Aamusta heti pakattiin reput pakasterasijoita täyteen, evväät ja kahavit mukkaan ja eiku menoksi. Vaan mitenpäs lähet ku ei autonauvaimia löyvy mistään. Nimittäin ku lähettiin Unkarin reissulle reilu kolome viikkua sitte nii laitettiin autonauvaimet " talteen" eikä muistattu sitte millään että misäs se " tallepaikka" tällä kertaa olikaan. Kyllä piti istua tovi, ihimetellä ja miettiä että mihin kummaan ne laitettiin.
Kello naputteli etteenpäin ja meillä alako olla tuntuma, että pitäs ehtiä suon reunaan ennenku päivä kovin ehtii pitkälle; näytti tulevan lämmin päivä.
Viimenen keino käyttöön auvaimien löytymiseksi: huokaus ja rukous Taivaan Isän puoleen. Hetken päästä kokki käveli työhuoneensa pöyvän ääreen, aukas yhen laatikon ja sieltähän ne auvvaimet löyty.
Hilloja oli tosi heikosti. Oltiin liijan myöhään liikkeellä, hillat ku on kypsyneet etuajasa tänä vuonna. Ne mitä ollu joisaki paikoin, oli joku muu ehtiny käyvä poimimasa. Ylikypsyneitä oli jonkuverran mut eipä niitä semmosia kannata kotija kantaa.
Pari litraa saatiin hilloja päivän aikana kerättyä. Perin vähäinen oli hillasaalis. Kotimatkalla poikettiin vattupusikolle kahtommaan mahtasko vatut olla jo kypsiä. Ensimmäiset vatut alako olla poimintakuntosia, olivat kyllä aika pikkusia ja rutuja mut kerättiin niitä kuiten kummallekki pienet rasijalliset.
Voi kun tuollaisen mustikkapaikan löytäisi, taitaisi vanhakin saada marjoja poimittua sitten. Vatut meillä alkaa olla ohi, paljon tuli ja komeitakin olivat.
VastaaPoistaoikein mukavaa pyhän seutua teille.
Meillä on heikosti mustikkaa, hillaa ei lainkaan. Mutta villiomenapuita pitää pian verottaa. :)
VastaaPoistaHillaa ei kait näiltäkään selkosilta löydy mutta mustikkaa on pilvin pimein. Saatiin naapurin ukolta ämpärillinen jonka hän kertoi poimineensa niin hyväsä paikasta ettei montaa sivuaskelta ollut tarvinnut ottaa.
VastaaPoista