Suru
Suru laskeentuu ylleni kuin viitta,
eikä muulle oo tillaa.
Se täyttää syvämmen ja mielen,
irrottaa itkun kielen jopa niin,
että hengitys melekeen lakkaa.
Välillä pittää puhaltaa.
hengittää syvvään ja antaa
sisimmän rauhottua.
Suru, se tuo mukanaan ikävän.
Ikävän joka yks kaks yllättää
ja saa kyyneleet vuotamaan.
Jostaki se tullee.
Ikävän keskellä muistellee menneitä,
kerrää sylliinsä muistoja
jotka ovat rakkaita ja
sydämen täyttää kiitollisuus.
Kiitos äiti.
