Ystävän valoranssin tein paparinausta kutomalla. Vaikka naru oli ohkasta käytin sen kutomiseen kymppi vahavusia puikkoja. Tein noin kakskytviis senttiä levijän ja lähes metriä pitkän " naruhuivin". Kiinnitin sen pyörijän metallirenkaan ympärille, pujotellen narua reunasilimukoista puolelta toiselle. Pujottelu piti tehä tosi löyhästi ettei se alakanu kiristään ranssin reunaa. Muotoilin ranssia venyttelemällä ja rutistelemalla narua. Pujotin sisälle ledvalot ja ompelin päät kiinni. Kiinnitysnarun kiinnitin metallirenkaaseen ja niinpä oli ranssi valamis ripustettavaksi ikkunaan.
Kuva otettu aamupäivällä, ensilumien sadellesa maahan.
Toinen kuva iltapäivällä ku alako jo hieman hämärä laskeentummaan.
Kolomas kuva, ulukona on jo pimijää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joulu on taas
No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
On kaunis tunnelmantuoja.
VastaaPoistaIhana tämäkin valokranssi, utuinen ja herkkä.
VastaaPoistavalokranssit on tämän vuodenajan must!
VastaaPoista