sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Kamarin laittoa

Jouluaattona ajeltiin Pohojanmaalle joulun viettoon. Välipäivinä ollaan hirsitalossa laiteltu pikkupuolen kamaria kuntoon. Saatin yks ruma ja joka suuntaan kiero hirsiseinä peittoon paneelilautojen alle. Valakonen väri vaalentaa huonetta huomattavasti.
Kamarin laattialle ollaan lotrattu muutama litra rasvatonta maitua. Se on vanha perinnerakentamisen konsti suojata laattiaa. Laattia on käsitelty kaks kertaa maijolla ja välisä pinta sai kuivua kunnolla. Kaajon maitua laattialle ja levittelin sitä lastalla ees taas. Kolome litraa kerrallaan lotrasin, maito immeyty aika hyvin ja ku sitä oli ennään jälijellä puolisen litraa, lopun kuivasin luutulla. Nyt laattia näyttää hyvältä, mutta aikahan sen sitte näyttää miten pinta kestää kulutusta.
Muihin seiniin huoneesa on laitettu puukuitulevyt ja niitten ¨päälle liisteröitiin makulatuuripaperia jonka päälle tullee varsinainen tapetti. Vielä ei oo päätetty millanen tapetti seiniin tullee mutta eiköhän seki ajan olloon seleviä. Katosa näkkyy hirsipalakit jotka puhistettiin ja jätetään näkyviin. Tapetti ku saahaan seiniin, akkuna kunnostettua, ovi laitettua ja listat nurkkiin niin tämä huone alakaa olla kohtalaisen valamis.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Pieniä herkkuja

Poikien ollesa pieniä tein usijampana jouluna näitä pieniä herkkupaloja naposteltavaksi. Ny on menny monta joulua iliman näitä herkkuja.
Yks syy ehkä siinä, että ovat vähä työläitä tehä, mutta ovat vaivan arvosia, on ne niiiin hyviä.
Mantelimassapohjan päällä on täytteenä rommireemiä, kuorrutteena suklaata ja sokerimassaa.

Laitanpa resetin jos joku haluaa näitä värkätä.

Makijaa joulua!

maanantai 9. joulukuuta 2019

Piparitalo

Monena jouluna oon tehny usijamman ku yhen talon, tänä jouluna teen vain yhen.
Mallin otin mummolasta, meijän hirsitalosta.
Loput pikeerit mitä jäi pursottelin pipareitten päälle.
Eiköhän sitä näillä joulun pärijää. ☺

torstai 28. marraskuuta 2019

Lusikoiden muodonmuutos


Vanahoista lusikoista löytyy tosi hienoja kukkakoristeellisia varsia. Vääntämällä varsi lusikkapesän päälle, syntyy kiva riipus. Ketju on kätevä pujottaa varren lenkistä.
Messinkisestä sokerilusikasta synty hauska riipus. Lusikan malli muistuttaa hieman simpukkaa.


Pari palakoriipusta.


Kaks kukkasormusta...
Vielä on jokunen lusikka vääntämättä, vaan taijampa jättää ne oottelemmaan seuraavaa lusikan vääntö innostusta.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Lusikkakoruja


Siitäpä on jokunen kuukausi aikaa  ku oon lusikoita väännelly. Viikolla niitä tuli pyöriteltyä usijampia. Meillä kävi yövieras jolle esittelin korujani, nin hän innostu niistä kovasti ja tilas joitan koruja.
Molemmin puolin hiotut, kukkavarrella koristellut korvikset ja riipus, oli vieraan toivomus.
Korvikset Daavidin tähellä mennee myyntiin juutalaistyön hyväksi.
Tämä riipus on ihan vahinko. Alon vääntään lusikasta sormusta. Hyvin meni siihen asti, että sain varren käännettyä pesän yli kunnes hokasin, että varsi onki liijan lyhy. Eihän se ylettyny ollenkaan kiertymmään pesän alakautta ympäri, niin että varresta ois syntyny rengas. Tuli pilakalu, ei muutaku roskiin. No ei hätiä mitiä. Aikani vartta vääntelin ja puristelin niin sain sen kiertymmään tuohon malliin. Ihan ku rehellinen oon, niin omasta mielestä tästä tuli yks nätteimmistä riipuksista mitä oon teheny. Pilalle menneestä voi tulla hyväki.
 Tuli tuosta pilakalusta mieleen, että niihän se on meijän ihimistenki kans. Ihimisen elämä  voi olla perin monella tappaa rikkonainen. Sisimmän on saattanu haavottaa joku toinen ihimien, tai ihte on teheny semmosia valintoja elämässään jotka aiheuttaa sen, että tuntee olevansa pilakalu. 
Siihen olotillaan ei tarvi jäähä. 
" Tulukaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut niin minä annan teille levon", sano Jeesus josaki puhheessaan. Siinä on rikkonaiselle, epäonnistunneelle, pilakaluksi ihtensä tuntevalle ihimiselle tie eheyteen. Jumalan armo ja rakkaus parantaa ja voimaannuttaa ahistunneen sisimmän. Hänen henkensä on kuin kaikuluotain joka pääsee syvälle ihimisen sydämeen, näkkee ja tietää mitä tekua me ollaan. Sempä takia kykenee meitä myös auttammaan.
Halutessas voit tilata koruja laittamalla postia osotteeseen pikkumaru@gmail.com

Oikeen mukavaa ja lepposaa sunnuntaita!

tiistai 19. marraskuuta 2019

Lukemista

En tiijä kuin monella on semmonen tapa, että hyyskäsä ollessaan tykkää lueskella.
Vaarilla se tapa on ollu siitä saakka ku yhteen mentiin. Toisinnaan on nelijä, viiski kirijaa pinosa joita hän lukkee vuoron perrään. Olipa meillä kerran yhesä hyyskäsä kirijahyllyki. :)

Mää oon ollu aina vähä hijas lukemaan, mutta joskus löytyy mielenkiintonen kirija, että sen jaksaa lukia läpi. Tämä kirija oli semmonen, mun hyyskä lukukirija.

 

Keijo Leppänen on kirijottanu kirijan Kurja Hurskaus ( Päivä 2001 ) Kirija on siitä kiva lukia, että siinä on lyhkäsiä juttuja, joten hyvin ehtii yhellä istunnolla pääsemmään jutun loppuun.

Mies on tuuminu hengellisen elämän aluetta vissiin pitemmän aikaa, ja on saanu koottua kokemastaan, näkemästään ja kuulemastaan ihan mukavan kokonaisuuen.

Kirija herätti ajatuksia ja anto miettimisen aihetta.

Tätä peukutan.





keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Sananvapaus, Räsänen, sananvapaus, Räsänen

Viime viikkojen otsikoisa on Pirjo Räsäsen nimi tainnu näkyä usijammasti ku kymmenen kertaa.
Onhan tuo aika eriskummallinen juttu, että tuollasesta asijasta tuli rikostutkinta, ja että ne vielä vihtivät penkua vuosia vanahat jutut esille. Empä muista nähäneeni enkä kuulleeni, että maailmallakkaan ois vastaavanlaista tapahtummaa ollu, että raamatun siteraamisesta joutuu jepareitten juttusille.

No joo, tottahan se tietysti on, että se raamatun kohta jonka Päivi laitto julukisesti näkösälle, on sellanen, että se herättää herkästi ärtymystä.
Mutta jos ajatellaan asijaa ihan oikijasti, siis siltä kantilta, että raamattu on sama meille kaikille.
Raamatun teksti ei vanahene, eikä se muutu sen mukkaan miten me ihimiset itekukanenki siitä ajatellaan. Jos niin olis, sillohan Sanalla ei ois mittään virkaa.
Sehän ei kykenis tekemään sitä minkä takia se on lähetetty ja annettu.
Sana ei oo kenenkään ihimisen muutettavisa, sen arvovalta on ja pyssyy, ijänkaikkisesta ijänkaikkiseen.
Jokkainen joka lukkee raamattua, lukkee sitä omasta elämäntilanteesta käsin.Tehhään omia teolookisia päätelmiä ja saatettaan pittää niitä jopa enemmän oikioina kuin ite sannaa. Senhän ny tietää, että semmonen systeemi ei kauvas kanna vaan homma kussee niin sanotusti kintuille.

Kyllähän kristityksi ihtiään nimittävän elämästä täytys näkyä se mihin hän uskoo. Uskon tullee perustua raamatun oppiin.
Ja jos syntikysymystä ruvetaan tarkemmin syynäämään, niin eiköhän se loppupelisä oo niin, että yksikkään meistä ei puhtain paperein selevijä.
Ensisijaisestihan synti on sitä, että ihiminen ei usko Jeesuksen lunastustyöhän, se on synnin juuri ja erottaa ihimisen Jumalasta. Kaikki muu synti mitä voijaan silimin nähä, korvin kuulla ja sekin mitä ei voija, on seurausta synnin juuresta. Yhtälailla ku huoraaminen, valehteleminen, väärän tojistuksen antaminen on syntiä, niin on myös ahaneus, katkeruus ja vihan pito.
Ihiminen on meleko ovela pimittämmään ja piilottammaan asijoita ihteltään ja toisilta, heleposti unohtaa sen, että on yks joka tietää ja näkkee kaiken, ajatuksetki.

Mitä täsä tilanteesa voijaan tehä?

En keksi muuta kuin sen, että nyt on aika rukkoilla. Rukkoillaan niitten ihimisten puolesta jotka ovat tuosa rikostutkinnasa tavalla tai toisella osallisena.
Niin hyvä juttu kuin on se, että kerätään adresseilla taustatukea Räsäselle, tai, että lähettäs mielenosotus kävelylle kertommaan mitä mieltä asijasta ollaan, voijaan yhteisellä rukkousrintamalla vaikuttaa siihen maailmaan misä ratkasut tapahtuu. Rukkoillaan suomen kansan puolesta. Rukkoillaan päättäjien puolesta, jotta he ossais tehä viisaita ratkasuja eiväkkä joutus häpijästä painammaan päätään.
Rukkouksen kautta tapahtuu asijoita siinä maailmasa mitä me ei nähä, hengenmaailmasa.
Rukkous on sellanen tykki joka toimii vielä nykki.




sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Amppeli

Sain joku kuukausi sitte juorun varsia ja ne on kasvanu joutuin. Kukkapurkki on ollu keittiösä ikkunan eesä olevalla pöyvällä,  osa varsista on jo niin pitkiä, että roikkuvat purkin reunojen yli.
Juoru pittää saaha roikkummaan ja sitä varten tarvin amppelin.

Löysin lankakorista valakosta lankaa, jottaian ontelolangan tyylistä mut ei niin paksua kuitenkaan. Siitäpä kokkeilin värkätä amppelin.
Ensin meinasin tehä amppelin virkkaamalla mut sitte aattelin kokkeilla solomeilla sen. Noh... tulihan siihen solomuja ja lenkkejä ja amppeli pyssyy kasasa mutta mikkään nappisuoritus siitä ei tullu.

Sen huomasin, että tämmöselle hoppuhousulle solomeileminen on oikeen hyvvää reeniä.
Saahakseen siistiä ja tasasta jäläkiä pittää malttaa tehä solomut rauhasa, mitata ja tarkistaa, että lenkeistä tullee yhtä pitkiä jne..

Joten eipä muuta ku solomeilemmaan...



lauantai 12. lokakuuta 2019

Niihän siinä kävi

Niihän siinä kävi, että tänä syksynä jäätiin iliman karpaloita. Viime viikonloppuna ei ollu aikaa lähtiä ja tännään ku mentiin niin....
Suo oli lumen peitosa. Ei palijo innostanu alakaa lumen alta penkommaan onko sielä marijoja. Mentiin laavulle. laitettiin nuotio, paistettiin makkarat ja lähettiin kotija.
Sen pitunen se.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Emma tuoli

Ystävän Emma tuoli sai hempeän vaalijansinisen sametti verhoilun. Mitään suurempaa korijaamista tuolisa ei ollu, ainuastaan pari jousta oli irronu ja toisesta käsinojasta oli koira purassu vähä pehemustetta irti. Rikkeet oli heleppo korijata.

Sametti oli yllättävän tiivistä ommella. Ei kaukana ollu, etteikö etusormeen tullu rakkua ommellesa. Kokkeilin välisä käyttää pihtejä neulan vetämisseen, mut se osottautu liijan hittaaksi hommaksi.

Alunperin tuolisa oli ollu helemaröyhelö mutta ystävä sano ettei halua semmosta ollenkaan. Kangas on hänen valittema, samoin jalakojen uus värisävy. Soppii hyvin tuo tumma sävy vaalijaan kankaaseen. Toivotaan tuolille pitkää ikkää ja koiralle toisenlaisia puruluita.

lauantai 21. syyskuuta 2019

Lauantain touhua

Ajelin pohojanmaalle vähä puuhastelleen.
Otin urakaksi putsata loput hirsiseinät ku ei oo muita työmiehiä hommisa.
Pölyt ehtii laskeentummaan ja saan siivotuksi paikat, niin ompa mukava kevväällä jatkaa hommia.

Kirkkokamarin seinästä alotin. Seinän ensimmäinen tapetti on ollu sanomalehen sivuja. Millä lie liimattu ku osasta oli aika lujasti kiinni. Nailonharjiahylypyrällä ne kyllä lähti helposti irti.
Kannatti repiä hirsi näkösälle, tuli kivan näkönen seinä. Jätin pienen palasen sanomalehtiä seinään, jotta näkkee millo siihe on alettu pinnotuksia laittelemmaan.
Tuvan nurkasta jatkon... jäi vielä vähä kesken mutta eiköhän se ennen talaven tulua oo tuvanki seinät putsattu.

Mukavaa viikonloppua! 

torstai 12. syyskuuta 2019

Neuleita koirankarvalangasta

Oon kutonu koirankarvalangasta sukkia, säärystimiä ja rannekkeita tuttaville vähä niinku koekäyttöön. Palaute mitä oon saanu on ollu hyvin positiivista.
Koirankarvalanka tuotteet helepottavat todistetusti nivel- ja lihaskipuja.

Jokkainen taitaa tietää, miltä se tuntuu ku roppaa jomottaa  ja niveliä jäytää. Särky voi olla semmosta ettei oikeen pysty olemaan paikallaan yhesä kohtaa vaan jäseniä pittää liikutella ja suoristella.
Koirankarvalanka tuotteet rauhottaa ja lieventää näitä oireita.

Ellei tykkää käyttää sukkia on säärystimiet tai poloven lämmittimet hyvä vaihtoehto. Ne voi säätää just oikijaan kipukohtaan vetämällä niin ylös ku tarvii.
Miehelle  pitkävartiset sukat ja poloven lämmikkeet.
Reumaa sairastavalle henkilölle tein huivin. Päivällä sen voi levittää harteille ja yöksi laittaa selijän alle jollon se lämmittää ja rauhottaa lantiota ja lonkkia. 
Koirankarvalangasa on 40% koirankarvaa ja 60 % villaa. Konepestävää 30 asteesa käsin / villa pesuohojelmalla. Teen tuotteita tilauksesta.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Isoäidin neliöitä

Kesällä saatiin hirsimökille sivustavejettävä sohova. Siinä ei oo minkäänlaista pehemustetta joten jonkinlainen pehemike siinä ois kiva olla.
Ensin aattelin, että verhoilen siihen ohkasen patjan, vaan tulinki toisiin ajatuksiin.
Trikkoosta virkkaamalla saa riittävän pehemikkeen ja sen voi tarvittaisa pestä.

Isoäitin nelijöt on heleppo malli. Kutteena käytin trikkoota, jonka leikkelin käytöstä poistetuista vaatteista. Kirpparin " ota tästä loojasta" löyty mukavasti sopivia värejä.
Toisena kutteena käytin lakanoista revittyä kujetta, se antaa tukevuutta virkkaukseen.

Sohovan matosta jäi ylimääräsiä kutteita, niistä tein kiikkutoolin uuven maton.

Mukavaa viikonloppua.

torstai 29. elokuuta 2019

Mitä se sinulle merkitsee?

Elämä on mielenkiintonen seikkailu, eikö vaan?
Etenkin, ku sen saa ellää Jumalan yhteyvesä, kokia ja nähä hänen tekojaan. Eikä ne asijat ja tilanteet ylleensä oo suuria tai erikoisia, ihan tavallisesa arkipäivän hetkesä voi tulla etteen tilanne mikä on voimaannuttava, antaen iloa sisimpään niin, että vielä monta päivää jäläkeenpäinki hykerryttää.

Mulla on joskus tapana töihin mennesä matkalla rukkoilla ja pyytää siunausta päivään. Pyytää sitä, että voisin olla välittämäsä Jumalan rakkautta ja hänen suurta sanomaansa niille ihimisille joita päivän aikana kohtaan.

Tuona aamuna rukkoilin Väinön puolesta, kävellesä hänen luokseen. Pyysin, että Väinön kans vois syntyä juttua hengellisistä asijoista, sillaitte luontevasti ja hänen alotteestaan.
Olin ehtiny olla hetkisen Väinön luona, ku hän sano nähäneensä unta.

Näin unta, että olin pitämäsä aamuhartautta. Minut oli pyyvetty soittammaan ja laulammaan sinne ja mikäs se laulu ny olikaan. Väinö alako hyrräileen laulun melodiaa ja muisteli sanoja miten laulu mennee. Taivas...hmmm..taivas on uskoni määrä. On mulla lauluun sanat ja nuotitki tuola pianon päällä.

Sain kiinni laulusta ja alon laulammaan laulun eka säkkeistyä. Väinö kahto mua ja sano, että sinähän ossaat laulun ulukua.

Niin ossaan, oon laulanu monet vuojet hengellisiä lauluja.

Siinä me yhesä laulettiin laulun eka säkkeistö ja kertosäkkeistö.
Auta oi Herrani kallis, niin että oisin mä valmis,
kun saavut pilvissä kerran, kansaasi pois noutamaan.

Laulusa on aika puhuttelevat sanat sannoin, niin on tuumas Väinö.

Mää jatkoin; oon joskus aatellu nuita laulun sanoja, että mahtaa se olla melekonen hetki, ku Herra pilivisä saapuu. Ei mun järki kyllä sitä käsitä eikä ymmärrä miten mahtannee olla mahollista.

No sehän on vain laulu, tuumas Väinö.

Joo, niihän se on laulu, mutta onhan raamatussa sanottu ja kerrottu se, että Kristus tullee takaisi pilvisä. Kristuksesa kuolleet nousee ensin ja site me jotka ollaan elosa, temmataan yhesä heijän kanssaan kirkkautaan. Jos raamattuun on uskominen, niin sillohan pitänee uskoua tuokin asija, että piliviin väki nousee.

Nii se saattaa olla, sano Väinö ja jatko, kävin joskus kahtomasa elokuvan; Näin hänen kuolevan. Oli semmonen 3 D elokuva, puhutteleva ja äänet tuli niin liki. Se, ku ne iski niitä nauoja, kuin ois ollu siinä läsnä.

Ku kahtelit sitä elokuvvaa Jeesuksen elämästä, hänen kuolemastaan ristillä meijän syntien takia, mitä se sinulle merkitsee?

Oon miettiny asijaa, niin se varmaan on. Pieni hilijanen hetki ja juttu siirty päivän politiikkaan ja muihin asijoihin.

Jonku ajan päästä Väinö siirty pianonsa ääreen ja alako soittelleen laulua. Siinä siivouksen lomasa laulettiin yhesä koko laulu.

Sanompa vaan, että olihan mahtava alotus päivään. Sitä sain mitä tilasin.
Ihiminen on välikappale Jumalan valtakunnan työsä. Jumala tekkee työn.





 

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Vitamiinit talteen

Kevväällä näytti, että marijapensaisiin ei tuu tänä vuonna kovin palijo marijoja. Vaan mitä ihmettä...
Marijoja tuli ihan älyttömästi. Keittelin mehuksi kolome ämpärillistä ja muutamam rasijallisen laiton pakkaseen.
Karviaisia tuli kans mukavasti. Nelisen litraa laiton hilloksi. Kokkeilimpa tehä viinihappomehuaki niistä. Siitä tuli ihan juotavvaa vaikka on hieman sakijampaa, vähä niinku nektaria. Vettä ku laittaa reilusti sekkaan nii ei oo väkevää.

Kyllä ny talaven pärijää ku on mehuja ja hilloja.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Pöytäliina

Monta, monta vuotta sitte sain ystävältä monenlaisia kirijontatöitä, joista osa oli jääny kesken ja osa oli täysin alottamattomia. Tämä liina oli alottamaton, mallikuvijot vain piirrettynä kankaalle. Kangas on vahavaa valakasematonta puuvillaa.

Kirijonta,toiselta nimeltään merkkaus taitaa olla kohta katuavvaa käsityöperinnettä. Sitä ei kai kouluisakkaan käsityötunneilla opeteta liene missään. Tai, kirijotaanhan sielä jottain pieniä liinoja vohovelikankaalle. Mutta tälläsiä puuvilla- tai pellavakankaalle kirijottuja käsitöitä ei tehä.
Mää oon kakarasta asti tykänny tehä kirijontatöitä. Ne on omalla tavallaan haasteellisia ja mielenkiintosia, ku voi suunnitella ja sommitella värit sekä tekotavat.
Kokkeilin uusia, erilaisia kirijontatapoja joita löysin netistä. Alaku aina hankalaa, mutta kylläpä ne siitä alako lehtien mallit ja muovot syntymmään sitä mukkaa ku niitä teki. Työtä tehesä ei taho huomata, että lanka saattaa jäähä liijan tiukalle mikä näkkyy ikäväkyllä sitte valamiisa työsä.
Toki pistojen kirreyvet hieman muuttuu siinä vaiheesa ku liinan pessee ja kankaasa oleva tärkki lähtee pois.
Ekana kirijoin lilalla kaikkien kukkien ääriviivat, oli ajatuksena tehä liinasta lilakukkanen. Kas kummaa, josaki välisä värimaailma alakoki muuttummaan ja liinaan ilimesty keltasta ja punasta sävyä. Ny jäläkeen päin ku kahton kokonaisuutta, niin parempi oli ku laiton usijampaa väriä.
Lilakukkasena liinasta ois tainnu tulla liijan tylsä.
Liinan reunat kaipas ehottomasti pitsin. Ostonen,valamis pitsi ei tullu kysymykseenkään, vaikka se ois ollu heleppo ja nopija ratkasu asijaan. Virkkasin pitsin suoraan liinan reunaan. Netistä löyty siihenki mukava, heleppo ohoje. Pitsisakara tehtiin yks kerrallaan ja siirryttiin sitte etteenpäin.
Liinaa tehesä mietin, että mihinkähän se tämäki liina sitte joutunnee ku minusta aika jättää.
Toivotaan, että se päätyy jonku lapsenlapsen pöyvälle, muistona mummusta joka värkkäs lankojen ja neulojen kans kaikenmoista.

lauantai 3. elokuuta 2019

Kiikkutuoli

Pohojanmaalta tullesa otin kyytiin siskon miehen kiikkutuolin. Tehtiin hänen kans semmonen tutunkauppa, että mää kunnostan kikkutuolin niin saan vastineeksi sivustavejettävän sohovan.
Kiikktuoli oli yllättävän hyväsä kunnosa jousien ja pehemusteitten suhteen. Rungon puuosat näyttää olevan tehty osasta höyläämättömästä lauvasta ja epämääräsen näkösista " jämäpalasista ", sillähän tosin ei oo mittään merkitystä mistä ne on tehty, piiloohan ne jää. Pääasija, että ovat ehejät ja kunnosa jotta tuoli kestää keinutella. Laiton mää runkoon vähä pikkumäkiläisittäin lissäyksiä.
Käsinojat ja jalakset ovat erilaista puuta mitä runko. Palijo selevemmin näkkyy puunsyyt ja puusa olevat raijat. Ne oli  petsattu tosi tummalla värillä jonka päällä oli jottain paksua kovvaa lakkaa.
Siklille ja hiomakonneelle oli käyttyä.
Käsinojat ja jalakset saivat uuven värisävyn, kirsikka. Ruusukangas on siskon valihtema ja soppii oikeen mukavasti tuommoseen pikkuseen, vanahaan kiikkuun. Kovasti mietin, että laitanko selekänoijaan nappeja vaan jättäskö pois, alakuperäsesä ne ku on ollu. Päätin sitte, että laitettaan, antaahan ne pikkusen ilimettä tuolille, vaikka eivät kauhijasti erotukkaan kirijavasta kankaasta.
Kelepaa siinä ny kiikutella.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Kaikki loppuu aikanaan

Niin se alakaa tämän kesän loma olla loppusuoralla. Muutama päivä on vielä lommaa jälijellä ja ne aattelin kuluttaa osaltaan hilla-ja mustikkajahisa. Huonosti kuulemma tullee marijoja, mutta pittää niitä käyvä kuitenki kahtelemasa jos sattus löytymmään.

Hirsitalon kunnostus eteni ihan mukvasti, monta hommaa saatiin tehtyä ja monta jäi vielä tekemättä.
Saunan ja kylppärin teko vei aikalailla aikaa, etenkin saunan sormipanelikatto, joka ei oo ihan perinteinen katto. Porstuaan saatiin laattia ja seinätki melekeen valamiiksi. Vintin portaat jos saatas vielä syksyllä tehtyä niin johan ois hyvä homma.
Talon ulukoseiniin saatiin vuorilauvotus laitettua joka puolelle. Ohan se semmosta värkkäämistä ja säätämistä ku mikkään seinä ei oo suora. Tyytyväisiä kuiten ollaan kättemme työhön.
Ulukoseinien maalaus on vielä eesäpäin mutta sitä ennen kunnostettaan ikkunat ja laitellaan sisällä paikat kuntoon. 

Se mikä täsä hommasa on ollu kaiken mielenkiintosen tekemisen rinnalla hyvä juttu, on se, että koko ajan on oppinu jotaki uutta. On joutunu miettimmään ja funtsimmaan miten mikäki homma tehhään, ku sitä kirvesmiehen ammatillista kokemusta ei oo. Pääasija kai on se, että tekkee niin hyvin ku ossaa ja laittaa rittävän palijo nauloja ja ruuveja kiinnityksiin jotta varmasti pysyvät paikallaan.
Etupihan puolelle tuli pätkä valakosta seinää, ku keltanen lauta loppu. Sillähän tosin ei oo mittään merkitystä, ku koko talo maalattaan saman väriseksi. Valittiin talon tulevaksi väriksi Kartanon keltanen. Porstuan seinät jo maalattiin, ihan kiva sävy vaikka onkin hieman tummempi mitä aikasempi väri. Uluko-ovia ei ehitty laittammaan, vaikka oli suunnitelmisa että ehittäs. Toivotaan, että ennen talaven tulua ovet saatas paikalleen. Meillä on vanahat pariovet tallesa ja niitten mallilla teetettiin uuvet ovet. Vanahat ovet laitettaan seinälle ja uusista ovista kulijettaan sisälle. Ovien päälle tullenee pienet ikkunat.... jää nähtäväksi.
Kartanolla on ollu koivun juurella epämääränen läjä hirsiä, mikä ei ollu mitenkään kivan näkönen.
Siskon mies tarvi muutamia hirsiä ommaan rakennusrojektiinsa, joten se oli hyvä syy alakaa siistimmään läijää. Kaikki hirret mitä jäi pätkittiin puolentoista metrin mittasiksi ja kasattiin niistä hirsiliiteri ja laitomma katon päälle. Nyt on hirret hyvin suojattu ja siitäpä niitä on heleppo alakaa lyhentelleen ja halakommaan ku tullee polttopuun tarve. Vielä ku saahaan josaki välisä raivattua tuota kasvillisuutta pois tuosta aitan eestä, niin näkkyy aittaki komijasti kartanolle.
Toivotaan, että on hyviä kelejä ja auringonpaistetta elokuun puolellakin, saatas nauttia lämpösestä loppukesästä.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Pesutilat ja porstua

Viime viikolla tehtiin saunaa ja kylppäriä.
Ne saatiin siihen malliin, että ens kesänä voijaan laittaa seinälasit ja saunan ovi paikalleen. Sähkö- ja putkityöt on kans vielä tekemättä, mut varmaan syksyyn mennessä osa niistä on tehty.
Saunan seinät laitettiin tummiksi, lauteista tullee vaalijat. Seinäsä olevat sähköjohot on ledvaloja varten.
Suihkusa on yks seinä hirttä, se on ainut hirsiseinä misä on vanahaa punamullan  väriä jälijellä. Hirren päälle tullee lasi ja lasin alle valot.

Porstua, siis ulukoetteinen oli tämän näkönen ku ruvettiin vaarin kans värkkäämään siihen rappusia.
Ny meille pääsee sisälle rappusia myöten, ei tarvi taiteilla lankkujen päällä.

Vintit portaat tehhään myöhemmin, ne tullee väliseinän viereen.

Välillä vähä siivottiin sisälläki  niin on mukavampi liikkua ja tehä hommia.

Ens viikko vielä puuhastellaan ja touhutaan hirsitalolla. Sitte on aika lähtiä pohojosta kohti.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Kylppärin ovi

Talosta löytyy hauskan värisiä ovia.
Yhen oven väri on kirkkaan keltanen
ja toinen puoli on turkoosi.
Yks aurinkoinen aamu otin oven käsittelyyn ja putsasin siitä maalit pois.
Timpuri laitto siihen eilen saranat ja nostettiin ovi paikolleen.
Pientä viksaamista ja maalaamista se vielä kaipaa mutta ne tehhään sitte joskus.
Tännään on lorvipäivä ja lähen vähä sukuloimaan äitin kans.

Mukavaa sunnuntaita! 

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Siivousta ja siistimistä

Porstuan teko etenee hyvvää tahtia. Kylppärin puolella on saatu panelit seiniin ja saunan seinätki alakaa olla kohta valamiit. Tuvasa on kaks sahhaa jotka surraa tuon tuosta, mikä tietää sitä, että puunpurua on joka puolella.
Mää oon ottanu hommakseni siivota sahhauksen jäläkiä vähä vähemmäksi.
Pientä puusälää ja rimanpätkää kertyy hetkesä melekoset kasat. Kyllä niilläki takan pesä lämpiää monet kerrat.

Keräsin kaikki palat ja kalikat issoon puuloojaan joka on kartanolla puojin pääsä.  Tällä viikolla saahaan rakentamimen siihen malliin, että voijaan siirtää sahat kartanolle, ku ei tarvi ennään mittään isompaa määrää lautoja sahata.

Kartanolla oon puuhastellu lautojen kimpusa muutamana päivänä. Polttopuiksi kelepaavat ommaan läijään ja kelepaamattomat toiseen.
Nauloja oon repiny lauvoista muutaman kilon, naulasia lautoja ei oo kiva sahata eikä polttaa.
Puuloojan viereen tehhään klapipinot ja siihen niille yhtenäinen katos jotta pysyvät puut kuivina.



sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Viimenen seinä

Perijantaina töitten jäläkeen ajelin pohojanmaalle lomakohteeseen. Täälläpä se loma kulluu mukavasti puuhstellesa hirsitalon kimpusa. Palijo on saatu aikaan ja palijo on vielä tekemättä.
Paremminki sanottuna hommat ei lopu koskaan ku on kyse omasta talosta ja tontista.
Voi vaan jälleen kerran todeta sen, että ostettiin ihtelle töitä loppuelämäksi. :)

Lauvantaina alotin pihakamarin siivuamisen jotta saatas se sellaseen kuntoon että vois alakaa seiniä laittelleen. Kamarin yheseä seinäsä oli vielä halteksit paikollan, olimma jättäneet ne siihen ku aateltiin josaki vaiheesa, että jos tehtäsiin tästä seinästä sellanen " muisto menneisyyteen " seinä. Revittäsiin tapetit pois kerroksittain ja jätettäs jokkaisesta vähäsen näkyviin. Se suunnitelma unohettiin, haluttiin nähä mitä halteksin alta löytyy.
Kamarin päätyseinästä löyty kukkatapettia jollasta ei tähän mennesä oo vielä vastaan tullu.  Pari tapettikerrosta on ollu kukkatapetin päällä, kaikki olleet samansävysiä, tuommosia vaalijan harmajan ruskijan kukertavia.
Halteksin alta palijastu meleko hyväkuntosta tapettia. On ne vaan ollu hienoja. Tätä tapattia oli myös pihan puoleisella seinällä. Taisipa tätä tapettia tulla laittamaani lipastoonki yhelle reunaa.
Alimmaisena vanahan sanomalehen alla oli tämä sinikuvijoinen kukkatapetti. Lehestä löyty vuosiluku 1890, eli aika vanahaa on. Sinistä tapettia jätettiin 70-80 cm levijä soiro vielä seinälle, suojattiin se väliaikasesti pahvilla. Katomma sitte myöhemmin jätämmäkö sen siihen vain otetaanko kokonaan pois. Seinäsä on hyvät hirret jotka puhistettaan ja jätetään  näkyviin.

Tännään on sunnuntai ja lähemmä käymään naapurikunnasa aamupäivän seuroisa. Vaari on luppautunu pitämään sielä saarnan ja tiijä vaikka saatas työmiehen kans laulaa luikasta pari laulua. Elämäsä on palijo asijoita joista saa olla kiitollinen, asijoita jotka antaa aihetta kiitos- ja ylistyslauluihin. Sanoohan Sanakin; kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohda mitä hyvää Hän on sinulle tehnty.

Siunattua sunnuntaita!

Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome ...