keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vitamiineja

Taas on se vuojenaika käsillä jollon kerätään vitamiineja talaven varalle.

Pihilajanmarijat alakaa olla kohta komijoita.
Pitäs muistaa kerätä jokunen marijarypäs ja kuivattaa jotta saa jauhettua marijat jauhoksi. Marijajauhua on heleppo laittaa smuuttiin tai leipätaikinnaan.

Saatiin kauppakassillinen omenoita. Keittelin ne tuosa iltasella hilloksi. Kokkeilin laittaa toiseen annokseen mausteeksi sirtuunamelissaa, jännä nähä miltä maistuu.
Minttua oon aikasemmin laittanu ja se ainaki on passanu oikeen hyvin omenan kans yhteen.
 
Lämpösiä päivä luppailtiin tuleville päiville, joten
vielä on kessää jälijellä.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Sana sunnuntaille

Tämän aamun herrääminen meni pikkusen pitkäksi, kello tais olla puoli yheksäsä ku nousin ylös.
Eilinen päivä meni vaarin kans ulukoilun ja kiertoalejun merkeisä. Käytiin ihan ulukomailla asti.
Illaksi ajeltiin siskon luo misä saunotiin ja kahaviteltiin. Kello oli lähemmäs kymmenen illalla ku lähettiin ajelemmaan kotia. Matkaan meni reilu tunti joten kotona oltiin puolen yön aikoihin.
Raitis ilima anto hyvät unenlahajat yöksi, unta piisas.

Mutta siihen sunnuntain sanaan.
Ku istahin keittiön pöyvän ääreen juomaan aamukahaviani, niin mun raamattu oli jääny siihen lojumaan avonaisena. Sivuaukiama oli auki Jesajan kohalta ja silimiini osu muutama jae.
Jakkeet kuuluu näin.
 Etkö tiedä, etkö ole kuullut:
Herra on iankaikkinen Jumala,
joka on luonut maan ääret?
Ei hän väsy eikä näänny,
hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
Hän antaa väsyneelle väkeä 
ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät,
nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
mutta ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny,
he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40: 28-31
Lukiessani jakkeita sieluni sai virvotusta ja sydämeni täytty ilolla. Ajatella, että minäki polonen saan omistaa nämä jakkeet ihtelleni. Hän antaa mulle voimaa yltäkyllin eikä mun tarvi yrittää ihte ponnistella.

Iloa ja voimaa päivääsi!

tiistai 21. elokuuta 2018

Syyskesän tuulia

Vielä on kessää jälijellä, ku lämpötila kipuaa lähemmäs +15 ja jopa yliki. Tosin, pakkohan se on myöntää, että syksyä kohti ollaan menosa. Eihän syksy huono vuojenaika oo ollenkaan, en sitä sillä sano, pittää vaan totutella sen tuomaan viileyteen.
Tämmöset syyskesän aurinkoiset ja tuuliset päivät on oikeen hyviä marijastuspäiviä. Ne vähäset itikat mitä on, ne vie tuuli mennessään ja siltä osin marijastaminen on mielekästä.
Mustikasa oon käyny pari kertaa ja molemmilla kerroilla sain ku sainki ämpärin täyteen. Nämä mun marijastuspaikat tällä kertaa eivät olleet niin hyväsatosia mitä ne ovat joskus olleet, mutta ku jakso mehtäsä posuta riittävän kauvan, niin tulihan se ämpäri täyteen.

Toka kerralla menin viime kesäselle paikalle kahtelleen mahtasko sieltä löytyä mustikoita. Puolentoista tunnin kävelemisen jäläkeen mulla oli reilu kolome litraa marijoja. Että ei mitenkään huippusatonen paikka ollu. Sillon ku mustikkaa on hyvin nii ämpärillisen poimii reilusa puolesa tunnisa. Semmosesa paikasa mustikkaa on "sinisenä mattona" eikä meinaa ilijetä paikaltaan liikahtaa ettei polokis marijoja jalakoihinsa. On heleppua poimimista. Kiertää ensin pientä kehhää ihtensä ympäriltä ja laajentaa sitä sen mukkaa ku marijat siirtyy poimurriin. Oii että ne on huippuhetkiä.

Luonto on tärkiä osa ihimisen hyvinvoinnille. Niihän sitä sanotaan, että luonnosa ihimisen sielu leppää. Olipa sitä sitte mehtäsä tai veen äärellä, tunturisa tai pellolla, luonnon tuoma mielihyvä leppuuttaa hermoja ja virvottaa mieltä. Eipä oo ollenkaan hullumpi keksintö Luojalta, ku teki meille mitä erilaisempia luonnonvaihteluita joista saahaan nauttia.

Mukavia syyskesän päiviä vaan sullekki!
Menneitten vuosien satua....





tiistai 14. elokuuta 2018

Porstua, viemäröintiä ja sähköjohtoja

Monenlaista hommaa on tehty ja vielä on palijo tekemättä.
Uus porstua on saatu sille mallille, että siinä on katto ja osa seinistä lauvotettu. Akkunoita ei tälle kessää vielä laiteta.
Porstuasta tullee suurinpiirtein sen näkönen ku entinenki oli. Sivuseiniin lisättiin akkunat, niitä ei vanahasa ollu. Ovien päälle tullee pikkuset akkunat.
En tiijä ehtiväkkö miehet tehä  laattiaa, ku alakaa tämän kesän lomatyökausi olla lopusa. Elleivät ehi, niin tehhään ens kesänä.
Olivappa saaneet porstuan seinät jo räystäälle saakka tehtyä. ( kuvapäivitys tuli wotsappiin iltapäivällä)Tien puoleinen seinä on vielä lauvottamatta. Pitkää päivää miehet tekkee jotta ehtisivät saaha hommat mahollisimman pitkälle.
Pienellä kaivurilla tuli viemäriputkille ja vesiputkille kätevästi ojat. Toki joutu lapiohommiaki tekkeen porstuan sisäpuolella.



Kovin oli kivikkoista maaperrää porstuan alla. Suurimpia kiviä piti kuskata muualle putkien tieltä.


           







Sähköhommat meni kaikki uusiksi.
Vanaha mittaritaulu sulakkeineen sai häävön ja tilalle tuli tällänen uuvenaikanen nipsutus napsutus systeemi.
Muutama johto...
Sähkösuunnitelmaa tehessään sähkömies otti huomioon meijän toiveet mihin ja miten palijo pistokkeita ja lamppuja laitettaan.
Ja niitähän laitettaan joka nurkkaan. Ei ny sentään ihan joka nurkkaan mutta sen verran monneen paikkaan, ettei tarvi alakaa jatkojohtojen kans  sähäläämään.

Tuvan kattoon tais tulla seittemälle lampulle paikka. Eihän niitä kaikkia tarvi käyttöön ottaa jos siltä tuntuu, mutta ovappahan valamiina kaiken varalta.
Jostaki pitäs löytää vanahanaikasen näkösiä pistorasijoita ja katkasijoita....

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Ei tarvi itkiä

Eilen oli pari likkaa hetken aikaa mulla kyläsä. Pelattiin yhesä noppapeliä
Oli mun vuoro heittää noppaa ja sain ykkösen, ja ku matkani ei palilauvalla jatkunut juuri laisinkaan, aloin nyyhkytään ja leikkimään tekoitkua.
Kohta viis vuotta täyttävä likka käänty mua kohti, kahto silimiin nätisti hymyillen ja sano hyvin harkitusti ja hartaasti; " mummi, päiväkojin käytösoppaasa sanotaan, että ei tarvi itkiä vaikkei aina pärjääkkään tai voita."

Niinpä niin, mitäs siihen oli sanomista. Pienelle tytölle oli oppi menny perille.
Ei tarvi itkiä vaikkei aina pärjääkkään tai voita.

Aurinko paistaa, tuuleskellee, lämmintä reilut plus kymmenen. Lähen mustikkajahtiin.

Mukavaa sunnuntaita sulle!

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Synttärit tulosa

Pienet tytöt ovat prinssessoja, joten pittää olla pitsimekko...
....ja kruunu.
Molemmat on virkattu puuvillalangasta. Tärkkäsin kruunun sokeritärkillä ja laiton muovisen kulhon päälle kuivummaan. Kuivuttuaan se oli ihan kova ja pysy hyvin pystysä mut päivän päästä tärkkäys petti, se pehemeni ja kruunu painu läijään. En ymmärrä muuta syytä moiseen pehemenemisseen kuin sen, että ilimankosteus aiheutti tärkisä muutoksen.
Tein uuven tärkin johon käytin tapettiliisteriä ja laiton vähä erikeeperiä joukkoon niin johan alako pysymään kruunu kuosissaan.
 

maanantai 6. elokuuta 2018

Pohojanmaalla

Ajelin viime viikolla torstai iltana Pohojanmaalle ku oli viikonloppu vielä vappaata. Vielä samana iltana innostuin poimimmaan viinamia, ku olivat seuraavalle päivää luvanneet vesisajetta. Kello alako olla puoli kakstoista ennenku maltoin mennä sisälle. Oli niin ihana kesänen ilta, olikeen sopiva keli olla pensailla, eikä ollu itikoitakkaan juuri ollenkaan.
Liekkö kuuma hellekesä nirhannu sääsket lähes olemattomiin.

Ja niihän siinä kävi. Perijantai aamu oli pilivinen ja satteinen, ukkoskuuroja nakkeli vähän väliä.
Vaan muapa se ei haitannu ku oli pari maijallista marijoja terassilla oottelemasa keittämistä.
Puolen päivän jäläkeen satteet oli ohi ja iltapäivään mennesä pääsi jo pensaille poimimmaan lissää marijoja.

Marijahommat sain tehtyä perijantaina joten lauvantaina ehti puuhastelleen vähä kartanolla.
Viikatteen kans heilun hetken aikaa ja sen jäläkeen otin oksaleikkurit, pokasahan sekä tikkaat ja kävelin mäntyjen tykö. Tontilla on mäntyjä meleko monta, mummu ne on joskus sinne istuttanu. Tontti on kallioperänen niin lähes kaikkien mäntyjen alaoksat ovat kuivunneet, ovat tosi rumia.
Mäntyjen kaatamisseen saatta mennä vielä aikaa joten päätin vähä siistiä näkymää karsimalla kuivunneet oksat pois.

Talon päävysä on iso, yksinäinen mänty joka kaiketi tullaan säästämmään. Siitä lähti usijampi oksa ja näytti ensalakuun vähä alastomalta. Mut ohan se ny kivemman näkönen ku ei kuivia oksanronttoja roiku mihinkään suuntaan.

Paksuimmat oksat oli käsivartta vahavoja. Oksat karsin ja katkoin moottorisahalla. Kalikat kannoin hyyskän nurkkaan, ku liiteristä ei oikeen löytyny  sopivaa paikkaa.

Tai oliskai sieltä löytyny jos ois viittiny alakaa järijestään tillaa. Helepommalla pääsin ku kasasin kalikat väliaikasesti hyyskään. Liiterisä on niin palijoa kaikenlaista polttopuuta sekastensa, että siihen mennee päivä tai kolome päivää enneku sen saa järijestykseen. Vaan, se on kans niitä hommia jokka tehhään sitte joskus.... :)

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Mattojen pesua

Niin ihana aamu, että päätin lähtiä Kemijoen rantaan pesseen mattoja.

Evväät ja kahavipullo on mukana. Voin kaikesa rauhasa löhötä päivän rannalla, vaari lupas tulla iltapäivällä hakkeen.
Toivotaan ettei nouse ukkosenilimaa, vähä siihen malliin puhaltellee tuo kesätuuli...
Ny uimaan ja sitte kuppi kahavia.



Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome ...