keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen.

”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen poikansa avoimen haudan äärellä kuutisenkymmentä vuotta sitten.

”Kyllä minä siinä haudalla tulin uskoon, mutta kukaan ei oikein osannut opastaa minua paremmin Jumalan tuntemisessa. Vasta seitsemänkymmentäluvun puolivälissä tapasin kuin Jumalan johdatuksesta sellaisia Jeesukseen uskovia, jotka johdattelivat minut seurakunnan yhteyteen.”

”Minulla on kaikki hyvin”, Eeva sanoi useasti viime viikkoina, vaikka hän jo tiesi, että lähdön aika oli lähellä. Se ”kaikki hyvin” oli hänen ilmauksensa sille, että sydämessä on rauha Jumalan kanssa.

Elämän loppusuoralla monet aiemmin tärkeät asiat olivat jo jääneet pois, menettäneet merkityksensä. Viimeisiä pois jääneitä hänelle tärkeitä asioita oli kahvin ryystäminen kupin aluslautaselta. Jäljellä olivat viimeiseen asti rukous ja varmuus siitä, että synnit on anteeksi annetut. Tärkeitä loppuun saakka olivat lapset ja lasten lapset, kaikki ne, joiden puolesta hän jatkuvasti rukoili. Tärkeää oli rakkaiden läheisyys ja kosketus.

Viimeiset päivänsä hän vain nukkui. Silitimme hänen hiuksiaan ja itkimme sängyn ääressä kaipauksen kyyneliä. Tiesimme kyllä, että Eevalla kaikki oli hyvin. ”Taivaassa mummo saa nähdä Jeesuksen”, ilmaisi asian oma-aloitteisesti yksi mummolle hyvästejä jättämään tullut kymmenkesäinen lapsi.

Kotona rauhallisesti nukkuessaan Eeva veti viimeisen henkäyksensä ja sitten hän ei ollut enää keskellämme. Hänellä oli kaikki hyvin, mutta me vielä itkimme.

 





1 kommentti:

  1. Te hänelle rakkaat esirukousten lapset saatte nähdä hänet jälleen❤️

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen. ”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen po...