Illanistujaiset

Soluporukka kokkoontu tälle iltaa meille. Innostuttiin vaarin kans vähä rättäämään ja tehtiin kahavipöytään hieman erilaista suolasta naposteltavvaa. Olihan meillä aihetta vähä juhulia ku vaari sai kirijansa valamiiksi.

Leikattiin paahtoleipäviipalleet nelijään ossaan ja täytettä päälle. Tsatsikikastikkeen joukkoon savulohta ja seos levitettiin leipäpalalle. Lisäksi herneen versoja, tomaattia ja viinirypälettä.

Saaristolaisleipäpalasten päälle juustua, häränfilettä, granaattiomenan siemeniä ja muutaman pisaran tomattisulatejuustomössöö.

Ilimakuivattua kinkkua, meetvurstia, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja luumua.

Pientä purtavvvaa heille jotka ei halunnu leipää syyä.

Terveyslättyjä

On se vaan niin mukavaa, ku tuo vaari on niin kokkeilunhalunen kaikkeen uuteen. Saan minäki sitte niitä hänen kokkeilujaan maistella tai ihastella, riippuen aina vähä siitä mistä millonki on kyse.
Ny on kyse ruuvasta.
 Toissa päivänä hän tuli ja sano, että alako tekkeen mieli lättyjä. Määpä teen taikinan niin paistele sinä ne sitte ku taikina on kunnolla turvonnu.

No, minähän menin jonku ajan päästä lätyn paistoon. Kyllä mulla suu vähä loksahti auki, ku näin lättytaikinan. Niin kauniin vaalijanviherijää oli taikina, että sitä ois syöny lusikalla semmosennaan.
Aattelin kuitenki paistaa koelätyn ja testata miltä moiset värilätyt maistuu.
Kertakaikkisen hyviä, mitähän lie oli vaari taikinnaan sotkinu.

 Vaarilta asijaa kysyttyäni sain kuulla, että hän halus kokkeilla tehä terveyslättyjä. Jääkaapista oli löytyny mustakaalta ja avokaadoja joita hän oli heittäny tehosekottimmmeen. Joukkoon lisänny pari kananmunnaa, kookosmaitua, suolaa ja ölijyä. Taikina oli aika paksua ja kuohkijaa, kuitenki se levitty hyvin pannulle.

Ei ollenkaan hullumpi kokkeilu, tuommosia lättyjä saa vaari tehä toisenki kerran.

Perinneruokaa israelilaisille vieraille

Sunnuntaina meillä oli ruokavieraita. Vaari oli pyytäny pari israelilaista meille syömään suomalaista ruokaa. Toinen vieraista on kokki ja toinen leipuri, sempä takia heitä kai kovasti kiinnosti nähä millasta sapuskaa suomalaiset laittaa. "Traditional Finnish food" oli vieraiden toiveena.

 Vaari alotti jo lauvantaina ruokien tekemisen, laitto kuivatut sienet likuammaan ja paisto muikkujutun valamiiksi. Muut ruuat ehti tehä sunnuntaina.

Alakuruokana oli kanttarellikeitto. Vaarin resetti on heleppo eikä keitto voi oikeestaan epäonnistua, ellei laita liikaa suolaa. Sienet oli meijän nuoremman pojan kerräämiä ja kuivattamia.

Toisena syötiin pieni kala-annos. Siinä oli lautasella on pala tummaa perinteistä ruisleipää, jonka päällä on reilu siivu savujuustua, siivu savulohta, jonka sisällä ruohosipulituorejuustoa. Sitte oli vielä palanen sitä muikkujuttua. Muikkujuttu on uunisa tehty paistos.  Vaari teki muikkujutun pekoniviipaleitten sisälle. Vuoras leipävuuan pekoniviipaleilla ja lato muikut vuokaan, ripotellen suolaa ja pippuria mausteeksi. Paistos sai olla uunisa kolomisen tuntia mievosa lämmösä.

Pääruuaksi vaari teki, mitäs muuta kuin poronkäristystä ja pottumuusia. Lisäkkeeksi puolukkasurvosta.
Vieraat olivat vaarilta etukätteen kysyneet, että montako sallaattilaatua teillä on tavallisesti ruokapöyväsä. Vaari oli sanonu, että tämän perinneruuan kans ei tuu sallaattia ollenkaa, vain puolukkasurvosta. Vieraat ei olleet syöneet porua koskaan ennen, mutta näyttihän tuo maistuvan.

Suomalaisesa ruokakulttuurisa taitanee olla yks ruokalaji jonka näkeminen enskertalaiselle saattaa saaha aikaan epämiellyttävän tunteen. Mitä ihimettä tuollanen mönjä mahtaa olla, onko se syötävvää?
Meijänki vieraat hieman ihimettelivät ja kyselivät, että mistä tämä musta mönijä on tehty. Maistelivat ja mutustelivat ja taisipa toinen tykätä ku tyhyjäs lautasensa kokonaan. Mämmilusikallisen lisäksi lautasella oli vaarin tekemää mämmijäätelyä, joka on hieman erilainen jäläkiruoka. Oli muuten tosi hyvvää...kantsii kokkeilla. Vaniljajäätelön sekkaan sekottaa vaan mämmiä ja laittaa pakastimmeen hetkeksi aikaa jähämettyyn.

Karpalokuppi: karpalokiisseliä vaniljakastikkeella höystettynä. Namss...
Jokaisesta ruokalajista synty keskustelua, mistä marijat, miten ruoka tehty jne. Karpaloitten osalta kerrottiin, että ne ollaan ite poimittu. Vaari haki pakastimesta pussillisen karpaloita ja näytti vieraille millasesta marijasta on kyse. Kun vieraat nakkasivat marijan suuhunsa, niin sen irvistyksen jäläkeen vaari anto marijalle uuven nimen "Angryberry" ja se tuntu vieraille tämän marijan nimeksi kelepaavan.Vaniljakastikkeesta vieraat tuntu tykkäävän, lisäsivät sitä pariin kertaan kiisselinsä päälle.

Lopuksi keiteltiin kahavit ja tarijottiin leipäjuustua valokkien kera. Leipäjuusto oli israelilaisille jollakin tavalla tuttua, kertovat että heillä on lähes samanlaista juustua kotimaassaan. Valokkien siemenet tais olla epämiellyttäviä... Kyselivät valokeistaki, että mistä tämmösiä marijoja löytyy. Asija selevis ku näytettiin heille kahavin jäläkeen valokuvia suolta valokkien poiminnasta.

Siinähä se oli se perinteinen suomalainen sunnuntaiateria? Näin meillä ainaki perinteisesti syyvään aina sunnuntaisin sillon ku tullee israelilainen kokki ja leipuri ruokavieraaksi.

Omenahillua ja parisänky

Aamupäivällä lähettiin vaarin kans mehtään, ajatuksena oli että löyvettäs kraakunmarijoja ja puolukoita ees ykskään ämpärillinen, nii oisin teheny mehua niistä. Sattu niin huonoja paikkoja mihin mentiin, ettei löyvetty yhtään. Kierrettiin usijampi paikka vaan ei niitä löytyny.
Löyty jotaki muuta.

Joku on ollu vähisä rahoisa ku ei oo vieny sänkyään kaatopaikalle vaan raahannu sen mehtän laitaan.
Ihimettelen vaan moista käytöstä.
Vaari napsi kuvia.

Marijoja saahaksemme ois pitäny vihtiä lähtiä ajamaan kauemmas, vaan me ei vihtitty.
Ajettiin kotija kahavin keitton ja omenahillon tekkoon.
Yks annos omenahillua keiteltiin alakuviikosta, ny keiteltiin toinen. Heleppo homma tehä. Pilikkoo vaan omenat kuorineen kattilaan, siemenkojat toiseen kattilaan. Hillosokeria sekkaan ja keittellee hetken aikaa.
Sauvasekottimella pikkasen pyörähyttää seosta jotta isommat palaset pienennee ja tölökittää hillon.
Siemenkotien sekkaan laitettaan kans hillosokeria sopiva määrä. Ne saa kiehua ihan sössöksi. Sössö kaajetaan lävikköön, painellaan kaikki irtuava omenamössö lävikön läpi nesteen joukkoon. Kuumennettaan kiehuvaksi ja tölökitettään. Joukkoon voi lisätä jotaki maustetta jos haluaa eri makusta ku tavallinen hillo.

Vasemmalla omena-kaneli, keskellä omena-inkivääri- pomeranssinkuori. Oikeella omena- basilika- mustapippuri perin mielenkiintonen makuyhistelämä. Kylymänä vasta saa seleville miltä se oikeesti maistuu. Kuumana ku maisto niin poltti vain kielensä.

Sushia

Sunnuntaita saatiin vieraita eteläpohojanmaalta ja heijän kans alomma värkkäämmään sushia. Mulla ei oo niitten tekemisestä minkäänmoista kokemusta. Joskus josaki reissusa ollesa oon maistanu sushia, mut ei ollu mikkään suuri makuelämys. Joten pienen ennakkoluulon kans alon värkkäämään.

Pirkan sushi paketista löyty riisit, wasapi, merilevät, soijakastike, viinietikka ja bambumatto, eli kaikki muu paitti täytteet.

Perinteinen täyte kaiketi on raaka kala, hmm... taijamma käyttää tällä kertaa savulohta. :)

Tonnikalamajoneesitäyte soppii kuuluemma vallan mainiosti merilevän kans, joten tehtiin myös sellasta.

 Riisti keitettiin kypsksi ja joukkoon lisäättiin viinietikka, sekottaen leikkaavin liikkein. Mikähän juju siinä piilee? Miks ei saa hämmentää?

Jiipeen oma soijakastike valamistumasa.

Netistä kahtoin ohojetta täytteisiin. Yks vaihtoehto oli munakasrulla josta leikattaan soipvan kokosia soiroja täytteeksi. Opin uuven tavan miten voi paistaa rullan. Neilijäs osa munakasmassasta laitetaan pannulle, annetaan paistua hyvin ja kääritään rullalle pannun reunaan. Kaajetaan lissää munakasmassaa pannulle ja annetaan kypsyä ja rullataan edellisen jatoksi. Näin tehen paistetaan kaikki munakasmassa ja lopputukosena on yks munakasrulla.

Tonnikalamajoneesimössön, lohen ja munakkaan lisäksi täytteeksi laitomma kurkkua ja avokaadoa.
Täytteet tulis olla mietoja, ei mittään chilimeksikaanajalopeeno juttuja, sellaset ei kuulu sushien sisälle.

Yllätyin miten hyvältä voi merileväkin maistua ku siinä on hyvä täyte. En tiiä mikä ero näisä oli niihin mitä joskus oon maistanu, mut ero oli melekonen. Ehkä salasuus oli siinä Jiipeen soijakastikkeesa ja Susun bambumaton pyörityksesä. Kiitos teille ku annoitte meille hienon makuelämyksen.

Simahillo

Simahillon valamistus

Ensimmäisenä hommana hajetaan varastosta tai kellarista kolomenkymmen litran vetonen maitopänikkä. Tarkistettaan pänikän puhtaus, pestään mikäli kaipaa pesemistä.
Sen jäläkeen laitettaan kymmenen litran kattilla täyteen vettä, nostettaan kattila hellalle ja kuumennettaan vesi lähes kiehumapisteeseen.
Sillä aikaa ku vesi kuumennee, pestään kolome aika isokokosta appelsiinia sekä kuus sitruunaa.
Täsä vaiheesa viimmestään joutuu penkomaan lootia, että löytäs kuorimapuukon. Ellei moista puukkua löyvy, tai ei ees omista semmosta, voi kuorimisen suorittaa vaikka morapuukolla. Muista varua sormias!

Appelsiinien ja sitruunoitten pintakuoret kuorittaan ohuelti ja laitettaan pänikkään.
Valakonen kuorikerros otetaan pois ja heitettään roskiin.
Hedelmälihat viipaloijaan ohkasiksi siivuiksi ja lisätään kuorien joukkoon.

Vesi ku alakaa olla riittävän kuumaa, tyhyjennettään kolomen fariinisokeripussin sisältö veen sekkaan. Sekotettaan hyvin että sokerit sullaa kunnolla, ja kaajettaan vesisokeriliuvos pänikkään.
Lisätään vettä kakskymmentä litraa ja reilu kilo tavallista sokeria.
Tarkistettaan maku ja lämpötila. Jos on liijan kylymää, lisätään kiehuvaa vettä jotta nesteestä tullee sopivan lämmintä. Käjenlämpönen on hyvä, sillo ei hiiva ainakaan pala.
Nesteen joukkoon lisätään kolome reilua teelusikallista kuivahiivaa.
Pänikän kansi kiinni ja annetaan ässehtiä, siis käyvä kolome vuorokautta jotta hillomössöön saahaan sopiva ässeys.

Kolomen päivän jäläkeen simasta siivilöijään appelsiinit, sitruunat ja niitten kuoret talteen. Hillon tevon ensimmäinen vaihe on ohi ja ny alakaa hillon tevosa toinen eli hillostamisvaihe.
Kuoret leikotaan saksilla pieniksi palasiksi ja laitettaan kattilaan, johon lisätään vielä ne appelsiinit ja sitruunat.
Sauvasekottimen säilytyspaikasta hajetaan sauvasekotin, jolla soseutettaan kuoret, appelsiinit ja sitruunat yhtenäiseksi epämääräsen näköseksi mössöksi. Mössön joukkoon lisätään puoli kilua hillosokeria.
Kattila siirrettään hellalle ja mössöä keitettään viistoista minnuuttia välillä vähä sekotellen.
Valamis hillo purkitettaan lasipurkkeihin ja säilytettään viilijäsä paikasa. Näin on saatu valamistettua makosa hillo monneen tarpeeseen.

Nokkosia ja sekametelihillua

Löyty hyvä nokkospehko ruohon leikkuun jäliltä, innostuin kerräämään niitä talteen ja laiton kuivummaan.

 Kuivaa nokkossilippua on heleppo lisätä leipä- ja lättytaikinaan. Voipa tuota laittaa vaikka jukurtinki sekkaan tulispahan kokkeiltua sekin miltä nokkosjukurtti maistuu. Nokkostahan voi käyttää monella tavalla. Siitä voi tehä teetä tai kuumavesihauteen josa voipi uittaa varpaitaan. Nokkosveellä ku huuhtellee tukkansa tullee tukasta tosi pehemonen ja kiiltävä. Nivelvaihoihin sen sanotaan olevan oikeen hyväksi, jos on alhanen hemoglobiini  kannattaa syyvä nokkosia, niistä saa luontaista rautaa. Kansanparantajien suosima yrtti sen monikäyttösyyden takia.

 K-Supermarketisa on hedelmien europäivät. Ostettiin erilaisia hedelmiä ja aattelin kokkeilla tehä varsinaisen sekametelihillon, lähinnä leipäjuuston kans syötäväksi. Päärynäomenaa, mangoa, persikkaa, omenaa ja hillosokeria, niistä on mummelin sekametelihillo tehty.

Pihilajanmarijoja

Keräsin kassillisen pihilajanmarijoja ku iski päähän ajatus että jos kokkeilis kuivattaa marijoja ja osata tehä hillua. Kuivat marijat soppii mausteeksi hirvi- tai porokäristykseen. Pihilajanmarijoisahan on karoteenia ja c-vitamiinia, tojellinen terveyspommi. Hillon sekkaan laiton omenaa joka pehemntää marijojen happamuutta. Ihan kiva makustahan siitä tuli ku laitto tarpeeksi sokeria.

 

Kuivatin marijat sähköuunisa 70 asteesa. Ne oli sielä koko yön, välillä kävin sekottamasa että kuivusivat tasasesti. 

 

 Kahavimyllyllä jauhon marijat jauhoksi. Ku nosti myllyn kannen, marijat tuoksu ihan hapankorpulle. :) Jauhoista aattelin kokkeilla tehä hapanleipää. Jos laittas tattarin sekkaan vähä pihilajanmarijajauhoja ja antas ässehtiä muutaman päivän, saattaspa saaha aika hyvän hapanjuuren aikaseksi. Litran taikinnaan ei varmaan tarvi laittaa ku pari ruokalusikallista jauhoja jos sitäkään.  Maku on sen verran voimakas että pienempiki määrä riittää. Sitäpä ei tiijä muuten ku kokkeilemalla.

 

Pihilajanmarijajauho muistuttaa värinsä puolesta erehyttävän palijo paprikajauhetta mut kyllä mausta erottaa. ) Aika tujua ainetta, sanon minä. Jukurtin sekkaanki saattas sopia, kunhan muistaa laittaa vaan rippauksen, eikä lusikkatolokulla.

Pirtsakkaa syyspäivää!

Kesällä kevyesti

Eletty aprikooseilla, niitä syöty muutama kilo. Ovat muutes niin hyviä ettei oo tosikaan. Lisäksi katukaupoista löytyy hyviä persikoita, kirsikoita, nektariineja.

Ja tietysti jäätelyä. Pallo tai kaks päiväsä että säilyy saavutetut linijat. :)
Makuja on vielä jälellä joita ei oo ehitty maistaa.

Lauvantai

Appelsiinijäätelö tehty ja laitettu pakkaseen. Onnistuu tosi hyvin jäätelön tekeminen ku laittaa jotaki alkoholipitosta nestettä 2-3 ruokalusikallista sekkaan. Jos ei laita, pakasteesa ollesa jäätelö kovattuu niin että sitä saa kirvehen kans halakua että palasiksi saa. Alkoholi tekkee siitä senverta pehemosta että onnistuu jäätelökauhalla ottaa palasia. Hyyvvää ...hyyvvää....namss..

Aurinkoinen aamupäivä, lähemmä käymään kokin kans torilla.
Iltapäivällä tulleepi pikkulikat ja ovat sitte yötä. Siinäpä se viikonloppu menneepi rattosasti.

13.15
No nii, kirppistorilla käyty ja jotaki jäi kätösiin...

Kokki löysi  laatikon misä oli lekoja usijamman laisia. Autoratalla oli hintaa kymppi, polliisiauto makso vitosen, kaivuri vitosen, jalakapallokatsomo reilu kolome euroo, autorataan osia ja autoja kympin. Kaikkiaan laatikollisella ollu hintaa 35 €, kokki oli tarijonnu 20 ja sillä sai kokoo läjän. Pärijäs aika hyvin ku netistä katomma miten palijo oikeesti tuollanen määrä maksas.

Poika käväsi porukkansa kans syömäs aamupäiväjäätelöt. :) Lähtivät käymään yksillä synttäreillä ja tuovat sitte iltasella likat tähän. Kaikki jäätelöt syötiin mitä pakasteesta löyty joten sitähän piti alakaa tekkeen uutta.
Olihan mummelilla apureita...

Ei tarvinnu pyytää Lumillaa auttammaan. Heti tyttö sano; minä voin auttaa, ku huomas että oon keittiösä jotaki tekemäsä. Valakuaisvaahon vatkaus menneillään.

Mukavaa päivää.

Ihan oma keksimä

Ai mikä?
No uus ruokalaji.
Töis yks päivä oli ruokalistalle merkitty; veriruoka, eli tein verilättyjä ja perunamuusia.
No niitä lättyjä jäi vähä reilusti ja tuumailin että mitähän niistä keksis tehä ettei tarvi pois heittää. Pakasteeseen niitä ei kantsi laittaa ei ne sielä paremmaksi muutu, tulevat kuiviksi käppänöiksi joita ei voi syyvä. Noh, päätinpä kokkeilla jotaki uutta mitä en oo ikupäivänä ennen teheny.

Kuorin pottuja ja viipaloin ne leikkurilla aika ohkasiksi siivuiksi. Iso sipuli suikaleiksi ja muutama valakosipulinkynsi paloiksi. Juustoraastetta reilu kaks desiä, kermaa kaks desiä, suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta. Verilätyt leikkelin ohkasiksi suikaleiksi.  Aineet uunivuokaan, alimmaiseksi pottuja, verilättysuikalleet, sipulit, osa juustoraasteesta ja pottuja. Mausteita sopivasti joka välliin. ) Päällimmäiseksi juustoraastetta ja kerma sen päälle. Sitte vaan uuniin parin sajan lämpöön ässehtimmään. Reilun tunnin saa olla uunisa että potut ehtii kypsymmään. Sitte vaan maistelleen mitä mössöstä tuli.
Kappas vaan ku uus sapuska sai hyvät arvosanat makutuomareilta. Pikkasen makuyhistelmä muistuttaa rössypottujen makua mut ei kuitenkaan oo samanlainen.
 Kantsii kokkeilla jos sattuu olla ylimääräsiä verilättyjä.

Kuvittelekko syöväs jäätelyä?

Crema di Mascarpone 900 ml
Aineosat: Rasvaton maito, vesi, sokeri, glukoosi-fruktoosisiirappi, kasvisrasva, glukoosisiirappi, herajauhe, mansikkasose, vadelmasose, mascarponejuusto ( 1,6% ), pistaasipähkinäpalat (1% ),
mustikkamehu, sitruunamehu, karhunvatukkamehu ( kaikki valamistettu mehutiivisteestä )
emulgointiaineet ( rasvahappojen mono- ja diglyseridit kasvisrasvapohjainen ), stabilointiaineet ( johanneksenleipäpuujauhe, karrageeni, guarkumi,  happo ( sitruunahappo ), punajuurimehutiiviste, aromi. Saattaa sisältää jäämiä muista pähkinöistä ja maapähkinöistä.

Ja toine esimerkki.

Jukurtti-mangososejäätelö aprikoosivalamisteen kera 900 ml
Aineosat: rasvton maito, sokeri, glukoosisiirappi ( vehnästä) , rasvattomasta maijosta valamistettu jukurtti ( 9% ), glukoosi-fkurtoosisiirappi, tiivisteetä valamistettu aprikoosisose ( 5,5% ), aprikoosipalat (5 % ), herajauhe, palmuydinrasva, mangosose ( 1,5 %)mangotäysmehutiiviste (1%), muunnettu tapiokatärkkelys, emlgointiaineet ( mono- ja diglyseeridit9, stabilointiaineet ( johanneksenleipäpuujauhe, guarkumi, ksantaanikumi), happo ( sitruunahappo), aprikoositäysmehutiiviste, aromit, inverttisokeritiiviste, happamuudensäätöaine,  ( natriumsitraatti), värit ( beetakaroteeni, paprikauute).

Että näin meitä huiijataan. Kermajäätelösäkin koko määrästä vain 8 % varsinaista kermaa loppu onkin sitte ihan kaikkia muuta. Ja nuo emulgointiaineet, tiijäkkö mitä ne oikeen on ??  No jos et tiiä etkä viitti ottaa selevää nii minäpä kerron, tai siis kopsaan suoraan wikipedijasta. :)

Emulgointiaine on elintarvikkeissa käytetty lisäaine, joka muuttaa elintarvikkeen koostumusta eli tekstuuria.
Emulgointiaine on ns. pinta-aktiivinen aine, jolla on kyky vähentää pintajännitystä kahden keskenään sekoittumattoman aineen välillä. Emulgointiaineen avulla toisen aineen pienet pisarat saadaan jakautumaan toiseen aineeseen pysyvästi. Jos molemmat ainesosat ovat nesteitä, esimerkiksi öljyä ja vettä, lopputulosta kutsutaan emulsioksi. Maito on esimerkki emulsiosta, jossa rasva on jakautunut veteen. Emulgointiaineita voidaan myös käyttää kun halutaan vaikuttaa elintarvikkeen jähmeyteen, ulkonäköön, rakenteeseen, suutuntumaan jne. Emulgointiaineiden avulla elintarvikkeessa pystytään säilyttämään nämä ominaisuudet kuljetuksen ja varastoinnin aikana. Emulgointiaineita on luonnostaan useissa elintarvikkeissa ja niitä valmistetaankin luonnollisista lähteistä. Emulgointiaineita tehdään syötävistä rasvoista, jotka voivat olla eläinperäisiä. Esimerkiksi sian rasvoja saatetaan käyttää. Osa emulgointiaineista on synteettisiä tai puolisynteettisiä.

Siis suurin osa jäätelöstä on ihan muuta mitä sen tulis olla. Tähän huijaukseen ja lisäaineitten määrään kyllästyneenä kokki kävi ostamasa jäätelökonneen ja päätti kokkeilla tehä ite jäätelyä.

Ensimmäinen jäätelö oli lakkajäätelö, eikä muutes ollu mittään mehutiivisteestä tehtyä vaan koko satsiin laitettiin 300g lakkoja. Ihan siis oikeita keltasia marijoja jotka vielä ite poimittuja.
Perusohoje jäätelölle on perin heleppo: 2 dl, 2 dl maitua, 2 keltuaista, 50 -70 g tomusokeria,  vaniljasokeria maun mukkaan ja jos haluaa tehä marijajäätelyä nii sekottaapi niitä joukkoon joko sosseena tai kokonaisina.
Kerma vatkataan vaahoksi, keltuaiset ja tomusokeri vaahoksi ja sekotettaan keskennään. Lisätään maito, vaniljasokeri ja marijat. Jäätelömassa laitettaan jääkaappiin ässehtimmään 3-4 tuntia jonka jäläkeen se laitettaan jäätelökonneeseen. Siinä jäätelömassa saa sekottua 15  - 40 minuttia jollon se alakaa olla sopiva sakijaa ja valamista syötäväksi. Jos jotaki jää nii lopun voi laittaa pakkaseen.

Mää halusin kokkeilla tehä rommirusinajäätelyä. Desin verran rusinoita murskasin tehosekottimesa ja lisäsin pari ruokalusikallista rommia sekkaan. Saivat ässehtiä sen aikaa jääkaapisa mitä jäätelömassakin, sekotin vasta sitte rusinat jäätelömassan sekkaan ku laitettiin massa konneseen.
Pehemijää ja tosi hyvän makusta tuli jäätelöstä. Rommi anto  makua ja vaikuttaa sen ettei jäätelö pakasteesa ollessaan kovetu ihan kivikovaksi.

Ja taas herkkuja ehtimäsä

Viikonlopulla olimma käymäs ylioppilasjuhulilla ja sattu sammaan aikaan sielä olemaan pari miestä joitten kans kokki oli rupatellu kuulumisia. Siinä oli tullu sitte puhheeksi kevvään herkku, korvasieni. Kuka oli jo ehtiny käyvä kahtelemasa ja mahtaako niitä oikeen löytyä. Jutustelun päätteeksi miehet oli neuvonneet pari hyyvvää paikkaa mistä kannattaa käyvä kahtelemasa.

No mehän lähimmä iltasella ennen seittemmää liikenteeseen, päivällä ei ehtiny ku oli muita hommia.

Hyvä, aurinkoinen ilta oli, vaikka välillä tuulikin ei se mehtän keskellä kovin haitannu.

Kyllä siihen tuohonki hommaa himo iskee sanon minä, ku alako sieniä olla vähän väliä ja suuria. Voi mahoton sentään miten kummallisen ja erikoisen näkösijä ruttanoita ne voikaan olla. 

Kyllä on korvasienisäki eroja. Värit vaihtellee vaalijan toffeen ruskijasta lähes mustaan. Sienien pinta saattaa olla aika tiivistä sykeröö tai sitte poimuista, vähä niinku tippaleipiä.

Ohan sielä mehtäsä muutaki kahteltavvaa ku vain sienet. Tosi nätti ja söpö oli tämäkin pikkusen pajukasvin kukinnot. Kirkkaan keltanen väriläiskä muuten aika karun ja synkän rytteikön keskellä.

Eikähän sitä niin kiire saa olla etteikö ehi kahaveja hörppäämään. Kivalon laavulla istuskeltiin hetken aikaa ihastellan mahtavvaa ilta-auringon hehkua.

Aika mukavasti niitä vaan illan päälle kerty kun jakso kierrellä ja kahtella. Kotija tullesa punnittiin koko satsi, puntari näytti 8,5 kg.  Ny vaan kehittelleen sieniruokia, kastiketta, muhennosta, keittoo, piirakkaa...jne...

Herkkuja ehtimäsä

Eilen illalla päätimmä lähtiä iltalenkille, kahtelemmaan jos sattus löytymmään korvasieniä. Ilta ja ilima oli mitä ihanin, niin tyyni ja rauhallinen. Käki kukkuu kuusikos ja linnut lauleli auringon paisteesa.

Eka hakkuu paikasta löyty kaks aika isua sientä. Tosi vaikija huomata niitä ku ovat niin maaston värisiä. Usijamman kerran kuusen ja männnyn kävyt hämäs, ne ku näyttää kauvempaa kahtottuna sieniltä.
Tunnin verran kierreltiin ja kahteltiin mut enenpää ei löyty ku nuo kaks. Suunnistimma autolle ja aateltiin ajella kotia. Mut autosa puheltii että mitähän jos käytäs toisestaki paikkaa kahtelemasa ku ei me kuitenkaan vielä nukkkummaan osata mennä. Niinpä ajetliin toiselle puolen kaupunkia ja suunnistimma nuoremmalle hakkuualueelle mistä luulis vähä paremmin löytyvän sieniä.

Hakkuu- alue oliki heleppokulukusempaa mitä eka paikka oli. Hiekkapohojasta seutua ja sieniäki alako löytymmään pikkasen enemmän. Teimmä työn jakua, kokki kierteli tien toisen puolen ja minä toisen, sillaitte saahaan kutakuikin alue haravoitua läpi. Ainahan sitä jää joku alue kahtomattaki , kahella silimällä ku ei nää ihan joka puolelle, eikä pää kestä kaikenaikaa pyörimistä. :)

Kello alako olla puoli ykstoista ku kokki huuteli että eiköhän se tälle iltaa jo riitä tää lenkkeily, lähetään kotia. Jooo, kyllä reilu parin tunnin ulukoilu riitti, mahaki kurisi siihen malliin että kaipas jotaki täytettä. Mut turha reissu ei ollu, saatiin kiva sienisaalis. :)

  

 Kotia ajelles pysähyttiin ottammaan muutama kuva ku ilta-aurinko paistoo vielä lähes täysillä. Aivan mahtavan tyyni, kaunis ja rauhallinen ilta. Oihh tätä kesän ihanuutta.''

Mukavaa päivää !

Elämisen riemua

Sain eilen illalla  pikkulikat hoitoon, vanahempi täyttää joulukuusa nelijä, nuorempi syksyllä kaks. Kyllä riitti likoilla touhua , ei tullu mummelin aika pitkäksi. Likat jo tietää misä on mummolan romuloota, sehän piti melekeen enstöikseen käyvä kamarsista hakkeen.
Toine mieluinen tavatoitten paikka on pikkunen kaappi tuosa kiriijahyllysä. Kaapin ovesa on auvain jolla sen saa lukkoon ja aukastua. Ihan tarkotuksella laitan sen aina lukkoon että likat joutuu opettelleen miten auvvainta pittää kääntää jos haluaa saaha kaapin oven auki.

Vanahempi likka jo aika hyvin sen homman hallittee, mut pienemmällä meinas mennä hermot kun ei kaappi suostunukkaan aukijaan vaikka kuin auvvaimesta kisko. Viimen tuli auvain kourasa mummon tykö ja selitti kauheesti..auki..auki..samalla osotti sormella kaapin suuntaan.

Vanahemmalla on sitte hyvä muisti. Kysäs taas että eikös sulla mummu oo sauna tännään? Tavallisesti likat on tiisati iltasin olleet hoijosa ja tiistaisin on se saunavuoro. Ei tarvinnu ku kerran käyvä likkojen kans saunasa nii alako muistaan että saunaahan sitä pittää mennä. Ny sattu vaan olemaan maanantai ehtoo joten saunareissusta ei tullu mittään. Mut keksittiin jotaki muuta tekemistä.

" Minä voin mummu auttaa", tuumas likka kun kuuli että alan tekkeen lättytaikinnaa. No mikäpä se siinä senkus auttelet, ootpa tuota aikasemminki ollu vatkainta heiluttamasa kun taikinnaa tehty.
Kyllä siinä molemmat likat silimä tarkkana seisovat tuoleilla ja seurasivat taikinan valamistumista, vanahempi tietysti sai vatkata ja sekotella jauhoja joukkoon kun kerra oli siitä hommasta kiinnostunu. Jätimmä taikinan hetkeksi aikaa turpoomaan ja sillä välin olkkariin jatkaan leikkejä.

Likat leikki nukeilla ja navettarakennuksen elukoilla, yks kaks kuulu; " no nii, ny tehhäänki maja". Samantien juostiin mummon luo kysymään että misä on se peitto mistä voi tehä majan tuolien päälle.  Peittohan oli makkarin kaapisa josta se oli heleppo hakija. Käännettiin isot nojatuolit selijät vastatusten jätteän metrinen väli että majasta tulis sen kokonen että likat sinne mahtuu.
Iso parisängynpeite heitettiin tuolie päälle ja da..daa... maja oli valamis.
Piankos ne likat oli jo selijällään majan lattialla ja leikkiunihetkee viettämäsä. " Tyynyt pitäs saaha" kuulu likan komento majan sisältä. No laitomma tyynyt molemmille sopivaan kohtaan, sitte vielä unikaverit kainaloon ja mukava oli köllötellä.

Vaan eipä siinä maltettu pitkää aikaa maata kun jo alako eestaas konttaaminen majan ympäri, toiselta reunaa sisälle, toiselta ulos,  ja mikä kikatus ja nauru , olipa mukavan kuulosta.

Vanahempi likka huolehti lättytaikinasta, huomautteli välillä että pittää käyvä sekottamasa taikinnaa. No hyväähän se tekkee sekotella. Päästiin niitä sitte viimen paistelleenki. Valurauta pannusa paiston, en tällä kertaa pikkulättypannulla, vaan aattelin tehä isompia lättyjä.
"Minä voin auttaa",  oli taas likan kommentti ku huomas että otin paistinlastan laatikosta. " Iskä tekkee tälläitte, "( tyttö näytti heittoliikettä käsillään, viuhtoen siihen malliin että lastalla pittää lättytä vähä heittää jotta se kääntyy hyvin) . Sain hyvät ohojeet miten lätyt käännetään.
Eka lätty käännettiin yhesä, likka piti paistinlastaa ja minä autoin kääntämisesä. Koko ajan vähä varottelin että pannu ja levy ovat kuumia, pittää muistaa varua ettei polta itteensä. " Muistan mää muummu, en polta", oli likan kommentti.

 Noh, se lätty oliki tarttunu keskeltä pannuun kii joten repes keskeltä kahtia ku yritettiin sitä nostaa. Mut saatiinpa se kuitenkin lautaselle vaikka menikin palasiksi.
 Pienempi likka tarttu heti lätyn palasiin kii ja oli popsimasa niitä suuhunsa. Olivat vaan sen verta kuumia että hetken aikaa niitä joutuki puhaltelleen että jäähtysivät. Mansikoita ja vähä sokeria lättyjen päälle , ai jai jai ku oli namia.

Mukavasti meni ilta likkojen kans. Keksimmä vielä tehä piilopaikan makkariin, että ku isä ja äiti tulevat hakemaan heitä kotia, likkoja ei näykkään. Noh, ovikello kun soi, likat juoksi piilopaikkaan mikä oltiin sovittu ja harijoteltu sinne menua. Hetken oli hilijasta mut siinä vaiheesa ku vanahemmat alako huuteleen, " missähän ne tytöt mahtaa olla", ei malttanu pienempi pysytellä hilijaa vaan kilijasi ja tuli pois piilosta. Vanahempi maltto olla hilijaa eikä inahtanukkaan vaikka kuin toiset huutelivat. Olihan se  kiva päästä äitin sylliin ku oli pitäny piilosa oottaa ja jännätä että löytääkö ne hänet.

Semmosta mummuttelua, elämisen riemua. !

Uus makuelämys!

Löyty ruottinreissulta tälläänen juusto. Olihan erikoinen makuelämys.
Ihan kivan kirpakka, hieman makeahko.
Ohuen siivun syö sellasenaan, mut maku liian voimakas
että vois syödä kolome siivua.
Leivän päällä oikeen hyvä.
Vois sopia salattiin, pitsan päälle...