Niin se tuli ja kaato mummelin pettiin, nimittäin kuume ja kurkkukipu. Parina päivänä olin ulukona tekemäsä polttopuita ja taisin vilustua niitä tehesä. Ilima ku oli aikalailla kylymä, tuuli niin jäätävästi ja sehän mennee semmonen tuuli ihan luihin ja ytimiin asti. Joka paikkaa kropasa jumottaa, eritoten alaselekä on kipiä. Yöllä piti nousta pukkeen lissää vaatetta päälle, että tarkeni nukkua.
Koronatestinki tein kaienvaralta, vaikka aattelin, että ihan tavallinen vilustumis juttuhan tää ny on. Se on vaan menny semmoseksi, tämä touhu, että entivanahasta lentsua ei ihiminen voi vissiin ennää sairastaa, ku korona kummittellee takaraivosa. Lasten kans se vasta hankallaa onki. Jos nenä vähäki vuotaa, niin päiväkojista lähetettään muksu kotija.
Ennen sentäs sai olla rakänokkanaki koulusa, näin ne ajat muuttuu.
Nyt oon muutaman päivän pakkolomalla, ku ei kertakaikkijaan jaksa tehä mittään. Onneksi tämä on ohimenevää, kuten elämä kaikkinensa muutenki. Ohi kiitävä hetki joka jossain vaiheesa tullee päätökseen. Sitä ootellesa, muistettaan ellää.
