Kevväällä järijestettiin kylälle sukkakilipailu semmosella ajatuksella, että sukat jotka voittaa, niistä tullee kylän nimikkosukat. Eli, sukisa piti olla jotaki semmosta mikä kertoo kylästä. Sukista piti tehä myös ohoje ja jonkulainen tarina mikä liittyy sukkien tekkoon. Ku kilipailuaika päätty, niin kaikki sukat mikkä osallistu kissaan, laitettiin näkösälle kirijastoon, Sielä ihimiset sai käyvä äänestämäsä parhaimmaksi kahtomiijaan sukkia.
Eka kerran ku kuulin kilipailusta, mua ei kauheesti innostanu alakaa sukkia värkkäämään, Kilipailun säännöisä nimittäin oli maininta, että kilipailuun osallistunneet sukat lahajotettaan etteenpäin, niitä ei saa ihtelle ja ohoje siirtyy Kotiseutuyhistyksen hallintaan. Mutta, tais olla juhannuksen jäläkeen ku kuulin, että kaks sukkaparia oli osallistumasa kilipailuun. Aattelin, että pittää kai se kolomaski pari olla, jotta voijaan kulta, hopija ja ronssi jakkaa. Niinpä mää sitte tekasin sukat ja naputtelin kutomisohojeen. Tarinan tevosa sain vaarilta apua, hältä käy tekstin tuottaminen huomattavasti helepommin ku multa Mun ossuus tekstisä oli sen kääntäminen omalle kotikylän murteelle.
Kaiken kaikkiaan oli kaheksan sukkaparia kilipailusa mukana, yllättävän vähä. Oletan, että yks syy osallistujien määrään oli ehkä siinä, että sukista piti teho ohoje, ja toine, että niitä ei saanu ihtelleen. Heleppohan se on kutua ku tietää mitä tekkee, mutta alappa kirijottaa se tekstiksi mitä teet niin joutu välillä miettimmään miten kirijotan, esm. kantapään tekemisen, että joku toinen tajuaa mitä tarkotan. Toivotaan, että ohoje on heleposti sisäistettävisä. Täsäpä ne on kotikylän nimikkosukat.
