perjantai 28. helmikuuta 2014

Kuukausi lopusa.. palijokos on kulutettu...

No niin. Kuukausi alakaa olla aikalailla lopusa. Tälle iltaa ei oo ennään kaupasa käyntiä joten voijaan tehä loppuveto siitä, miten meijän elä osta mittään kuukausi oikeen menikään.
Puolen kuun maisa väliaikatiejotuksesa oli kulutussaldoa 47, 59 ja sitä on parin viikon aikana pikkusen tullu lissää. Kolomentoista päivän aikana on kulutusta ollu  88,79 eurua. Ojalan laskuopin mukkaan ku räknätään nuo kaks summaa yhteen niin kuukauven kulutukseksi saahaan 136, 38 eurua. Se summa meni ruokaan.

Päivää kohti tuo tekkee 4,86, jaetaan vielä kahtia, mikä tekkee 2,43 per lärvi, joten aika vähällä pärijää.
Tiijä vaikka jatkettas hommaa maaliskuulla.
Tällä systeemillähän sitä vois alakaa elä osta mittään säästäjäksi. :)
Mulla alako talaviloma, joten taijan pittää viikon lommaa plokistaki, jos maltan. :)

Mukavaa maaliskuuta!




tiistai 25. helmikuuta 2014

Mökki ja kartano

Olipa kerran kartanon rouva, joka asui rikkaasti ja hienosti komijasa kartanossaan. Hänellä oli hienoja ja upeita päivällisiä joita hän järjesteli ystävilleen. Hänen ystäväpiirinsä tunsivat ja tiesivät hänen olevan anteliaskin kunhan vaan kohde mihin hän varojaan lahajoitti, oli hänen mielestään riittävän hyvä.

Kartanon rouvan pihapiirisä oli pienen pieni mökki, jossa asusti hänen palavelijansa. Palvelijalla ei ollut paljoakaan ommaisuutta ja hän oli hyvin vaatimaton. Työnsä hän teki todella hyvin, minkä vuoksi rouva saattoi joskus jopa lausua kiitokset ja antaa päivälliseltä ylijääneitä pullan kannikkoita ekstrapalkaksi. Muuten rouva piti häntä hieman vähäpätöisenä ja mitättömänä.

Palavelijan terveys alako reistailemmaan, hän sairastui ja kuoli.
Joitakin aikoja myöhemmin tuli kartanon rouvankin aika siirtyä muille maille autuaille.
Taivaaseen tultuaan hänen seuraansa liittyi enkeli, joka johatti rouvan tämän asumuksena luokse. Enkeli kertoi että jokkaiselle on oma asumus missä saa asustella.

He kulukivat etteenpäin, ja tulivat kauniin kartanon kohalle. Rouva oli aivan ihastuksissaan kartanon kauneuvesta ja loistokkuuvesta. Kenenhän tämä mahtaa olla, hän kysyi enkeliltä. Enkeli vastasi, että tämä on naisen joka on asunut kartanossasi.
Oihh, ajatteli kartanon rouva. Noin kauniin ja ihanan asumuksen on se mitätön palavelija saanut. Varmasti minun oma asumukseni tullee olemaan paljon kauniimpi ja ihanampi.

Hetken kuluttua enkeli pysähtyi ja sanoi, tuossa on sinun asumuksesi ja osotti pientä matalaa mökkiä. Mökki oli niin pieni, että siinä oli ainuastaan yks huone.
Rouva kahto ensin mökkiä, sitten enkeliä ja jälleen mökkiä. Eii, ei tämä voi olla mun asumukseni. Nyt on tullu suuri väärinkäsitys. Miten mulle olis vain tämmönen mitätön mökki, ku palavelijalla on kartano.
 Enkeli kahto rouvaan ja sanoi: "No, me emme voineet rakentaa tämän kummempaa. Teiltä ei tullut tänne enempää tarvikkeita, että olisimme voineet rakentaa loistokkaan ja suuremman. Rakennus tarpeet riittivät juuri ja juuri tähän mökkiin."

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa, ja missä varkaat murtautuvat sisälle ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa, ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Matt. 6: 19-21

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Mitäs on poppanasta, nauhasta ja langoista tehty...

 Poppanakutteesta virkattu kassi. Kassista oli alunperin tarkotus tehä yksvärinen, mut se alako näyttään pikkusen ykstoikkoselle. Nauhalaatikosta löysin tuollasta tummansinistä kaarinauhaa. Virkkasin siitä koristeraitoja muutamien kerrosten vällein. Nauha anto väriä ja teki pinnasta eläväisen.
 Poijalle tein harmajat lapin kinttaat. Näitä tehesä en kiertäny lankoja värien vaihtuesa, kuten tein valakosisa kinttaisa. Kovin hyvin ei kuvista nää eroa, mut valakosisa kuivo on hieman koholla, ku taas harmajisa pinta on tasasempi.

Pari sukkaparia lappilaisella kuvijoraijotuksella.

torstai 20. helmikuuta 2014

Pikkuherkkuja

Kuiva-ainekaappia vähä tyhyjemmäksi.
Tekasin pari pellillistä kaura-pähkinä-rusinakakkuja.
Huommena on suomi-ruotti ottelu. Eipähän tarvi kynsiä järsiä ku on jotaki pikku purtavvaa.
Jännittää kai suaki miten suomipoika pärijää?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Piristävä päivän alaku

Tää päivä alako oikeen mukavasti. Aamulla kahtoin mittariin niin näytti -3, mikä tietää sitä että räpäskäkeliä ei ainakaan tälle päivää pitäs tulla.
Kokki keitteli hyvät aamukahavit. Paistettiin molemmille isot läytyt aamupalaksi ja kahtottiin Poutiaisen pujottelua. Eka lasku ku oli laskettu, pakkasin uimavaatteet ja lähin uimahallille.
Kylläpä oli mukava alotus päivään, piristävä ja voimaannuttava.

Mukavaa ja piristävvää päivää sullekki!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Väliaikatietoja, elä osta mittään kuukauvelle...

Kuukausi alakaa olla puolesa välisä joten on aika vähä syynätä misä mennään. Me päätettiin kokin kans että laskelmaan otetaan mukkaan vain ruokamenot. Liijan laaja-alaseksi menis, jos alakas laskemmaan kaikista muista menoista mitä tekkee kuukautta kohti. Ne muut menot jääköön ulukopuolelle, vaikka kyllä niitäki on ny ollu harviaisen vähän.

Kuukauven alusta saakka ollaan laitettu kuitit talteen. Kokki laski ne yhteen ja tulokseksi tuli, nelijäkytseittemän eurua ja viiskytyheksän senttiä viijentoista päivän aikana. Päivää kohti se tekkee, kolome eurua ja seittemäntoista senttiä.
Aika hyvin.

Ainu hörvähys sattu kokille. Hän oli yks päivä kaupasa, eikä ollu päässy kookoskermahyllyn ohi, ottamatta muutammaa purkkia mukkaansa. Noh, ei ny mikkään suuren suuri menoerä kuitenkaan. Summa vähennettään hänen viikkorahastaan. :)

Kuukautta jälijellä kolometoista päivää, katotaan miltä tilanne näyttää sen jäläkeen.


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Hau hau Haukkujat

Meijän kojin Valioyksilöitten kenneli
Vuosien varrella meille on kottiutunu mukava koiraperhe. Täsä on pieni esittely heistä.

 Roope: Pieni sisupussi, joka pienen kokonsa takia ei koskaan päässy osallistummaan koirakilipailuihin. Rufuksen mielipuuhaa pentuna oli aamutossujen raahaaminen paikasta toiseen. Turha oli kenenkään yrittää piilottaa aamutossuja, ellei laittanu niitä kannelliseen puulaatikkoon, mistä Rufuksen oli mahotonta saaha niitä hampaisiinsa. Roope on ihan tavallinen kotikoira jota kaikki rakastavat ja hellivät.
Helmeri: Kuten kuvastakin näkkee Helmerin lempipaikka on iso, pehemiä lepotuoli. Helmerin erikoisuus on siinä että se juo kahavia. Erityisesti tykkä Zoegasta, eikä oikeen suostu enään muuta juomaankaan. Kulta Katriinaa jos tarijoo, murahtellee, nostaa kuononsa siihen malliin, että vie pois tuollanen litku.
Helmeri on vanha vetokoira. Sen paikka oli toisesa parisa johtoparin jäläkeen.Vaikka Helmeri on luonteeltaan rauhallinen, joutu se kerran tappeluun ärhäkkäämmän johtajakoiran kans. Tappelun seurauksena Helmeristä tuli arka, eikä sen ura enää jatkunu vetokoirana. Uran loppumisen jäläkeen Helmeri sai olla pitkään terapiakoirana ikäihimisten iloski Kaarikosken vanhainkojilla. Sielä se oppi kahavin juonnin.
 Nella: Nella on varsinainen seurakoira. Luonteeltaan tosi rauhallinen, ei kuitenkaan mikään laiskimus joka vain maata rötköttää. Mielellään se lähtee ulos lenkille säällä kuin säällä. On mukana marijamatkoilla ja uintireissuilla, joita se vallan rakastaa.
 Pontus: Hieman arvaamaton ja itepäinen johtajatyyppi. Ison kokonsa vuoksi hieman pelättäväkin. Vaikkei se koskaan oo kenenkään kimppuun käyny, onhan se paimenkoirien rotua. Jonku aikaa se oli paimenkoirakoulutuksesa, meinasivat tehä siitä lammaskoiran vaan haaveeksi jäi. Pontuksen itepäisyys tuli ongelmaksi. Se ei oppinu tottelemmaan vihellettyjä käskyjä, vaan jostaki kumman syystä se teki aina yhen vihellyksen kohalla toisin kuin olis pitäny tehä. Vahtikoirana Pontus on vallan mainio. Sen haukku on niin kauvas kaikuva ja mörijä, että kukkaan ei tuu pihhaan eikä sisälle etteikö Pontus siitä ilimottas.
Pimu: Pimu on varsinainen lady. Vähä sellenen pilalle hemmoteltu villakoiraneito, jonka elämä on ollut pelkkää hemmottelua. Pimu ei voi sietää: kurakelejä, kahen päivän vanhaa vettä juomakipossaan, räksyttäviä lajitovereitaan, trimmaamatonta turkkia, liijan pitkiä automatkoja, asusteita, eikä epäsopivaa makkuualustaa. Sen sijaan se tykkää: rapeitten hauhaurakeitten rouskuttamisesta, pienistä kävelylenkeistä aurinkoisella säällä, kirppusaippuan tuoksusta, koruista, rapsuttelusta ja paijaamisesta. Pimulla on oma peli, josta se voi katsella kuvvaansa ja tarkistaa trimmaustaan. Ilmoittaa kiivaalla haukulla ku on aika siistiä trimmaus.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kilipailun huumaa

Kuin moni mahto kahtua olymppialaisten avajaiset. Täytyy sanua, että mielettömän upeet kisa systeemit ovat venäjällä teheneet. Avajaisten shou oli sitä luokkaa, että seuraavien kisojen järijestäjät joutuu melekosen lujille päästäkseen sammaan.
Onhan se jokkaiselle kilipailijalle ihan ainutlaatunen hetki ja tillaisuus olla edustamasa maataan.
Parhaansahan sielä jokkainen tekkee se on varma. Aina kuitenkaan suoritukset eivät mee ihan nappiin, kuten Roope Tonterille kävi slopestyle-finaalisa. Harmittaahan se, ku on tsempannu itteensä siihen että mitalin sais. Kelle tahansa se on kova paikka selevitä pettymyksestä.

Naisten hiihosa Saarinen oli kuiten viijes, ei kovin kaukana ollu ronssista.
 Norijalaiset on tosi vahavoilla viestiä aatellen, tosi kova haaste muille joukkueille.
Hiihtokisoisaki saattaa sattua haavereita.
Ohan niitä nähty kaatumisia ja kompuroimisia, sauvojen katkiamisia, joskus jopa joku keskeyttänytki koko homman. Kuitenki kaikkien kissaan lähtijöitten ensisijainen ajatus on päästä maaliin. Palakintopallille pääsemiseen ei kaikilla oo mahollisuutta. Aikavertailut ja tuloksethan sen jo kertoo kenellä mahollisuuvet, kenellä ei.
Kuitenki viimesänki maaliin tullu voi olla tyytyväinen ja ylypiä suorituksestaan, mää tein sen, pääsin maaliin.

Paavali kirijottaa kirijeissään kristityn vaelluksesta, jota hän vertaa juoksukilipailuun. Jokkaisen taivastietä kulukevan tavoitteena on maali, iankaikkinen elämä. Erona näihin ajallisiin kilipailuihin on se, että kaikki jotka tiellä juoksee tulevat olemaan voittajia, pääsevät palakintopallille ja saavat päävoiton.
" Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:14

Ihan kuten hiihto-tai juoksukilipailuisa voi tulla kompurointia, voi sitä tulla taivastielläki. Elämään saattaa tulla asijoita joihin kompastuu, lankijaa. Mutta siihen lankeemukseen ei tarvi jäähä. Nousta ylös ja jatkaa matkaa.
" Veljet, minä en katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti mikä on edessä." Fil. 3:13

  Kaikisa kilipailuisa on sääntönsä ja tarkat ohojeet joita tullee nouvattaa. Mikäli kilipaiija niitä rikkoo hänen suorituksensa hylätään. Onhan niitäki tapauksia nähty, että kultamitalinsa voittanu kilipailija onkin kärähätny testeisä ja on joutunu luopummaan mitalistaan. Harmillista, tosi harmillista.

Paavalin neuvoja juoksijoille.
"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämelliset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room. 12:10

" Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa, he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. 1Kor. 9:25

Mukavaa päivää ja kilipailu intua! 






keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Poppanakutteesta virkattu matto

Reilu viikko sitte rupesin leikkommaan vanahoja lakanoita poppanakutteeksi. Tähän mattoon sain tuhottua lähes kokonaan tuplalevijän mustan aluslakanan ja saman kokosen vaalijansinisen pussilakanan.
Maton halakasija on 124 senttiä.

Viikot on menny paremmin lorviesa ja käsitöitä tehesä. Parannellu itteeni, toipuen umpparileikkaukseta joka tehtiin pari viikkua sitte. Hyvin on leikkaushaava parantunu, ei oo tarvinnu tälle viikkoo kipulääkkeitäkkään ottaa ollenkaan. Viikon päästä saa mennä töihin, joten siihen saakka täsä oleskellaan, pyöritellään sukkapuikkoja, linksutellaan saksia ja heilutellaan virkkuukoukkua. Kaiken muun kivan lisäksi vähä ulukoillaan, nauttien ihanista talavipäivistä.

Siunausta päivääsi!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Elä osta mittään kuukausi

Viime viikolla käytiin kokin kans Prismasa.
Kokilla oli yks ostos mitä lähti hakkeen, mää lähin kauppaan muuten vaan seuraneitiksi, tai rouvahan mää oon.
- Kahothan ku appelsiinit on halapoja, reilu kilo kassiin ja menoksi.
- Olikohan pellavarouhe ja soijarouhekki vähisä, otanpa tuosta paketit.
Aikamma kierrettiin hyllyjen välisä, kassajonnoon ku päästiin nii korriin oli kertyny yhtä sun toista.

Juttelimma autosa kotimatkalla, että mitä sitä taas ostettiin ku lähes tyhyjä kassi makso reilu viiskyt eurua.
Suunniteltiin, että seuraava kuukausi, eli tää alakanu helemikuu me pijetään 'elä osta mittään kuukautena'.
Kokkeillaan varsin vaan, että miten vähällä sitä pärijätään. Mittään ei osteta ellei oo tosi pakkotilanne. Ei haaskata rahhaa mihinkään vaan pihistettään ihan kunnolla.

 Se mitä jääkaappiin on ennen tätä 'elä osta mittään kokkeilua' kertyny, niitä syyvään niin kauvan ku riittää.
Sitte tyhyjätään kuiva-ainekaappeja ja pakastinta. Tehhään sapuskat sitä sun tätä tyyliin, jolloin luulis että ruokamenot saahaan aikalailla minimiin.
Kuun lopusa tehhään tarkistusta ja laskeskellaan millasella euromäärällä kuukauvesta selevittiin.

Vaikuttaa mielenkiintoselle. :)

Itellä on vähä semmonen ajatus että aika vähällä selevittään. En aijo kuitenkaan ihan näkkileipäkuurille alakaa enkä kahavin juontia kuukauveksi lopettaa. Maito, sepäs onkin yks jota joutuu varmaan ostammaan, ellei sitte harkita sitä mahollisuutta, että juotas kuukausi pelekkää teetä.
Tai juuvaan kahavi mustana, onnituskohan?

Voit liittyä joukkoon. Ei muutaku päätät vaan että ny alako 'elä osta mittään' jakso.
Kokkeile, katoppa miten vähällä saatat pärijätä.

Mukavaa 'elä osta mittään kuukautta'!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kahton sua.

Kahton sua.
Puhut innostuneesti ja lempeästi.
Huomaamattasi,
välillä pyörittelet sormillasi sormusta
vasemman käjen nimettömäsä,
se hymyilyttää mua.

Kahton sua.
Pitelet sylissäs pienintä mukelua.
Silimistäs loistaa valtava hellyys,
mukelon antaessa sulle
hampaattoman hymynsä.

 Kahton sua.
Nukut aika levollisesti,
vaikka heräsinkin kesken unien,
 pitämääsi pieneen konserttiin.
Naamalles on ilimaantunu pieniä uurteita,
sinäkin vanhenet.
Silmäluomesi liikahtaa ja nykii,
untako näet?
Kerro se aamulla jos vielä muistat.

Kahton sua.
Vallaton hymy ja nauru remahtaa
ku kerrot juttuja värittäen niitä
huumorintajullasi,
jota lähestulukookaan kaikki
eivät ymmärtänneet.

Kahton sua.
Ny on hieman kulumat kurtusa,
ääni tiukka, silimät viiruna.
Sililmänräppäyksen verran 
ehtii huomata että ny kiukuttaa,
pistää vihaksi.
Joskus sentään tuollastaki näkkee.

Kahton sua.
Sää oot komija.
Huomaat, kahtot takasi.
Tuo hymy ja silimänpilike,
ne säilyvät vuojesta toiseen.
 
 
 
 

 

Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen. ”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen po...