisesa aina oma mielenkiintosa, saako kaikki osat takasi paikalleen. 😁

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Virkattu liina

Toivosa on hyvä ellää, sano lapamato. Mullaki on toive, että joskus meijän hirsitupa on valamis ja saahaan viijä sinne kirpparilta ostettu...