keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Taitaa olla kesä

 Pääskysestä ei päivääkään, niinhän se vanaha sanonta kuuluu, joten taitaa olla kesä. Sään suhteen voi kyllä vähä kysseenalastaa, onko kesä, ku lämpötilat on pysytelleet paremmin lus kymmenen asteen tietämisä. Hellettä saahaan vielä ootella, joskopa se kävis joku päivä kyläsä.

Viliposista päivistä huolimatta, akileijat on alakanu kukkimmaan. 

Syksyllä vaari istutti kolome uutta akileijaa talon päävysä olevaan kukkapenkkiin..

Vanahin ja korkein akileija on perinteinen tumman sininen/lilan värinen. Viime kesänä laiton tuen muoviputkesta sen ympärille, ku meinas kaatua rojahtaa pitkin penkkiä. 

Toiseksi korkein on jonku sortin punertava, vielä ei saa väristä selevää ku on niin nupullaan. 


Matalin kukkii jo komijasti. Korkeutta tällä kaunottarella on rapiat 35 senttiä. 


Yks uusista akileijoista on hittaampaa sorttia, ei vielä juurikaan nuppuja näkyvisä. Saattaa olla, että tämä kasvaa kaikista korkeimmaksi, saapa nähä. 

torstai 26. toukokuuta 2022

Takka

 Pari viikkua sitte, meille tuli muurari talloon. Päätettiin laittaa tuppaan takka, ku viime talavena polteltiin puita hellan pesäsä, niin tojettiin sen olevan ihan liijan pikkunen. Hellan päälle oli kasattuna muutama vuolukivi jotta ois enemmän lämpenevvää massaa, mutta eihän se semmonen yhistelmä oo läheskään niin hyvä ja tehokas, mitä kunnon takka. 

Muurari lähetti vaarille tarvikelistan jonka perusteella oli kätevä käyvä hommaamasa värkit. Tavaran toimittaja kuskas värkit kartanolle uluko-oven viereen, ei tarvinnu tiiiä kantaa pitkän matkan päästä. Vaari toimi apumiehenä ja sai "juosta" eestaas tiililäjän, leikkurin ja tuvan väliä. Siitäpä se alako takka nousemmaan.

Ammattimies on ammattimies, näki ettei tarvinnu muurarin miettiä mitä seuraavaksi piittää tehä, niinku hän se ihte ilimas, että "se tullee selekärangasta ku hommia on teheny yli kolokytvuotta .


Takan pittää antaa kuivua ainaki kuukausi, tai kaks sitte voi alakaa lämmittelleen pikkusilla tulilla. Talaveen mennesä saahaan laittaa pesällinen palamaan. Onpa se mukava istuskella iltahämärisä kiikkutuolisa ja kahtella liekkien leikkiä ja kuunnella tulen rätinää. Taijan hommata loimutuslankun, että saahaan kokkeilla miten loimulohen paistaminen onnistuu.

Maanantaina muurari kävi vetämäsä pintaan viimesen tasotteen ja ny se alakaa olla kuivunu. Pinta vaalennee mukavasti. Eka tulet ku on pesäsä pijetty, sitte voi pinnan maalata. Luonnonvalakonen saattas olla aika passeli sävy takkaan...

perjantai 13. toukokuuta 2022

Kalliolle kukkulalle

 Aamulla tuli kaivuri kartanolle. Suunnitelmana oli laajentaa kallio pinta-allaa mahdollisimman palijo tielle päin. Muistan ku olin kakara, että kalliota näky kartanolta aitalle asti. Etukäteen ei tiennyt, miten palijo pystyy kaivammaan, mutta päätettiin kokkeilla. 

Autokatoksen vieressä kallio on jo näkyvisä, siitä lähettiin jatkammaan kohti maantietä, toivoen, että kallion päällä ei ois kovin mahottomasti maata. 

Alotus vaiheesa näkymä tielle oli tämmönen. Välillä oli syvempiä kohtia joihin muovostu lätäköitä. Jos ei vesi tuosta valu mihinkään, niin pitänee tehä siihe lammikko ja laittaa jotaki istutuksia reunukselle. 

Päivän kaivuri hyöri kartanolla ja iltapäivällä oli kalliota saatu näkyviin ihan mukavasti. Josaki kohti oli maata ihan reilusti, se siirrettiin talon päähän ja tasotettiin. Kiviä löyty mahottomasti, niistä saa hyviä reunuksia kukkapenkkeihin. 

Tien lähellä kallio oli aika pinnasa. Nyt vaan ku tulis kunnon rankkasaje niin kallio puhdistus.

Ny pääsee leikkurilla ajamaan tienpuoleisen päädynki, ku maa on tasotettu. 



keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Petetty mies

 Luottamus on yks peruspilari ihimissuhteisa, se jos horijahtaa niin johan on vaikia saaha pilarin kannakkeet asetettua uuvestaan kohilleen. Petetyksi tuleminen nostattaa tunteitten aallokon ja taatusti vie aikansa, että niistä selevijää ja saapi sisikuntansa jotensakki palanssiin.  Ihan arkipäivän elämäsä sanonut ja annetut lupaukset jokka jääpi täyttämättä ovat pikkuruisia siemeniä, joista ajan olloon saattaa alakaa kasvaa rehottammaan semmonen rönsykasvi jonka kitkeminen on työlästä hommaa. 

Eikähän sitä aina ees huomaa eikä tajua, että tekkee elämässään semmosia valintoja joitten seuraukset johtaa siihen, että tullee petetyksi. Muisteleppa vaikka Simssonia,  raamatun tunnetuin rastatukka jonka voiman salasuus oli pitkäsä tukasa.  Simsson oli lähes voittamaton taiteluisa joita filistealaiset ja israelilaiset kävivät keskennään. Mutta sitte tapahtu jotaki Simssonille, hän ihastu ja rakastu Delilaan ja rakastunu mies ei osannu olla varuillaan. Filistealaisten suunnitelmana oli saaha Simssoni voimattomaksi ja sen toteuttamiseksi tarvittiin tuo Simssonin rakastama nainen. Delila alako kinuammaan ja vaatimmaan mieheltään vastausta siihen, että mikä on hänen voimansa sallaisuus. Monta kertaa sai  Delila kinuta ja pyyvellä, tehä juttuja jokka olis vieny voiman, mutta mikkään niistä ei tuottanu tulosta. 

Raja se tuli Simssoninki kärsivällisyyteen. Delilan jatkuva kinuaminen ja ahistaminen alako ottaa miehen hermoon, sanotaan, että hän kiusaantu kuollakseen. Viimmein hän kerto voimansa sallaisuuven ja Delila huomas että ny mies puhu totta. Vaimo nukkutti miehensä polovilleen ja ku uni oli sikijää, alako tukan leikkuu. Voi, voi, eipä tienny Simsson päänsä poloville laskiesa miltä mies näyttää, ku päänsä poloviltaan nostaa. 

Filistealaisten hyökätesä Simssonin kimppuun, hänellä ei ollu mittään mahollisuutta pelastua. Hänet vangittiin, häneltä puhkastiin silimät ja hänestä tuli vankilan jauhaja. Päivästä toiseen  mies sai kiertää kehhää kahaleet kintusa, siinä ehti varmaan miettimmään mennyttä ja tulevaa. Yhen asijan filistealaiset unohti tyystin, tukan. Vankilasa ollesa Simssonin tukka kasvo, kellään ei käyny mielen vieresäkkään, että siitä vois olla jotaki seuraamuksia.  Sitte tuli se päivä, ku Simssoni hajettiin viihyttämmään kansaa. Hän pyysi päästä noijaamaan rakennusta kannattelevien pilarein viereen. Siinä seisoessaan, hän kiersi kätensä pilareitten ympäri, huusi Herraa ja pyysi vielä tämän kerran voimaa, että hän  saisi kostettua filistealaisille yhellä kertaa molemmat silimänsä. Pilarit sortu ja siihen päätty petetyn miehen elämä.

Elämäsä tullee etteen asijoita ja tilanteita jokka haastaa, kiusaa ja ahistaa vieden meitä valinnan paikalle. Ja mikä inhottavinta, monesti ne näyttää niin mukavilta, vaarattomilta, mittään tekemättömiltä, että eikai nuista mittään haittaa taija olla. Mutta muistappa mitä vanaha sanonta sannoo, " jos annat pirulle pikkusormen niin se vie koko käjen." 


 

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Kasvu etenee

 Jokunen viikko sitte kylyvetyt siemenet on lähteny kohtuullisen hyvin kasvuun. Ihan kaikki ei oo itäneet mutta suurin osa. 

Paprikat kukkii ja pikku tomateisa on hyvän kokoset raakelit. 

Japanin persiljaa, akileijan alkuja, krassia, kaalen taimet ihan pienen pienellä alulla. 


Sienen sekotus jossa usijammanlaista yks- ja monivuotista kukkaa. Mielenkiintosta nähä mitä näistä tullee ja saapiko niitä koulittua erikseen, erottaako taimia toisistaan ku ovat vielä täsä vaiheesa perin samannäköisiä. 


Oikein mukavaa pääsiäistä. 

torstai 7. huhtikuuta 2022

Kilpajuoksu

 Yhtenä päivänä, ku olin kutomasa sukkaa niin nousi ajatuksiin vanaha lasten satu jäniksestä ja kilipikonnasta. Ehkäpä ajatukset laitto liikkeelle akkunasta näkyvät jäniksen jälijet, joita on palijo, ristiin, rastiin juostuna hangen päällä. Jänis on kiertäny kirsikkapuulta omenapuille ja takasi. Näyttää kuiten siltä, etteioo päässy testaamaan purukalustuaan runkoihin, kiitos hyvän verkko suojauksen. 

Niin se satu. Sehän on ihan opettavainen tarina siitä, ettei pijä luulla ihtestään liikoja. Tarina mennee näin pikaversiona kerrottuna. Jänis ja kilipokonna ottivat mittaa toisistaan juoksemalla kilipaa. Mehtän väki kahteli sopivan reitin joustavaksi ja osallistujat valamistuvat lähtöasemiin. Jänis tietysti piti meteliä omasta ketteryyestään ja noppeuestaan, olettaen kisan olevan heleppo homma, voitto kotia periaatteella. No, eipä siinä kilipikonnalla ollu sanomista, ku tiesi oman hittautensa, siitä huolimatta se lähti päättäväisesti matkaan. 

Heti alakuunsa jänis pinkoi ohi ja kiiti menojaan, kilipikonnan hissutellesa peräsä. Jänis oli ehtiny jo maalisuoralle ku se pättiki jäähä ottelleen kilpikonnaa ja sitte viime hetkellä ponkasta maaliin. Jänis kellahti makkoileen heinikkoon ja ku aikaa kulu eikä kilipikonnaa näkyny, jänis nukahti. Sillä aikaa kilipikonna taivalsi matkaansa tasasen tappavalla tahilla. Mutta tulipa sitte seki hetki, että se kaikesa hilijasuuvesa ohitti nukkuvan jäniksen. Jänis heräs siihen, ku kilipikonna oli juuri ja juuri ylittämäsä maaliviivan. Jänis otti nopeimman spurtin mitä ikinä se koivistaan sai irti, mutta se ei riittäny, jänis jäi toiseksi. Pääasia kuitenki , että molemmat tuli maaliin, perille saakka.

 Meitäki kehotettaan olemaan kestäviä kulukijoita taivastiellä. Ei kahtua taaksepäin vaan kahtua etteenpäin, uskomme alakajaan ja täyttäjään. 

Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ilm. 2:7

Joka voittaa, se näin puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Ilm. 3:6



tiistai 22. maaliskuuta 2022

Kevät on verraton

 Niin se vaan on, että taimien kasvatukseen on tänä kevväänä innostuttu vähä enemmän. Ollaan hommattu siemeniä monenlaisia ja osa niistä kylvetty jo viime kuussa. 

Ekat tomatit ja paprikat alakavat kukkimaan. Siirrettiin taimet tuvan puolelle akkunan etteen ja laitettaan kunnon kasvuvalo  nii saavat riittävästi valua.  

Tännään kylyvettiin lissää tomatin siemeniä, vissiin 17 eri lajiketta kaiken kaikkiaan. Lisäksi orvokkia, ketoneilikkaa, mukulaselleriä, köynöspinattia ja monta muuta yrttiä ja kukkaa.

Mukava nähä mitä näistä tullee. 
 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Pelottaako?

 Vaarin teksti, joka oli Seutu-Majakka lehesä pari viikkua sitte. 


Viime viikkoina on pelko hiipinyt monen ihmisen puseron alle – ihan iholle asti. Se on se kylmä tunne, josta ei pääse eroon vaikka laittaisi villapaidan päällensä. Maailmapolitiikan arkipäivässä puhaltavat nyt kylmät tuulet.

Joskus pelko on ihmiselle ihan hyväksi ja perin aiheellistakin – ainakin silloin kun varoitetaan menemästä heikoille jäille. Toisinaan pelko on ahdistavaa ja lamauttavaa huomisen tapahtumien pelkoa, joka vie rohkeuden elää tänä päivänä. Sellainen pelko olisi hyvä saada karkotettua sieltä puseron alta pois. 

Pieni lapsi on hyvä malli tässä pelkoasiassa… pieni lapsi saa pelkonsa hallintaan siten, että laittaa kätensä isän tai äidin käteen ja katsoo heidän turvallisiin kasvoihinsa. Tarpeen tullen isä vielä nostaa lapsen syliinsä ja kantaa sen pahan paikan yli. Siinä sylissä lapsi kokee olevansa turvassa.

Mistä meille aikuisille löytyisi se turvallinen syli, johon käpertyä silloin kun oikein pelottaa ja ahdistaa? 

Ennen vanhaa kotien seinällä saattoi nähdä tauluja, joihin oli laitettu tärkeäksi koettuja sanontoja. Yksi taulu, jonka muistan Anni-tädin tuvan seinältä, oli sellainen, jossa oli kukkasten keskellä teksti: ”Kel on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”.

Tuolla sanonnalla on vahva perusta Raamatun teksteissä. Kautta aikojen ihmiset ovat kokeneet, että Jumala kutsuu ihmistä turvalliseen yhteyteensä. Parhaimmillaan se on turva, jossa ahdistava pelko katoaa pois. Jumalan isän syli on avoinna sinullekin tulla turvaan.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2022

Sukkaa pukkaa


 Nyt sain Askerin ruususukat valamiiksi, malli löytyy Norijalaiset sukat ja lapaset kirjasta. 


Mukava ku löytyy uusia, kivoja malleja jotka on suhkoht helppoja tehä. Huomasin, että taas ois lankoja tarijouksesa, pittääköhön nuita hamstrata ettei vaan pääse langat loppuun. 😘


sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Voi Kurre minkä teit

 Yks aamu ku oltiin aamukahvilla ja kahtomma ulos akkunasta niin nähtiin ku Kurre vei meijän jouluvalot varastoonsa. 


Pesäpaikka ei ollu tällä kertaa kuusen latvasa vaan ihan pihapiirisä, mikä ei oo hyvä juttu. Onneksi pesän teko on ihan alkutekijöissään, joten Kurre ehtii muuttaa vähä kauemmas kartanolta. 







 


Ei oo kovin häävit pesävärkit,  valoketjua ristiin, rastiin ja märkää heinää. Eiköhän se Kurre löytäne jostaki vähä paremmat  rakennusaineet kuin nämä. Jospa meni vaikka naapurin tontilta niitä kahtelleen. 

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Harmajan sävyjä

 Vaari toi yks päivä kirjastosta mulle kirjan, no mitäpä muutakkaan ku käsityö kirijan, vieläpä sukkakirijan. Siinäpä oli kivat kissasukat jonka oli ihan pakko tehä, niin söpö malli. 

Ohojeen lanka oli ohutta, minkä takia silimukkamääräki oli aika iso. Pittää kokeilla jos sais tuunattua ohjetta paksumalle langalle ois kivempi tehä ja sais pois nuita seittemän veikka lankoja. 

Nallelangasta tein pojalle palamikkopaijan. Satun netisä näkkeen yhen miehen päällä paijan misä oli tuommonen kuvijo, siitä se lähti. 


Nallelangasta on mukava kutua ja se kestää käytösä hyvänä. Vuosia, vuosia sitten tein ihtelle villatakin Nallesta. Sitä on palijo pijetty ja pesty, eikä se oo vieläkään nyppääntyny. Jokku langat nyppääntyy ajan kans niin äkkiä, että niitä saa olla jatkuvasti putsaamasa mikäli haluaa pittää suhkoht siistiä villasta neuletta päällään. Sekotelangat vissiin pahiten nyppääntyy? 😗 

Vaan mitäpä sitä tälle päivää muuta? Kuppi kahvia ja sitte töihin ja töitten jälkeen sukkapuikkoja heiluttelleen. 

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Vastavirtaan

  Niin se joskus mennee, että elämäsä on tilanteita ja hetkiä ku joutuu kulukemmaan vastavirtaan. Otetaampa esimerkiksi vaikka lohi. Lohelle ku alakaa kutemisaika lähestymmään, nii sehän lähtee vaelleukselle jo hyvisä ajon jotta löytää hyvän ja kohtalaisen turvallisen kutemispaikan. Jos oot joskus nähäny luonnosa tai oot kahtonu videolta lohien vaellusta, niin ne poloset joutuu tekkeen melekosesti hommia, että ne pääsee sinne minne vietti vie. Nehän ui vastavirtaan. Välillä joutuvat hyppäämään koskien kuohuisa hyvänkin matkan, että pääsisivät esteitten ylitte. Valtava vesimassa vyöryy kaiken aikaa niitä vastaan, vaan nepä ei mee sen mukkaan, vaan jääräpäisesti ponnistelevat vastakkaiseen suuntaan. Se on niille elinehto, tehä ja toimia toisin ku muut kalat.

Samahan se pättee uskua tunnustavviin ihimisiinki. He ovat tietysä mielesä lohia, vastavirtaan kulukijoita, erilailla ajattelijoita ja aikalailla jääräpäisiä ponnistelijoita. Maailman meno, sen henki ja vaikutusvaltahan on melekosta " veen pauhinnaa" mikä kyllä heleposti imasee mennessään jos ei oo tarkkana ja jääräpäinen.

Toisaalta, ohan siihen annettu ohojeet, miten tulis tehä ja toimia. Roomalaiskirijeesä sanotaan;" Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukkaa mielenne uuvistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.

Maailmahan muuttuu mahottomalla vauhilla ja muuttuessaan pyrkii muuttammaan ihimisiä enemmän taikka vähemmän. On tahoja, jokka ei juuri muuta taija tehäkkään kuin rustaavat kansalaisalotteita, että saatas uusia lakeja aikaan, jotta niitten voimalla muutettas ihimisten mielipitteet heijän omien näkemystensä mukasiksi.  Herrää siis kysymys, miten palijo haluat olla massan mukana kulukija vai uskallakko ellää vastavirtaan kulukijana?

Yks suuri muutos mikä näkkyy tämän ajan maailmasa on kristillisten arvojen alas polokeminen, niitten hylykääminen. Tilalle tuuvaan ihimisten omia näkemyksiä ja filosofijaa semmosesa muovosa mikä passaa, ettei tarttis missään vaiheesa tuntia syyllisyyttä, saatikka, ettää kokis reilua ja rehtiä synnin tuntua, jotta vois tehä parannusta synneistään. 

Eihän semmosta voi hyväksyä, että Jumalan sanalla ei ois mittään merkitystä. Kristitylle on elinehto Jumalan sanasa pysyminen. Vaikka se tuntus kuinka vanahanaikaselta siitä huolimatta, se on ainut asija maailmasa mikä kestää ja pittää kutinsa. Se on muuttumaton. Sana on ikuinen ja se tekkee sen tehtävän mitä varten se on annettu. 

Uin siis vastavirtaan ja pijän kiinni siitä mitä sana luppaa. Ellen tee sitä, oon tuhhoon tuomittu. 


Mukavaa viikkua vaan sullekki.



sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Testi

 Teimpähän minäki koronatestin ku kuulin, että olin altistunu mokomalle tauville. Testi näytti miinusta, joten ei oo mittään hättää sen suhteen. Tosin, pikkusta lentsua on ollu viikon ajan, kurkku kipiä, nokka vuotanu ja päätä särkeny. Testit on kuiten näyttäny miinusta, joten taitaa olla ihan tavallinen lentsu,  vilustuminen, kuten sitä joskus ennen vanahaan sanottiin. 

Sehän taas johtuu siitä, että olin liijan vähillä vaatteilla ulukosalla hommisa. Sitä ku ei aina ossaa arvioija oikeen tuota ulukoiliman kylymyyttä sisältä päin akkunsta ulos kahtoisa. Voipi luulla, että on ihan mukava keli ja pukkeutuu sen mukasesti. Ulukona vasta huomaaki, että keli on jotaki ihan muuta. Kylymä viima joka puhaltaa niin, että luisa tuntuu. Kaulaliina unohtu laittamatta ja pipo ei pysyny kunnolla pääsä, jättäen korvat välillä palijaaksi. Vähän väliä sai nyppiä pipua alemmas jotta ei ottas kylymä korviin, vaan ottihan se ja muutaman päivän oon parannellu kurkkuani. Ei se oo vieläkkään ihan kunnosa, mutta eiköhän se tästä ajan kans parane.

Eilen kuuntelin nuita koronauutisia ja täytyy sanua, että ohan ne vähä kummallisia nuo päätökset ja rajotukset mitä ne tekkee. Ei mun järki kyllä tajua sitä, että kakarat voi mennä lähiopetukseen kouluihin mutta eivät voi koulun jäläkeen mennä  liikuntaharrastuksiin. Miten se tilanne niinku siinä koulun jäläkeisesä ajasa muuttus niin palijo, ettei voi harrastaa?

Onkohan niillä ministereillä täsäki asijasa " oma lehemä ojasa"? Politiikkako se sanelee näitä juttuja nin kauhijasti, että tavallinen maalaisjärki voijaan heittää nurkkaan. Sori vaan, mutta siltä se vaikuttaa. Ministereiltä ku kysytään , mitä mieltä te olette tästä asijasta, niin ne pyörittellee yhtä ja sammaa vastaushyrrää,  ihan ku ois jääny " levy päälle".

Niin, kai tiijät tuon sanonnan ; jäi levy päälle ? 


Mutta, näillä mennään uutta viikkua kohti. Päätä jos särkee niin nappaan ibumaxin, kurkkua jos karhentaa nappaan strepsilssin, jos tullee väsy kesken päivän, meen maate. 

Mukavaa alakavvaa viikkua sulle, 

lauantai 1. tammikuuta 2022

Niin se on taas uusi vuosi edessä

 Voiko tähän muuta sanua, kuin sen mitä Samuelin kirjassa sanotaan, tähän asti on Herra meitä auttanu.


Vuosi vanaha vaipu hautaan, riemuineen ja murheineen.

Ihimismieli puhkee nöyrään , rukkoukseen ja kiitokseen.

Oi jos vuosi alakava, ois Luojan siunaama, Luojan siunaama.


Oi, jos koittas päivä uus, syvämmeen ny jokkaisen.

Uus toivo orastais, syttyis usko Jeesukseen.

Sillo vuosi alakava, ois Luojan siunaama, Luojan siunaama.


Haltuun Korkeimman ny anna, kallehimmat toiveesi.

Pienet huolesiki kanna, Hän ne kääntää parhaaksi.

Hämpä vuojen alakaneen, johtaa hyvvään päätökseen, 

hyvvään päätökseen.


No nyt kukkii

 Siunattua juhannusta!