Ainaki kaks, ellei lähes kolome vuotta sitte, näin netisä yhet villasukat ja nappasin niistä kuvan, sillä ajatuksella, että tekasempa semmoset ku on kiva malli. Eipä niitä tullu alotettua ihan heti.. Ehkä alottamisen hittauteen vaikutti osaltaan se, ettei mulla ollu mallinetta mistä kahtua miten sukat tehhään. Satun näyttään kuvvaa kaverille ja hän meinas, että on hienot sukat, millon meinaat tehä ne. Ennen joulua otin harmajan lankakerän esille ja päätin, että nyt ne teen. Kännykäsä olevaa kuvvaa joutu suurentammaan monen monta kertaa, jotta pysty laskemmaan miten palijo silimukoita suunnilleen tarvitaan ja misä kohtaa laitettaan ristiin jne. Ehkä mallineen ois voinu löytää jostki kirijasta jos olis vihtiny alakaa hakkeen, en vihtiny. Eka sukan ku sai valamiiksi, niin toinen oliki jo helepompi tehä.
sunnuntai 29. joulukuuta 2024
Neuloosia
lauantai 21. joulukuuta 2024
Joulurauhaa, joulurauhaa sitä kaipaa maa, jotta ihimiset sais pelotta vaeltaa. Rauhanruhtinas, joulun Herra antaa rauhan ja ilon sydämeen vaikka ympärillä olis millanen häly ja hätä. Hän on toivo ihimisten, Hän on rakkaus ikuinen eikä heitä ketään pois joka tahtoo seurassaan vaeltaa.
Oikein lepposaa, siunattua joulua ja tulevaa uutta vuotta!
maanantai 2. joulukuuta 2024
Se on taas aika, piparitaikinan
Muutaman piparitalon jo tein viime viikon myytäisiin. Aina sitä ajattelee, että nyt riitti tekeminen, mut kuis taas kävikään. Toinen satsi taikinaa ja siitä näpertelin pari junnaa.
Taloja oon teheny monena jouluna. Taisin alottaa tekemisen sillo ku eka lapsenlapsi oli pari vuotias. Siitäpä se on jatkunu, kuka tietää miten pitkään vielä jatkuu.
Mukavaa joulun oottelua!
lauantai 23. marraskuuta 2024
Suru
Suru
Suru laskeentuu ylleni kuin viitta,
eikä muulle oo tillaa.
Se täyttää syvämmen ja mielen,
irrottaa itkun kielen jopa niin,
että hengitys melekeen lakkaa.
Välillä pittää puhaltaa.
hengittää syvvään ja antaa
sisimmän rauhottua.
Suru, se tuo mukanaan ikävän.
Ikävän joka yks kaks yllättää
ja saa kyyneleet vuotamaan.
Jostaki se tullee.
Ikävän keskellä muistellee menneitä,
kerrää sylliinsä muistoja
jotka ovat rakkaita ja
sydämen täyttää kiitollisuus.
Kiitos äiti.
keskiviikko 30. lokakuuta 2024
Kaikki hyvin
Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen.
”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin
anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen poikansa avoimen haudan äärellä kuutisenkymmentä
vuotta sitten.
”Kyllä minä siinä haudalla tulin uskoon, mutta kukaan ei
oikein osannut opastaa minua paremmin Jumalan tuntemisessa. Vasta
seitsemänkymmentäluvun puolivälissä tapasin kuin Jumalan johdatuksesta
sellaisia Jeesukseen uskovia, jotka johdattelivat minut seurakunnan yhteyteen.”
”Minulla on kaikki hyvin”, Eeva sanoi useasti viime
viikkoina, vaikka hän jo tiesi, että lähdön aika oli lähellä. Se ”kaikki hyvin”
oli hänen ilmauksensa sille, että sydämessä on rauha Jumalan kanssa.
Elämän loppusuoralla monet aiemmin tärkeät asiat olivat jo
jääneet pois, menettäneet merkityksensä. Viimeisiä pois jääneitä hänelle
tärkeitä asioita oli kahvin ryystäminen kupin aluslautaselta. Jäljellä olivat
viimeiseen asti rukous ja varmuus siitä, että synnit on anteeksi annetut.
Tärkeitä loppuun saakka olivat lapset ja lasten lapset, kaikki ne, joiden
puolesta hän jatkuvasti rukoili. Tärkeää oli rakkaiden läheisyys ja kosketus.
Viimeiset päivänsä hän vain nukkui. Silitimme hänen
hiuksiaan ja itkimme sängyn ääressä kaipauksen kyyneliä. Tiesimme kyllä, että
Eevalla kaikki oli hyvin. ”Taivaassa mummo saa nähdä Jeesuksen”, ilmaisi asian
oma-aloitteisesti yksi mummolle hyvästejä jättämään tullut kymmenkesäinen
lapsi.
Kotona rauhallisesti nukkuessaan Eeva veti viimeisen henkäyksensä ja sitten hän ei ollut enää keskellämme. Hänellä oli kaikki hyvin, mutta me vielä itkimme.
tiistai 10. syyskuuta 2024
Ei muovonmuutos, mutta muutos kuitenkin
Sää tiijät semmosen ohojelman, misä tehhään naisille muutoksia. Nainen on kuvattu ennen muutoksen alakua ja sitte ku muutos on tapahtunu. Tämä on semmonen juttu, ennen ja jäläkeen.
Ennen, tämä pöytä, misä on myös lamppu oli tämän näkönen. Aika kellertävä oli lakkapinta, mikä tietysti piti hijua pois. Varijostin oli ehijä, mut ihan väärän värinen, vaalijanpunanen, vaihtoon. Lampun jalaka, mikä tullee kiinni pöytään oli irti, ja sen kans joutuki tekkeen vähä hommia, että sai pysymään kunnolla kiinni. Lampun katkasija ku sattuu olemaan varijostimesa, ylhäällä. Sehän on selevä, että aina ku katkasijasta painetaan, painovoima väännättää jalakaa. Minäpä keksin idean. Katkasin johon pöyvän alta sopivan matkan päästä ja laiton sinne uuven katkasijan. Ennää ei tarvi painella ylhäältä ku saa lampun syttymään alhaalta.
Puuosat hijottiin, lakattiin ja pöytä levy sai uuven värin. Varijotimen virkkasin ohkasesta kalalangasta. Metallliosat hijoin ja maalasin kultamaalilla. Sainpahan kivan yöpöyvän.Muutosta tarvitaan myös elämäsä. Iso Kirija sannoo. " Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukaa mielenne uujistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.
tiistai 20. elokuuta 2024
Crazylandia
Lähettiinpä loman kunniaksi eilen viettämään hurvittelu päivä, ajettiin Nivalaan. Kierrettiin paikalliset kirpparit, käytiin syömäsä ja sitte Crazylandiaan. Olihan se....
Komija on torni, vieresä ku se isoja katto kulumasta kohti huippua, tunti, että torni kaatuu päälle.
Monenlaista ihimeellisyyttä oli nähtävillä. Jollaki on ollu ideoita ja aikaa värkätä.
Tämän ihmeellisen maailman löytää Nivalasta Maliskylältä.
Samalla reissulla kierrettiin Nivalan kirpparit ja tehtiin hyviä löytöjä. Näinpä se yks lomapäivä meni tosi mukavasti.
Vielä on kessää jälijellä ja lommaaki. 🥰
perjantai 2. elokuuta 2024
Lipasto toinen osa
No niin, ny se on putsattu ja maalattu. Ulukopinta saa jäähä vielä maalaamatta, ehtii myöhemmin jos alakaa tympäseen tuo puupinta.
Vanahoisa huonekalluisa on oma " henkensä ", elämää nähäneitä ja kertosivat palijo jos niillä ois kertomisen taito.
Päivän teksti päiväkirjasta;
Vasta kun viha ja pettymys Jumalaan ja ihmisiin on saanu purkautua, on mahollista löytää rakkaus. Sillo voi löytää Jumalan rakastavana Isänä.
Taivaallinen Isä, auta, etten lukihte ihtiäni vihhaan ja pettymykseen ja samalla rakkauven ulukopuolelle. Anna mun löytää tie rakkauteen--- myös sun rakkautees.
tiistai 16. heinäkuuta 2024
Lipasto
Vanahojen huonekalujen tuunaus on sitte mukavaa touhua. Keväällä saatii lipasto jota rupesin laittelleen kuntoon, että saan viijä sen sisälle etteiseen. Aattelin, joskopa se ois hyvä kenkäkaappina, ku entinen ei ennää pelitä.
Lipaston väri oli väärä meijän huushollia ajatellen, joten maalinpoistoainetta pintaan ja vanaha maali pois.
Laatikot oon jo hionu, niistä maali lähti heleposti. Vielä ei oo tietoa minkä värinen lipastosta tullee, no sen tiijän, ettei ainakaan valkonen.
Maalinpoistoainetta jäi sen verran, että saan nuihin ovviin vielä laitettua. Siklillä krapsuttelen maalin pois ja sen jäläkeen pesen lipaston painepesurilla. Kuhan on kuivunu nii hiotaan pinta vaalijammaksi. Ehkäpä siihen mennesä on värin valintaki suoritettu.
Ookko muuten huomannu, että elämäsä tapahtuu ihan samanlaista mitä tuolle lipastolle. Joskus, ku Jumala haluaa muutosta aikaan meijän kohalla, niin Hän ottaa käsittelyynsä ja alakaa putsaamaan sielua ja mieltä jotta Hänen hyvä tahtoosa sais tapahtua. Eihän se hiominen mukavalta tunnu, mutta ilman sitä ei synny hyvvää jäkäliä. Jotaki uutta aina syntyy ku sydän puhistuu, rakkaus ja armo kirkastuu.
maanantai 8. heinäkuuta 2024
Yllätys
torstai 20. kesäkuuta 2024
Vinttikamari 2
Nyt on saatu vinttikamari kutakuinki valamiiksi, jokunen lista pittää vielä laittaa.
Tapetti tilattiin netistä ja sepäs oliki vähä eri värinen miltä se näytti näytöllä. Kamarista tuli hieman sinisempi.
Toinen seinä paneloitiin, ku haluttiin kamariin puupintaa. Laattia uusittiin kokonaan, ekovillaa eeristeeksi ja lautalaattia päälle.
Pönttöuunin väriä piti vähä miettiä. Ensin aatteltiin, että vois olla joku väri mitä tapetisa löytyy, mut ois ollu aika hailu. Niinpä päävyttiin siihen, että ihan rehti ja reilu kirkas väri joka saa erottua, se on sininen.
Sängyt, pöytä ja tuoli paikalleen, niin sinneppä voi mennä nukkumaan. Pitänee käyvä testaamasa miten sielä nukuttaa.
Oikein mukavaa juhannusta!
keskiviikko 12. kesäkuuta 2024
Vinttikamari
On ollu usijampi sajepäivä, sillohan on hyvä tehä sisähommia. Alotimma remppaamaan vinttikamaria niin saahan seki kunnostettua.
Sillo ku muutimma tähän, laitomma seiniin paperia että saatiin kamarista nukkumakeleponen. Eihä se mikkää kaunistus oo ollu, mutta toiminu hyvin lastenlasten maalaus paikkana. Piirrokset jää nyt historiaan paneelin ja tapetin alle.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2024
Nyt se lähti
Parin viikon ajan oon suunnitellu talaviturkin tiputtamista, vaan aina on tullu mukamas joku este, että se on jääny tiputtamatta. Vaan nyt se lähti lauvantaina.
Ja mikä parasta, turkki pääsi huuhtoutummaan meren aaltoihin, olihan se ihana tunne. Ku mentiin rannalle, ensin tuntu, että on kylymä ku tuuli aikalailla. Mutku käytiin saunasa ja mentiin uimaan niin eipä ollukkaan vilu. Piristävä reissu, sainpa houkuteltua ystävänki tiputtammaan turkkiisa, hällä ku oli vielä kahen vuojen kerros yllä. Kyllä kannatti, sano hän ku veestä nousi.
Nautitaan kesästä ja ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on, ei murehita niistä mitä ei oo.
keskiviikko 29. toukokuuta 2024
Fillari
Oon ajellu työmatkoja äitin vanahalla fillarilla. Sen kunto on päässy vuosien varrella rapis- tummaan, on tullu vähä ruostetta pintaan ja kumit vetelee viimmesiijään. Fillarilla on hyvä aijaa, sempä takia päätin tehä siihen vähä remppaa, uudistaa sitä .
Ruosteet sain kutakuinki hinkattua pois ja sen jäläkeen oli maalauksen vuoro. Tarakkarauta ja ohojaustanko mustaksi, runko keltaseksi.
Uuvet kumit sai ihimeitä aikaan, fillari on uudistunu pirteällä tavalla. Onpa sillä mukava ajella ja taatusti tunnistaa omansa. 🙂
Vanhasta voi tulla uutta, se on totta. Sannoohan Paavali kirijeessään näin; siis, jos joku on Kristuksesa, niin hän on uus luomus, se mikä on vanahaa, on kavonnu, kahto, uus on siijaan tullu. 2 Kor. 5:17 .
Ihiminen muuttuu sisäisesti, syntyy uus hengen elämä joka myös näkkyy ulospäin. Pintaki muuttuu, ihanku fillarisa, näyttää uuvelta. Sitä hän, Kristus saa aikaan, uutta elämää, vanaha katuaa.
keskiviikko 22. toukokuuta 2024
Ilta ystävien kesken
Viime viikon perijantaina ystävät kuhtu meijät mökilleen iltapäiväkahaveille ja makkaran paistoon. Olihan se mukava olla yhesä koolla ja rupatella niitä näitä ja vähä pintaa syvällisempiäki asijoita.
Mökin isäntäväki tarijos hyvät rillisapuskat, makkaraa, maissia ja herkkusienipalleroita käärittynä pekoniin, joitten sisällä oli juustua,nams ku oli hyvvää. Siinä syyvesä muisteltiin vanahoja lastenleiri juttuja, mitä itekullaki tuli mieleen. Eräs kerto yhen leirimuiston joka jäi mulla jotenki ajatuksiin.
Leirillä oli ollu iltahetki ja usseinhan leiri-illoisa oli joku tarina tai näytelmä tuomasa pientä extraa ja mielenkiintua iltaan.Tuona iltana oli ollu näytelmä, joka kerto nelijästä kaveruksesta ja heijän erilaisista pelastumisista. Ensimmäinen kaveri oli juossu merestä pelastusrengas ympärillään ja huutanu issoon ääneen, mää pelastuin, mää pelastuin. Toinen tyyppi tuli jostain talon kulmalta yltäpäältä " veresä" ( ketsupisa), käärittynä siteisiin ja hänkin huusi, pelastuin, pelastuin, onneksi oli turvavyö paikallaan. Kolomas heppu ilimesty paikalle työmaan turvakypärä päässään ja huusi, pelastuin, mää pelastuin, ei kolhinu tiilet päätä ku niitä sattu yllättäen yläilimoista päälle tipahtavan, Nelijäs kaveri tuli paikalle kantaen käjessään raamattua ja huusi, oon pelastunu ikusesta kuolemasta, oon pelastunu, sen tämä kirja kertoo.
Pitihän mun vähä kokkeilla ossuuko yskään renkula tappiin, ihan kaikki ei osunu mutta yhen kerran sain kokonaista kolome renkulaa osumaan. Jäi muutes pulahtamatta vetteen. Veen lämpötila tais olla just ja just yheksän astetta, pikkusen liijan kylymää. Ootellaan veen lämpenemistä.
Mukavaa viikon jatkua.
Kkkk
keskiviikko 15. toukokuuta 2024
Nyt se alako
Kyllä se ny alako, kesä nimittäin. Jos ulukona on lämmintä plus kakskymmentä, niin onhan se kesä. 🙂 Kukkatouhut etenee, kaikki taimet on siirretty kasvihuoneeseen. Ostin itelle yhen kukkivan kukan, ku halavalla sai.
Ei oo kukka vielä kovin suuri, mutta toivosa on hyvä ellää, josko se tuosta kasvaa rehottaa ja alakaa köynöstämmään. Kartanollaki oon touhannu, vaikka tuo polovi vähä haittaa tahtia. Joutuu varomaan, ettei astu koko painolla sen päälle. Lääkärisä oon käyny, eikä rönkkenkuvisa näkyny mittään. Sitte passitettiin magneettikuvauksiin ja sieltä tuli tieto, että luusa on pienonen murtuma, nivelsitteet revähtäny ja tulehtunu. Särkylääkkeitä sain kahenlaisia niillä mennään. Ortopedin luona käyn vielä kuulemasa mitä hän ossaa kertua kuvista. Onneksi polovi ei oo kaiken aikaa kipijä, vain sillo ottaa kipijää ku kävelee.
Mutta näillä mennään ja katotaan mitä huominen tuo tullessaan. Jokkaisesa päiväsä on kuiten jotaki mistä saa olla kiitollinen. Kiitos elämästä, armostasi suuresta.
maanantai 6. toukokuuta 2024
Kukkasukat
Viimme vuojen kevväällä oli villasukkakisa,johon osallistun ja niihän siinä kävi , että mun tekemät sukat voitti. Tuollon latasin konneelle ohojelman, jolla voi suunnitella mallineita. Ohojelmaa on heleppo käyttää ja saa kätevästi vaihettua värejä ja poistaa sarakkeen jos sattuu menemään merkkaus väärään kohtaan.
Satun näkkeen joku aika sitte, yhellä naisella sukat, joisa oli yks iso kukka. Siitäpä heräs ajasus, että mää haluan kans ihan omat kukkasukat. Eipä muutaku istahin konneen ääreen ja alon naputtelleen mallinetta.
Sukat on kujottu kahella värilla, kukka tehty jäläkikätteen silimukoita jälijentäen.Mukavaa maanantaita!
keskiviikko 1. toukokuuta 2024
Herätys
Mun ploki on ollu talaviunilla kuten karhut. Tosin karhut hakkeutuu talaviunille jo syksyn viilentyesä, ennen lumien tulua, mun talaviuni alako joulun jäläkeen, Kevät talavi meni muita touhuja tehesä, että kirijottamiset unohtunu täysin. Mutta ny on kevät, sehän se karhutki herättää.
Kevväällä luonto herrää ja alakaa lintujen lauluseremoniat kaikua mehtiköisä. Uuven elämän voima on mieletön, ku kahtoo mitä lumen alta alakaa nousemmaan. Ensimmäiset kukat näytti olevan kukkapenkisä noussu pintaan, eikä mee kauvan ku esikot alakaa kukkimmaan. Viime kuusa oli kylyvöhommia, tomatit, orvokit, samettiruusut ja vähä muutaki kukkaa laitettiin kasvammaan. Piti ostaa muutama miekkalilijan sipuliki ja laittaa purkkiin, ovat jo nousseet pintaan. Viime vuotiset sipulit ei menny talaven yli. Vein ne syksyllä vinttikamariin, ku sielä on talavisin muutama aste lämmintä. Vaan enpä muistanu käyvä tarkistamasa lämpötillaa silllo ku oli yli -30 pakkaset, lämpötila oli laskenu liijan alas, sipulit oli paleltunneet. Pelakuut oli kans paleltunneet, yks ruusu selevis talaven yli, se alako jo kukkii.
Tomatit on hyvällä alulla, pisimmät viistoista senttisiä. Orvokit on kohta kaikki koulittu ja osa samettiruususita, joten taimikasvatus on hyvällä mallilla. Lähi päivinä saan koulia kaikki loput taimet ja ku on riittävän lämmintä ulukona niin viijään kaikki taimet kasvihuoneeseen.
Tuosta herräämisestä tuli mieleen yks raamatun jae, se löytyy Efessolaiskirijeen viijennestä luvusta; Heräjä sinä, joka nukut, niin Kristus sinua valasee.
Niinku aurinko valasee ja kirkastaa päivät, palijasten sen, miten likaset on talon akkunat. Niin myös Kristus valasee ja kirkastaa päivät, palijastaen meille sydämemme tilan, ollaanko herreillä vai nukutaanko?
Mukavaa vapun jäläkeistä elämää!
Tarkkana saa olla
Kyllä keli on nyt ulukona semmonen, että tarkkana saa olla ettei pyllähä nurin ja loukkaa ihtiään. Taitaa terveyskeskusten päivystykset täy...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Kaksoset kasvaa kovvaa vauhtia. Toukkapussit jäi pieniksi heti alakuunsa joten purin ne ja tein purkulangasta villatakit. Luonnonvalakosen e...