Varkaita

 Vaari laitto kevväällä pikkusen kasvihuoneen puojin seinustalle. Tomatteja on viittä eri lajiketta, yhesä pitäs olla lähes mustia tomatteja kuhan kypsyvät. Muutaman päivän vällein käyn kiertämäsä huoneen ja tarkistan onko tomatteihin tullu varkaita. Niin justiinsa, varkaita.

Tiijäthän sää mitä varkaat tekkee, nehän varastaa. Varasvarsi alakaa kasvattammaan uutta vartta ja siihen ajan myötä tullee kukkiaki, mutta sepäs vieki kasvuvoimaa päävarrelta, sen takia varkaat on poistettava. Kaikista tomateista ei tarvi varkaita poistaa, mut kolomesta lajikkeesta pittää. Varkaat kasvaa varren ja lehen yhtymäkohasta ja ovat kyllä niin salakavalia, että niitä on välillä tosi hankala huomata. Sillo ku taimet oli pieniä, varkaat näki heleposti, mutta nyt ku lehet on suuria ja peittäviä, varkaat piiloutuu tosi tehokkaasti lehtien sekkaan. 

Toissa aamuna kävin jahtaamasa varkaita. Voi hyvänen aika, ku löysin kaks mahottoman suurta varasta kahesta tomatista. Varkaisa oli jo kukannuppuja ja ne näytti ihan siltä kuin ne ois päävarsia. Mitä huijausta!! Vaikka mielestäni oon aina tarkkaan käyny varret läpi, ettei sinne jäis varkaita, niin näköjään niitä ei vaan kaikkia aina nää.  Pienet varkaat katkijaa heleposti, mutta nämä isommat, lähes 70senttiset roikalleet, nehän ei niin vaan katkennukkaan nipistämällä. Sai ihan reilusti vääntää ja nykästä jotta sai ne irtuammaan. Aattelinki, että varraampa seuraavalle jahtireissulle puukon mukkaan, sillä on heleppo napata paksumpi varsi poikki nii ei tuu repiämiä. 

Tomatteja puhistaisa ajatukset lensi ramatun lehille, sieläki kerrotaan varkaasta. Johanneksen evankelijumisa sanotaan varkaasta näin; " Varas ei oo tullu muutaku varastammaan, tappammaan ja tuhuammaan. Mää oon tullu, että heillä olis elämä ja olis yltäkylläsyys. 

Joh. 10 :10

Niin salakavalasti ku tomaatin varkaat kasvaa ja piiloutuu, yhtälalla elämäsä on asijoita jokka saattaa alakaa kasvammaan ja tekemään tuhuaan ja saatuaan riittävän kasvutilan, ne vallottaa koko alan. Miten hankalaa ja kivulijasta niitä onkaan poistaa. Heleposti aattellee, että eikai se ny näin pieni asija haittaa, kyllä mää tämän kans pärijään. Et muuten pärijää. Varas, joka tekkee kaikkensa sen etteen, että se sais kievottua ihimisen sormensa ympäri, hallita ja kahalita semmosilla asijoilla joihin ihiminen on ihtessään heikko. Pieniähän ne asijat ensalakuun on, mutta jos ei niitä siinä vaiheesa poista, nehän taatusti kasvaa.

Siksi kai meitä kehotettaanki panemaan pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin heleposti meihin kiertyy. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilipailu joka on eesä, kahtotaan Jeesukseen, uskomme perustajjaan ja täyvelliseksi tekijään. 

Ikä, se o vain numeroita.

 Niihän sitä sanotaan,  että ikä on vain numeroita, ei näy eikä tunnu missään. Höpö höpö, jokkainen joka kuuskymmentä täyttää tietää, että näkkyy ja tuntuu se. Ei sitä oo ennään kakskymppinen. 

Viikonloppu vierähti mukavasti rakkaitten ihimisten kans. Poika teki vaimonsa kans  hyvät sapuskat, lohikeittua ja tuorehernekeittua, joka oli täysin kasvis versio, mut niin älyttömän hyyvvää.  Jäläkiruokana oli sitte kakkua ja kahavia. 

Tää on oikeen hyvä ikä. Ei ennään mikkään tytön hupakko, mut ei vielä vanhuskaan. Vai onko se sitteki niin miten kuulee ussein sanottavan, että miehet on pikkupoikia ja naiset pikkutyttöjä loppuun asti. 

Pullot ja tuoppi

 Kaikkea hassua ja muistoja tuovia tavaroita sitä löytyy vanahan talon ja puojien laattijoitten alta. Silloin, ku purettiin yks huonokuntosin puoji pois niin sen laattian alta löyty muovipulloja ja tuoppi.

Mulla on semmonen muistikuva, että pullot ois kulukeutunneet ruottin sukulaisten mukana mummolaan. Sukulaiset; enot, täjit ja serkut tulivat kesälomillaan  mummulaan ja toivat aina tullessaan jotaki ruottin tulijaisia.  Tuosta silakkatuopista ei oo mittään muistikuvaa, mistä lie tullu ja puojin laattian alle päätyny. 

Olipa niin tai näin, ovat ihan hauskoja, hassuja tavaroita. Valakosen pullon pinnasa on koripohoja kuvijointi. Ei kai semmosia ennää tehä  missää. Ennen vanahaan tavarat tehtiin kestämmään. Nämäki on paksua muovia, sen takia kai ovat säilynneet ehjinä vuosikaudet, kesät ja talavet.

Kirpparipäivä

 Torstaina oli kirpparipäivä. Keskiviikkona tyhyjättiin aitta, siivottiin se ja käytiin läpi myyntiin laitettavia tavaroita. Molemmat pojat oli mukeloitten kans auttamasa, joten meillähän oli oikeen mukava päivä. 

Mukelot sai maalata kirpparikyltin, jonka vaari kävi pystyttämäsä tien varteen. Hintalappujen merkkaaminen oli kans mukeloitten hommaa. Tavarat saatiin iltaan mennesä hinnoteltua ja kannettiin yöksi aittaan, siltä varalta etteivät kastu jos yöllä sattuu sattaan. 

Torstai aamuna olin seittemän jäläkeen kartanolla kahtelemasa  miltä taivas näyttää. Yöllä oli pikkusen ripsiny vettä ja taivas oli pilivinen, tummia piliviä liikuskeli kohti kyllää. Huokasin Taivaan Isälle, että anna nuitten pilivien kiertää meijän tontti, että voitas pittää hyvä kirpparipäivä, saatas kantaa tavarat kartanolle. 

Vaariki tuli kartanolle ja sano, ny tullee pisaroita. Tulihan niitä jokunen, mut en antanu niitten häiritä hommia. Aukasin aitan oven ja alomma kantaan tavaroita ulos. Eikä satanu. 

Kymmeneltä oli ilimotettu kirpparin olevan auki, eka asiakas tuli varttia vaille. Päivän mittaan porukkaa kävi mukavasti. Tarijottiin kahvia kuka halus juua, tai sitte mehua jos ei kahavi maistunu. 

Aurinko paisto koko päivän. Ilta kuuteen oli kirppari auki, viimenen asiakas kävi seittemän maisa. Yllätyttiin miten kiinnostuneita kyläläiset oli meijän talosta. Moni halus nähä sen sisältä miten ollaan sitä rempattu. Vaari sai pittää usijamman esittelykierroksen tuvasa. Pitänee järijestää myöhemmin tuppaantulijaiset, avoimien ovien päivä, niin pääsee halukkaat tutustummaan talon historijaan. 

Kirpparipäivä päivä oli onnistunu kaikilta osin. Joku oli kysyny, että onko vielä toistekki joskus auki. Mikä ettei, eipä nuo kaikki tavarat vielä vaihtanu omistajaa. Puojeisa ja vintillä ku käy penkomasa, niin varmast,  löytyy vielä jotaki jonka voi laittaa kiertoon.