maanantai 6. elokuuta 2018

Pohojanmaalla

Ajelin viime viikolla torstai iltana Pohojanmaalle ku oli viikonloppu vielä vappaata. Vielä samana iltana innostuin poimimmaan viinamia, ku olivat seuraavalle päivää luvanneet vesisajetta. Kello alako olla puoli kakstoista ennenku maltoin mennä sisälle. Oli niin ihana kesänen ilta, olikeen sopiva keli olla pensailla, eikä ollu itikoitakkaan juuri ollenkaan.
Liekkö kuuma hellekesä nirhannu sääsket lähes olemattomiin.

Ja niihän siinä kävi. Perijantai aamu oli pilivinen ja satteinen, ukkoskuuroja nakkeli vähän väliä.
Vaan muapa se ei haitannu ku oli pari maijallista marijoja terassilla oottelemasa keittämistä.
Puolen päivän jäläkeen satteet oli ohi ja iltapäivään mennesä pääsi jo pensaille poimimmaan lissää marijoja.

Marijahommat sain tehtyä perijantaina joten lauvantaina ehti puuhastelleen vähä kartanolla.
Viikatteen kans heilun hetken aikaa ja sen jäläkeen otin oksaleikkurit, pokasahan sekä tikkaat ja kävelin mäntyjen tykö. Tontilla on mäntyjä meleko monta, mummu ne on joskus sinne istuttanu. Tontti on kallioperänen niin lähes kaikkien mäntyjen alaoksat ovat kuivunneet, ovat tosi rumia.
Mäntyjen kaatamisseen saatta mennä vielä aikaa joten päätin vähä siistiä näkymää karsimalla kuivunneet oksat pois.

Talon päävysä on iso, yksinäinen mänty joka kaiketi tullaan säästämmään. Siitä lähti usijampi oksa ja näytti ensalakuun vähä alastomalta. Mut ohan se ny kivemman näkönen ku ei kuivia oksanronttoja roiku mihinkään suuntaan.

Paksuimmat oksat oli käsivartta vahavoja. Oksat karsin ja katkoin moottorisahalla. Kalikat kannoin hyyskän nurkkaan, ku liiteristä ei oikeen löytyny  sopivaa paikkaa.

Tai oliskai sieltä löytyny jos ois viittiny alakaa järijestään tillaa. Helepommalla pääsin ku kasasin kalikat väliaikasesti hyyskään. Liiterisä on niin palijoa kaikenlaista polttopuuta sekastensa, että siihen mennee päivä tai kolome päivää enneku sen saa järijestykseen. Vaan, se on kans niitä hommia jokka tehhään sitte joskus.... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...