Neuloosia

 Ainaki kaks, ellei lähes kolome vuotta sitte, näin netisä yhet villasukat ja nappasin niistä kuvan, sillä ajatuksella, että tekasempa semmoset ku on kiva malli. Eipä niitä tullu alotettua ihan heti.. Ehkä alottamisen hittauteen vaikutti osaltaan se, ettei mulla ollu mallinetta mistä kahtua miten sukat tehhään.  Satun näyttään kuvvaa kaverille ja hän meinas, että on hienot sukat, millon meinaat tehä ne. Ennen joulua otin harmajan lankakerän esille ja päätin, että nyt ne teen. Kännykäsä olevaa kuvvaa joutu suurentammaan monen monta kertaa, jotta pysty laskemmaan miten palijo silimukoita suunnilleen tarvitaan ja misä kohtaa laitettaan ristiin jne. Ehkä mallineen ois voinu löytää jostki kirijasta jos olis vihtiny alakaa hakkeen, en vihtiny. Eka sukan ku sai valamiiksi, niin toinen oliki jo helepompi tehä.

Tällä lapasmallilla osallistun aikoinaan rasakilipailuun, olin kolomas.

Alakuperänen malli on tuo alempi, misä kuvijot on tehty mustalla valakoselle pohojalle. Varsin kokkeilin, miltä näyttää ku kääntää värit toisinpäin, ei hassummalta.

Makuasiahan se on kummasta tykkää enemmän, ja siitähän ei voi kiistellä, se ku on meillä jokkaisella omanlaisensa. 

Kukkasukat

Viimme vuojen kevväällä oli villasukkakisa,johon osallistun ja niihän siinä kävi , että mun tekemät sukat voitti. Tuollon latasin konneelle ohojelman, jolla voi suunnitella mallineita. Ohojelmaa on heleppo käyttää ja saa kätevästi vaihettua värejä ja poistaa sarakkeen jos sattuu menemään merkkaus väärään kohtaan.

Satun näkkeen joku aika sitte, yhellä naisella sukat, joisa oli yks iso kukka. Siitäpä heräs ajasus, että mää haluan kans ihan omat kukkasukat. Eipä muutaku istahin konneen ääreen ja alon naputtelleen mallinetta. 

Sukat on kujottu kahella värilla, kukka tehty jäläkikätteen silimukoita jälijentäen.

Mukavaa maanantaita!

Voitto tuli

 Kevväällä järijestettiin kylälle sukkakilipailu semmosella ajatuksella, että sukat jotka voittaa, niistä tullee kylän nimikkosukat. Eli, sukisa piti olla jotaki semmosta mikä kertoo kylästä. Sukista piti tehä myös ohoje ja jonkulainen tarina mikä liittyy sukkien tekkoon. Ku kilipailuaika päätty, niin kaikki sukat mikkä osallistu kissaan, laitettiin näkösälle kirijastoon, Sielä ihimiset sai käyvä äänestämäsä parhaimmaksi kahtomiijaan sukkia.

Eka kerran ku kuulin kilipailusta, mua ei kauheesti innostanu alakaa sukkia värkkäämään, Kilipailun säännöisä nimittäin oli maininta, että kilipailuun osallistunneet sukat lahajotettaan etteenpäin, niitä ei saa ihtelle ja ohoje siirtyy Kotiseutuyhistyksen hallintaan. Mutta, tais olla juhannuksen jäläkeen ku kuulin, että kaks sukkaparia oli osallistumasa kilipailuun. Aattelin, että pittää kai se kolomaski pari olla, jotta voijaan kulta, hopija ja ronssi jakkaa. Niinpä mää sitte tekasin sukat ja naputtelin kutomisohojeen. Tarinan tevosa sain vaarilta apua, hältä käy tekstin tuottaminen huomattavasti helepommin ku multa Mun ossuus tekstisä oli sen kääntäminen omalle kotikylän murteelle. 

Kaiken kaikkiaan oli kaheksan sukkaparia kilipailusa mukana, yllättävän vähä. Oletan, että yks syy osallistujien määrään oli ehkä siinä, että sukista piti teho ohoje, ja toine, että niitä ei saanu ihtelleen. Heleppohan se on kutua ku tietää mitä tekkee, mutta alappa kirijottaa se tekstiksi mitä teet niin joutu välillä miettimmään miten kirijotan, esm. kantapään tekemisen, että joku toinen tajuaa mitä tarkotan. Toivotaan, että ohoje on heleposti sisäistettävisä.  Täsäpä ne on kotikylän nimikkosukat.

Virkattu tunika

 Aina löytyy pieni hetki käsi töitten tekkoon. Lankoja kertyy, jää jämiä joista ei aina oikeen tiijä mitä tekis. Nyt virkkasin kirijavan tunikan.

Veljien tytön päällä näin tuolla mallilla tehyn tunikan. Kaivoin mallin essiin ja siitähän se lähti. Vähä kerrallaan, kierros kierrokselta, kunnes oli viimesen silimukan aika. Ei se ihan tasan tarkkaan mallin ohojeen mukanen tullu, mutta eipä se haittaa. Pääasia, että pyssyy koosa ja mahtu päälle. Langat oli vahavuueltaan erilaisia, mikä antaa mukavaa ilimettä työhön. Värit on mitä sattu lanka pussin pohojalta löytymmään. Ei oo elämä mustavalakosta. 🙂

Jere da Viiksi

 Poika on reilun vuojen ajan maalannu tauluja ja ny hällä on tulosa näyttely Rovaniemen kirijastosa. Täytyy vaan sanua, että ihime kaveri.  Ei hän kakarana piirrelly eikä väritelly erityisemmin, saatikka että ois maaleilla maalannu. Kouluja ei oo käyny moiseen touhuun ollenkaan, on vaan alakanu maalaamaan.  Ku kyselin, että miten saat nuista nuin elävän näkösiä, hän vastas; " No ei se kuule oo sen kummempaa, ku lätkäsee maalia taustaan ja alakaa sutimaan. On se mahtava juttu, että on  aikuisena löytäny tämän lahajan ja taijot ihtestään, 

Pojan tauluja voipi käyvä kahtelemasa täältä: https://jeredaviiksi.wixsite.com/taulut/

Näyttelyn kunniaksi aattelin tehä pojalle villapaijan. Heijän perheesä on valakonen pikkunen villakoira ja satun netisä näkkeen yhen puseron misä oli villakoiran malli. Siitäpä idea pojan paitaan. Värkkäsin vielä taitelijan logonki paijan rintamukseen. 

Sukkaa pukkaa

 Nyt sain Askerin ruususukat valamiiksi, malli löytyy Norijalaiset sukat ja lapaset kirjasta. 

Mukava ku löytyy uusia, kivoja malleja jotka on suhkoht helppoja tehä. Huomasin, että taas ois lankoja tarijouksesa, pittääköhön nuita hamstrata ettei vaan pääse langat loppuun. 😘

Harmajan sävyjä

 Vaari toi yks päivä kirjastosta mulle kirjan, no mitäpä muutakkaan ku käsityö kirijan, vieläpä sukkakirijan. Siinäpä oli kivat kissasukat jonka oli ihan pakko tehä, niin söpö malli. 

Ohojeen lanka oli ohutta, minkä takia silimukkamääräki oli aika iso. Pittää kokeilla jos sais tuunattua ohjetta paksumalle langalle ois kivempi tehä ja sais pois nuita seittemän veikka lankoja. 

Nallelangasta tein pojalle palamikkopaijan. Satun netisä näkkeen yhen miehen päällä paijan misä oli tuommonen kuvijo, siitä se lähti. 

Nallelangasta on mukava kutua ja se kestää käytösä hyvänä. Vuosia, vuosia sitten tein ihtelle villatakin Nallesta. Sitä on palijo pijetty ja pesty, eikä se oo vieläkään nyppääntyny. Jokku langat nyppääntyy ajan kans niin äkkiä, että niitä saa olla jatkuvasti putsaamasa mikäli haluaa pittää suhkoht siistiä villasta neuletta päällään. Sekotelangat vissiin pahiten nyppääntyy? 😗 

Vaan mitäpä sitä tälle päivää muuta? Kuppi kahvia ja sitte töihin ja töitten jälkeen sukkapuikkoja heiluttelleen. 

Villapaita

 Kevät, kesä ja syksy on menny käsitöitten osalta villapaitoja tehesä. Aikasemmat paijat oon tehny koirankarvavillalangasta, karstavillalangasta, seittemästä veljeksestä ja kotikulta langasta. Tämän paijan kujoin merinovillasta. 

Lanka on suhteellisen ohutta ja kutominen huomattavasti hittaampaa kuin paksummasta langasta tehtynä. Mukavempihan se toki on sisätilloisa pittää ku ei oo kovin paksu. Harmajaa lankaa löyty kolomia eri sävyä, tämä on keski harmaa, meleerattu lanka. 

Uus puseron tevos on jo alotettu, kirijoneulepaita lapsenlapselle. Siitä ehkä kuvia myöhemmin. 

Mukavaa talaven oottelua ja siunaus rikasta hengen elämää. 

Luotolaisia

 Meijän talon miehet on syksyn lapsia, pojat elokuussa syntyneitä ja vaari syyskuusa. Vuosi sitten tein vaarille luotolaispaijan synttärilahajaksi, tänä vuonna tein pojille. 

Yks tuttava tilas ihtelleen paijan, pittää käyvä tällä viikolla hakemasa langat niin pääsen kuttoon sitä. Paita tehhään merinovillalangasta, lanka on aika ohutta joten silimukoita saa olla vähä enemmän mitä vahavemmasta langasta tehesä. Mielenkiintosta nähä millanen tullee.

Mukavaa syyspäivää! 

Sinisiä sävyjä

 Minijällä on kohta synttärit, tein lahjaksi villapuseron. Tiijän, että hän tykkää sinisestä, joten värisävyt on vaalijansininen, tummansininen ja vaalijan harmaja. 

Harmaja lanka on Kotikultaa, siniset seitsemän velijestä. Puseron malli löyty netistä. 

Vaarille villapaita

 Koirankarvalangasta tein vaarille Hailuoto paijan ohojeella villapaijan. Kyllä ny tarkennee.

Paijasa ei oo ommeltuja saumoja. Hihat kudotaan ylhäältä alas.

Olokapäillä on kivat virkatut reunat. Etu- ja takakappaleet yhistettään olalta toisiinsa virkkaamalla. Vasemmalle olalle tullee napit.

Etupuolella rinnan päällä on kuvijointi, yheltä nimeltään " västäräkki" , kahen silimukan helemineuletta.

Mekot

Lankavarastua tyhyjemmäksi. Tein kaksosille villamekot.

Mekot on malliltaan samanlaiset. Langat joita käytin on valakonen ja lila Vendla ja lila Gitta. Gitta on hitusen punasempi, vaan niin vähä ettei väri erua ihan heti hoksaa. 

Pukinkontiin

Serkku laitto viestiä muutama viikko sitte ja kysy voisinko kutua hänen pojalleen villasukat. Toiveena oli Jussisukat tai jonkulaiset kitarakuvijosukat.

Piti selata nettiä ja sieltähän löyty mallipiirroksia kitarakuvijoista. Varsinaista  teko-ohojetta ku ei oo tievosa niin aina sillo joutuu vähä soveltammaan mallin kans, että saapi sen passaamaan. 

Innostun tekkeen toisetki kitarasukat jotka laitan pojalle pukinkonttiin. Ovappahan vähä erilaiset.

Harmaja lanka on koirankarvalankaa, mikä tekkee sukista tosi lämpimät.

Isonvelijen sukat

 Niinpä ne tuli isonvelijen sukatki valamiiksi. Ruskijalla ja tummansinisellä tein hieman kohokuvijoista kuvijoraitaa. Siniset silimukat kuotaan aina oikeen, osa ruskijoista nurin, synty kivan röpöläistä neulepintaa. Tuommonen kuvijo vois sopia villapaitaanki ku tekis yksvärisenä.....

Pojanpoika on  kasvanu vuojesa pittuutta reippaasti, taitaa tulla pitkä mies kuten on isänsäkki. Toivottavasti sukat on passelin kokoset, ku ei ollu tietua minkä kokoset kengät pojalla on. Tein summanmutikasa suunnilleen 37-38 kokoset.

Pienille jaloille

Kaksoset täytti lokakuun lopulla kaks vuotta, he ovat oikein vallottavia pikkuneitejä. Heitä on niin hupasa seurata, jos toinen alottaa jonku leikin kohta on sisko tekemäsä sammaa asijaa. Tiskaaminen on yks lempipuuhista, tai ehkä sitä vois paremminki kutsua nimellä veen lotraaminen ja läträäminen. 

Joulua kohti mennään ja tietysti siihen pittää jotenki mummun varrautua.

Jotaki pientä ja lämmintä värkkäsin heille pukinkonttiin.

Pienille tyttöille punasia raitoja.

Isovelijen sukat on vielä tekovaiheesa,vaan eiköhän neki valamistune hyvisä ajon ennen joulua.

Tännään alako maisema näyttämmääm jouluselta ku lunta sattaa pyrryyttäny lähes viistoista senttiä. Ois mukava ku lumi pysys mutta pahhaa pelekään että se alakuviikosta sullaa, ku on maanantaille on luvattu vesisajetta ja mittari lukemat olis lussan puolella. Vaan sempä näkkee sitte.

Mukavaa viikonloppua.

Koirankarvalankaneuleita

 Nyt voit tilata syksyksi ja talveksi lämpimiä koirankarvalankaneuleita. Laita viestiä osoitteeseen pikkumaru@gmail.com, niin voit varata omasi.

Neuleita naisille, sukkia, lapasia, rannekkeita, polvenlämmittimiä, säärystimiä.

Neuleita miehille, sukkia, kynsikkäitä, lapasia, polvenlämmittimiä.

Lämmintä syksyä!

Josefiina, Jutta ja Justiina

Pari kuukautta sitte iski nuken teko viirus. Oireet ollu hieman pitkäkestoset ku ei meinaa tulla loppua nuken vatteitten tekemiselle.

Puuvillakankaista mekkoja, trikoosta paitoja ja sukkia.

Vanahoista farkuista sai hyvvää farkkuasu värkkiä.

 

 

Mollan ja Maijan lauvantai

 Molla, kuin kauvan vielä pittää oottaa.

No ei kauvaa, kohta on kyyti pihasa.

 Vauuuu miten hieno paikka

 

 Vitsit ku on upijat näköalat, näkkee meleko kauvas.

Nuo hiijenkirnut on tosi hienoja.

Aattele miten ne on syntyny, luonnonvoimat on vähä myllänneet ja muokanneet kallijoita.

On se ollu hurijaa hommaa.

 Tuo on vielä aikalailla jääsä, vaan kyllä seki siitä juhannukseen mennesä sullaa.

No nyt ollaan kahtelemasa herkkuja jos satuttas niitä löytämmään.

Olipa tuuria, saatiin ämpäri täyteen.

Kyllä meillä oli mukava reissu. Ny on mukava päivän päätteeksi vähä

herkutella ja hörppästä limskaa.

Tilaustöitä

Viime viikolla puuhastelin kolomen tilaustyön kimpusa.



 Lapsenlapsi soitti yks päivä ja kysy voisinko tehä hälle jonkulaisen nallen. Ei koolla, eikä värillä ollu väliä kunhan nallen masusa lukkee omistajan nimi.
Kävin penkomasa varastosa  kangassäkkiä ja löysin sieltä tummanruskijaa teddyä, sehän oli vallan passelia nalleen tekkoon.
Ens kuusa lapsenlapsella on synttärit, ompa mukava lähettää tämä hälle lahajaksi. Toki pakettiin pitänee laittaa vähä jotaki, millä saa suun makijaksi.

                                                               Jalakarahi sai uuven kankaan. Meinas olla pikkusen tylös laittaa kangas paikalleen, ku tein siitä turhan tiukan, mutta sain ku sainki sen kiskottua paikalleen.

                  

                                          Tämä tilaustyö oli varsin mielenkiintonen.

Tuttava pariskunta tuli käymään kyläsä, rouvalla oli mukana vanaha kirveen varsi ja makrametyönä tehty pöllö. Pöllö oli kooltaan n.15 cm korkija ja reilu 10 cm levijä.

Hän kysy, että pystysköhän tähän kirveen varteen tekemään tuommosen pöllön, vähä suuremman mitä tämä malli. Tuumasin, että aika paksusta nyöristä tai langasta pittää tehä jotta saa riittävän ison. Lähettiin yhesä ostammaan tarvikkeita. Eipä tahtonu löytyä niin paksua lankaa mistä ois saanu riittävän ison pöllön. Löyvettiin kuitenki aika paksua villalankaa, jonka oletin olevan senverta paksua että pöllöstä saattas tulla riittävän iso. Silimiksi tietysti isot puuhelemet. Eihän siitä pöllöstä ihan niin iso tullu, että se ois näyttäny kivalta yksin roikkuessaan kirveen varresa, joten sille tehtiin kaveri. Kaksin aina kaunihimpi.

Aikaa yhteen jos toiseen

 Niin se on yks viikko taas vierähtäny. Koronan takia on vappaa-aika lissääntyny entisestään, eikähän sitä kukkaan tiijä miten palijo se vielä tullee lissääntymmään. Aika näyttää.
Onhan tämä ihan poikkeuksellinen ajanjakso Suomen historijasa, ei oo aijemmin ollu tämmöstä tilannetta, että ois jouvuttu laittammaan sulukuja teille, ettei pääse vappaasti kulukemmaan.
Toivua vaan saa, ettei liikkumisrajotuksia tarvi laajentaa, tai parempi on rukkoilla asijan puolesta, sillä on suurempi vaikutus ku pelekällä toivomisella.

Viime viikkoina oon lukenu raamatusta niitä sanan lupauksia, misä meille kerrotaan, että Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi, ja se on varjeleva meijän ajatukset hänen pojassaan.
Sanohan Jeesus itekki opetuslapsilleen, että hän antaa oman rauhansa heille. Hän ei anna niinku maailma antaa. Ei meijän tarvi olla peloissaan siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän on luvannu olla meijän kans joka päivä. Jos koronan oireet tullee ja joutuu sen sairastammaan, siinäki tilanteesa hän on kanssamme.

Lissääntyny vappaa-aika antaa mahollisuuven olla enemmän käsitöitten kimpusa. Neuloosin lisäksi rupesin kirijommaan pöytäliinaa.

Löysin kirpputorilta avvaamattoman joululiinapaketin, misä oli 130 x 200 kokonen kangas, langat ja kirijontamalli, hinta tais olla 4,5 €. Sain sen siis lähes ilimaseksi.

Merkkasin kankaaseen keskikohan ja reunamerkit, siitäpä sitä sitte oli kätevä alakaa pistelemmään lankoja ristikkäin. Tämmösesä työsähän joutuu koko ajan laskemmaan pistojen määrää ja kohtaa. Ehkä tuosa taivaasa ei oo niin nuukaa vaikka joku pisto ei osukkaan ihan kohilleen, mut sitte ku tehhään nuita yksityiskohtasempia pistoja, niin nehän on tultava kohilleen. Yhen piston heitto vie vikkaan koko kuvijon. Mulle tämmöset työt on oikeen hyviä ja terapeuttisia, joutuu pakosta tekkeen rauhallisesti, ei passaa hötkyillä. Vaikka oonki melekonen hoppuheikki tekemisten suhteen, niin ihimeesti sitä kärsivällisyyttä vaan löytyy näitä värkätesä.

Jouluksi liina on varmasti valamis, vuotta en vaan vielä tiijä.