Vielä vähä singeristä, Singer 66 K

Kyllä Singeri on vaan yliveto ompelukoneitten joukosa. Se kulukee tasasesti ja suoraan kuin höyryjuna, eikä jää jumimaan minkään moiseen saumakohtaan. Vaan saattaapa sitä Singerillekkin näköjään sattua kummia. Minäpä kerron.
Yks päivä olin ompelemasa ku vaari huusi mua kahaville. Mää jätin ompelut kesken ja lähin juomaan kupposen kahavia. Istuttiin kahavipöyvän ääresä, ku ykskaks alako kuulumaan kummallinen ääni.
Aattelin ensin, että levysoittimestako tuommonen ääni lähtee.
Ääni voimistu ja voimistu ja viimmen me lähettiin juoksujalakaa vaarin kans kahtommaan, että mistä se ääni oikeen tullee.
Sehän tuli mun työhuoneesta. Singeri oli innostunu oikeen tehoompeluun. Kone hakkas tuhatta ja sattaa ja moottori piti melekosta ääntä. Polokimesta nousi musta savu ja huoneesa haisi palaneen käry. Siinä hötäkäsä sen verran häkellyttiin, että yritettiin ettiä konneen kylijestä virtakatkasinta vaan eihän siinä semmosta oo. Viimmen tajusin vettää johon irti pistokkeesta, johan hilijeni Singeri.
Oli se polijin niin palijo kuuma, ettei siihen palijain käsin pystyny koskemmaan, piti ootella että jäähtyy. Kyllä oli varijelusta ettei lähetty mihinkään kotua, ois saattanu kärähtää vähä enemmänki tavaraa. Eipä tuota osannu ajatella, että kone ihtekeseen lähtee päälle. Enkähän mää käyny muutaku välisä kahavilla ja ompeluhomma ois jatkunu sen jäläkeen.
Ny ei jatkunu, polijin oli sökö.

 Polokimen kondensaattori hajos, sisukset purkaantu ulos ja siitä tuli se paha haju. Irrotin osan, otin kuvan ja lähetin pojalle joka tietää sähköhommista vähä enemmän mitä mää. Hän osas sanua ja neuvua miten polokimen saa kuntoon. Poika laitto mulle uuven kondensaattorin jonka laiton paikolleen, ja niin alako Singeri taas toimimmaan.

Uus kondensaattori on komijan keltanen eikä ollu hinnalla pilattu. Makso alle euron.

 Singerin loojasta löyty lisäosa jollasta en muista ennen nähäneeni, paininjalaka jolla voi ommella siksakkia ja koristeompeleita.

Pitänee joskus ommella joku kassi mihin tekkee koristeompeleita niin tullee tutuksi tuokin härveli. Nuitten kiekkojen vaihto ny ei oo kummonen homma, mutta paininjalan laittaminen paikalleen oli työläs. Sitä pittää reenata.

Konehuoltoa

Maanantaina ehin aukasemmaan Singerin ompelukonneen ja kahtommaan sen sisuksiin millasesa kunnosa se oikeen on. Irrotin konneen puisesta loojasta ja nostin pöyvän päälle kylijelleen.

Suihkuttelin olijyä pintoihin. Harijasin pensselillä pieniä osia ja reivulla pyyhin laajempia pintoja.














 Pikkunen pensseli oli mainio apuvälinen mutkasten ja kiemuraisten osien puhistukseen.
Kaikki osat, nippelit ja nappelit on tehty metallista. Sempä takia tämmöset konneet kestääki vuosikymmeniä. Ovat ihan toisenlaista laatua mitä nykypäivän konneet.

Näistä koristelluista metalliosista mää tykkään, ne tekkee konneesta niin persoonallisen.






Paininjalan alapuolella oleva syöttäjän hampaimisto on saanu josaki vaiheesa hieman kosteutta, siihen on tullu muutama ruostetäplä. Ihan kokonaan en saanu ruostetta lähtemmään mutta suurimman osan kuitennii. Suojalevvyyn on neulankärki teheny pieniä koloja, vaan eipä nuo ompelua taija haitata. 

Osat paikalleen ja testaamaan.

Niin nätisti surraa 80 vuotta vanaha Singeri!

Innostuin huoltammaan pari muutaki konetta ku oli pensseli ja vehkeet valamiina pöyvällä.
Reilu 20 vuotta sitte lahajaksi saatu Husgvarna on kaivannu huoltua jo pitkään. En oo vaan vihtiny alakaa aukommaan ja puhistammaan sitä vaikka oon huomannu, että jotaki ongelmaa siinä on. Syöttäjä  on vetäny kehenosti, eikä oo aina oikeen ompelu lähteny alulle. Neula on jääny jankkaamaan sammaan kohtaan ja on joutunu auttelleen vetämällä kankaasta jotta pääsee liikkeelle.
Syy siihen miks kone on juonitellu palijastu ku aukasin sen. Järkytys! Mieletön määrä pölyä ja yks nuppineula puolapesäsä. Saa kai sitä sitte ihimetellä miks kone ei oikeen toimi.

Puhistuksen ja ölijyämisen jäläkeen konneet toimi moitteettomasti. Kyllä mummelin ny kelepaa surruutella.