lauantai 23. marraskuuta 2024

Suru

 Suru

Suru laskeentuu ylleni kuin viitta,

eikä muulle oo tillaa.

Se täyttää syvämmen ja mielen,

irrottaa itkun kielen jopa niin,

että hengitys melekeen lakkaa.

Välillä pittää  puhaltaa.

hengittää syvvään ja antaa

sisimmän rauhottua.


Suru, se tuo mukanaan ikävän.

Ikävän joka yks kaks yllättää

ja saa kyyneleet vuotamaan. 

Jostaki se tullee.

Ikävän keskellä muistellee menneitä,

kerrää sylliinsä muistoja

jotka ovat rakkaita ja 

sydämen täyttää kiitollisuus.


Kiitos äiti.









Keskikesän juhulaa

 Niin se tuo aika kulluu, ollaan jo kesäkuun puoliväli ylitetty ja vietettään juhannusta. Kartanolla alakaa kukkaloisto olla kohta parahimmi...