Lipasto

Vanahojen huonekalujen tuunaus on sitte mukavaa touhua. Keväällä saatii  lipasto jota rupesin laittelleen kuntoon, että saan viijä sen sisälle etteiseen.  Aattelin, joskopa se ois hyvä kenkäkaappina, ku entinen ei ennää pelitä. 

Lipaston väri oli väärä meijän huushollia ajatellen, joten maalinpoistoainetta pintaan ja vanaha maali pois. 

Laatikot oon jo hionu, niistä maali lähti heleposti. Vielä ei oo tietoa minkä värinen lipastosta tullee, no sen tiijän, ettei ainakaan valkonen. 

Maalinpoistoainetta jäi sen verran, että saan nuihin ovviin vielä laitettua. Siklillä krapsuttelen maalin pois ja sen jäläkeen pesen lipaston painepesurilla. Kuhan on kuivunu nii hiotaan pinta vaalijammaksi. Ehkäpä siihen mennesä on värin valintaki suoritettu.

 

Ookko muuten huomannu, että elämäsä tapahtuu ihan samanlaista mitä tuolle lipastolle. Joskus, ku Jumala haluaa muutosta aikaan meijän kohalla, niin Hän ottaa käsittelyynsä ja alakaa putsaamaan sielua ja mieltä jotta Hänen hyvä tahtoosa sais tapahtua. Eihän se hiominen mukavalta tunnu, mutta ilman sitä ei synny hyvvää jäkäliä. Jotaki uutta aina syntyy ku sydän puhistuu, rakkaus ja armo kirkastuu. 

Yllätys

 

Kyllä tuo oli aikamoinen yllätys, huippu hieno saunan ovi. Persoonallinen, ainutlaatunen, ohan niitä sanoja joilla tuota vois kuvvailla. Pitäsköhän pyytää, että maalais puojin ovviinki jonkulaiset maisemat? :)

Aina sillon tällön elämäsä tullee etteen yllätyksiä, joskus hyviä, joskus huonoja. Yks elämäni suurimmasta, ehkä tärkeimmästä yllätyksestä on kokemus Pyhän Hengen täyteyvestä. Olin ehtiny olla reilun viikon verran uskomasa, ku yhesä nuorten illasa Jumala täytti minut Pyhällä Hengellä, se tuli yllätyksenä. En osannu oottaa semmosta, enkä siitä asijasta tienny oikijastaan yhtikäs mittään. Olin vain kuullu, että uskovainen ihiminen voi saaha semmosen lahajan. 

Että mitenkö se oikeestaan tapahtu, no minäpä kerron.

Meitä oli koolla toistakymmentä nuorta. Illan aikana laulettiin ja juteltiin raamatun asijoista ja lopuksi rukkoiltiin yhesä. Rukkouksen aikana mun suusta alako tulla vieraita sanoja, outua, kummallista soperrusta, jota en voinu ymmärtää. Sitä vaan tuli ja tuli, vaikka kuinka yritin olla puhumatta ja lopettaa puhumisen. Kielillä puhumista kesti aikansa, ehkä kymmenen, viistoista minnuuttia ja sitte se loppu. Mulle tuli hieman pelottava olo ku en ymmärtäny mitä mulle tapahtuu, etenkin se, ku en saanu sitä puhumista loppumaan. Ku rukkous lakkas niin kysyn yhetä ystävältä, joka oli ollu kauemman aikaa uskosa ku mää, että mitä mulle tapahtu, mitä se oli? 

Hän kahto mua hymysä suin ja sano, Jumala täytti sut Pyhällä Hengellä. Ai jaa, sanon mää ja olin hieman hämilläni tapahtunneesta. Myöhemmin oon saanu kokia ja nähä, että Jumala toellaki on yllätysten Jumala. Hän voi muuttaa tilanteita ja muokata ihimisen sisintä niin, että Hänen hyvä tahtonsa pääsee tapahtummaan. Pyhän Hengen kaste on luvattu jokkaiselle uskovalle, sullekki.

Oo valamis yllätyksiin!

 

Vinttikamari 2

 Nyt on saatu vinttikamari kutakuinki valamiiksi, jokunen lista pittää vielä laittaa. 

Tapetti tilattiin netistä ja sepäs oliki vähä eri värinen miltä se näytti näytöllä. Kamarista tuli hieman sinisempi.

Toinen seinä paneloitiin, ku haluttiin kamariin puupintaa. Laattia uusittiin kokonaan, ekovillaa eeristeeksi ja lautalaattia päälle. 

Pönttöuunin väriä piti vähä miettiä. Ensin aatteltiin, että vois olla joku väri mitä tapetisa löytyy, mut ois ollu aika hailu. Niinpä päävyttiin siihen, että ihan rehti ja reilu kirkas väri joka saa erottua, se on sininen. 

Sängyt, pöytä ja tuoli paikalleen, niin sinneppä voi mennä nukkumaan. Pitänee käyvä testaamasa miten sielä nukuttaa. 

Oikein mukavaa juhannusta! 

Vinttikamari

 On ollu usijampi sajepäivä, sillohan on hyvä tehä sisähommia. Alotimma remppaamaan vinttikamaria niin saahan seki kunnostettua. 

Sillo ku muutimma tähän, laitomma seiniin  paperia että saatiin kamarista nukkumakeleponen. Eihä se mikkää kaunistus oo ollu, mutta toiminu hyvin lastenlasten  maalaus paikkana. Piirrokset jää nyt historiaan paneelin ja tapetin alle. 

Pikkunen pönttöuuni saa kans uuven maalin, väri on vielä epäselvä millanen tehhään.

Alakaa olla kamari kohta valamis. Takan maalaus vielä, listojen laitto ja akkunat paikalleen.  Kamarista tuli nätti, tiijä vaikka muutettas sinne kesäajaksi nukkuun. 

Nyt se lähti

 Parin viikon ajan oon suunnitellu talaviturkin tiputtamista, vaan aina on tullu mukamas joku este, että se on jääny tiputtamatta. Vaan nyt se lähti lauvantaina. 

Ja mikä parasta, turkki pääsi huuhtoutummaan meren aaltoihin, olihan se ihana tunne. Ku mentiin rannalle, ensin tuntu, että on kylymä ku tuuli aikalailla. Mutku käytiin saunasa ja mentiin uimaan niin eipä ollukkaan vilu. Piristävä reissu, sainpa houkuteltua ystävänki tiputtammaan turkkiisa, hällä ku oli vielä kahen vuojen kerros yllä. Kyllä kannatti, sano hän ku veestä nousi. 

Nautitaan kesästä ja ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, ei murehita niistä mitä ei oo. 

Fillari

 Oon ajellu työmatkoja äitin vanahalla fillarilla. Sen kunto on päässy vuosien varrella rapis- tummaan, on tullu vähä ruostetta pintaan ja kumit vetelee viimmesiijään. Fillarilla on hyvä aijaa, sempä takia päätin tehä siihen vähä remppaa, uudistaa sitä . 

Ruosteet sain kutakuinki hinkattua pois ja sen jäläkeen oli maalauksen vuoro. Tarakkarauta ja ohojaustanko mustaksi, runko keltaseksi. 

Uuvet kumit sai ihimeitä aikaan, fillari on uudistunu pirteällä tavalla. Onpa sillä mukava ajella ja taatusti tunnistaa omansa. 🙂

Vanhasta voi tulla uutta, se on totta. Sannoohan Paavali kirijeessään näin; siis, jos joku on Kristuksesa, niin hän on uus luomus, se mikä on vanahaa, on kavonnu, kahto, uus on siijaan tullu. 2 Kor. 5:17 . 

Ihiminen muuttuu sisäisesti, syntyy uus hengen elämä joka myös näkkyy ulospäin. Pintaki muuttuu, ihanku fillarisa, näyttää uuvelta. Sitä hän, Kristus saa aikaan, uutta elämää, vanaha katuaa. 

Ilta ystävien kesken

 Viime viikon perijantaina ystävät kuhtu meijät mökilleen iltapäiväkahaveille ja makkaran paistoon. Olihan se mukava olla yhesä koolla ja rupatella niitä näitä ja vähä pintaa syvällisempiäki asijoita. 

Mökin isäntäväki tarijos hyvät rillisapuskat, makkaraa, maissia ja herkkusienipalleroita käärittynä pekoniin, joitten sisällä oli juustua,nams ku oli hyvvää. Siinä syyvesä muisteltiin vanahoja lastenleiri juttuja, mitä itekullaki tuli mieleen. Eräs kerto yhen leirimuiston joka jäi mulla jotenki ajatuksiin. 

Leirillä oli ollu iltahetki ja usseinhan leiri-illoisa oli joku tarina tai näytelmä tuomasa pientä extraa ja mielenkiintua iltaan.Tuona iltana oli ollu näytelmä, joka kerto nelijästä kaveruksesta ja heijän erilaisista pelastumisista. Ensimmäinen kaveri oli juossu  merestä pelastusrengas ympärillään ja huutanu issoon ääneen, mää pelastuin, mää pelastuin. Toinen tyyppi tuli jostain talon kulmalta yltäpäältä " veresä" ( ketsupisa), käärittynä siteisiin ja hänkin huusi, pelastuin, pelastuin, onneksi oli turvavyö paikallaan. Kolomas heppu ilimesty paikalle työmaan turvakypärä päässään ja huusi, pelastuin, mää pelastuin, ei kolhinu tiilet päätä ku niitä sattu yllättäen yläilimoista päälle tipahtavan, Nelijäs kaveri tuli paikalle kantaen käjessään raamattua ja huusi, oon pelastunu ikusesta kuolemasta, oon pelastunu, sen tämä kirja kertoo.

Pitihän mun vähä kokkeilla ossuuko yskään renkula tappiin, ihan kaikki ei osunu mutta yhen kerran sain kokonaista kolome renkulaa osumaan. Jäi muutes pulahtamatta vetteen. Veen lämpötila tais olla just ja just yheksän astetta, pikkusen liijan kylymää. Ootellaan veen lämpenemistä.

Mukavaa viikon jatkua.

Kkkk

Nyt se alako

 Kyllä se ny alako, kesä nimittäin. Jos ulukona on lämmintä plus kakskymmentä, niin onhan se kesä. 🙂 Kukkatouhut etenee, kaikki taimet on siirretty kasvihuoneeseen. Ostin itelle yhen kukkivan kukan, ku halavalla sai. 

Ei oo kukka vielä kovin suuri, mutta toivosa on hyvä ellää, josko se tuosta kasvaa rehottaa ja alakaa köynöstämmään. Kartanollaki oon touhannu, vaikka tuo polovi vähä haittaa tahtia. Joutuu varomaan, ettei astu koko painolla sen päälle. Lääkärisä oon käyny, eikä rönkkenkuvisa näkyny mittään. Sitte passitettiin magneettikuvauksiin ja sieltä tuli tieto, että luusa on pienonen murtuma, nivelsitteet revähtäny ja tulehtunu. Särkylääkkeitä sain kahenlaisia niillä mennään. Ortopedin luona käyn vielä kuulemasa mitä hän ossaa kertua kuvista. Onneksi polovi ei oo kaiken aikaa kipijä, vain sillo ottaa kipijää ku kävelee. 

Mutta näillä mennään ja katotaan mitä huominen tuo tullessaan. Jokkaisesa päiväsä on kuiten jotaki mistä saa olla kiitollinen. Kiitos elämästä, armostasi suuresta. 

Kukkasukat

Viimme vuojen kevväällä oli villasukkakisa,johon osallistun ja niihän siinä kävi , että mun tekemät sukat voitti. Tuollon latasin konneelle ohojelman, jolla voi suunnitella mallineita. Ohojelmaa on heleppo käyttää ja saa kätevästi vaihettua värejä ja poistaa sarakkeen jos sattuu menemään merkkaus väärään kohtaan.

Satun näkkeen joku aika sitte, yhellä naisella sukat, joisa oli yks iso kukka. Siitäpä heräs ajasus, että mää haluan kans ihan omat kukkasukat. Eipä muutaku istahin konneen ääreen ja alon naputtelleen mallinetta. 

Sukat on kujottu kahella värilla, kukka tehty jäläkikätteen silimukoita jälijentäen.

Mukavaa maanantaita!

Herätys

Mun ploki on ollu talaviunilla kuten karhut. Tosin karhut hakkeutuu talaviunille jo syksyn viilentyesä, ennen lumien tulua, mun talaviuni alako joulun jäläkeen, Kevät talavi meni muita touhuja tehesä, että kirijottamiset unohtunu täysin. Mutta ny on kevät, sehän se karhutki herättää.

Kevväällä luonto herrää ja alakaa lintujen lauluseremoniat kaikua mehtiköisä. Uuven elämän voima on mieletön, ku kahtoo mitä lumen alta alakaa nousemmaan. Ensimmäiset kukat  näytti olevan kukkapenkisä noussu pintaan, eikä mee kauvan ku esikot alakaa kukkimmaan. Viime kuusa oli kylyvöhommia, tomatit, orvokit, samettiruusut ja vähä muutaki kukkaa laitettiin kasvammaan. Piti ostaa muutama miekkalilijan sipuliki ja laittaa purkkiin, ovat jo nousseet pintaan. Viime vuotiset sipulit ei menny talaven yli. Vein ne syksyllä vinttikamariin, ku sielä on talavisin muutama aste lämmintä. Vaan enpä muistanu käyvä tarkistamasa lämpötillaa silllo ku oli yli -30 pakkaset, lämpötila oli laskenu liijan alas, sipulit oli paleltunneet. Pelakuut oli kans paleltunneet, yks ruusu selevis talaven yli, se alako jo kukkii.

Tomatit on hyvällä alulla, pisimmät viistoista senttisiä. Orvokit on kohta kaikki koulittu ja osa samettiruususita, joten taimikasvatus on hyvällä mallilla. Lähi päivinä saan koulia kaikki loput taimet ja ku on riittävän lämmintä ulukona niin viijään kaikki taimet kasvihuoneeseen.

Tuosta herräämisestä tuli mieleen yks raamatun jae, se löytyy Efessolaiskirijeen viijennestä luvusta; Heräjä sinä, joka nukut, niin Kristus sinua valasee.

Niinku aurinko valasee ja kirkastaa päivät, palijasten sen, miten likaset on talon akkunat. Niin myös Kristus valasee ja kirkastaa päivät, palijastaen meille sydämemme tilan, ollaanko herreillä vai nukutaanko?

Mukavaa vapun jäläkeistä elämää!