Viime viikkojen otsikoisa on Pirjo Räsäsen nimi tainnu näkyä usijammasti ku kymmenen kertaa.
Onhan tuo aika eriskummallinen juttu, että tuollasesta asijasta tuli rikostutkinta, ja että ne vielä vihtivät penkua vuosia vanahat jutut esille. Empä muista nähäneeni enkä kuulleeni, että maailmallakkaan ois vastaavanlaista tapahtummaa ollu, että raamatun siteraamisesta joutuu jepareitten juttusille.
No joo, tottahan se tietysti on, että se raamatun kohta jonka Päivi laitto julukisesti näkösälle, on sellanen, että se herättää herkästi ärtymystä.
Mutta jos ajatellaan asijaa ihan oikijasti, siis siltä kantilta, että raamattu on sama meille kaikille.
Raamatun teksti ei vanahene, eikä se muutu sen mukkaan miten me ihimiset itekukanenki siitä ajatellaan. Jos niin olis, sillohan Sanalla ei ois mittään virkaa.
Sehän ei kykenis tekemään sitä minkä takia se on lähetetty ja annettu.
Sana ei oo kenenkään ihimisen muutettavisa, sen arvovalta on ja pyssyy, ijänkaikkisesta ijänkaikkiseen.
Jokkainen joka lukkee raamattua, lukkee sitä omasta elämäntilanteesta käsin.Tehhään omia teolookisia päätelmiä ja saatettaan pittää niitä jopa enemmän oikioina kuin ite sannaa. Senhän ny tietää, että semmonen systeemi ei kauvas kanna vaan homma kussee niin sanotusti kintuille.
Kyllähän kristityksi ihtiään nimittävän elämästä täytys näkyä se mihin hän uskoo. Uskon tullee perustua raamatun oppiin.
Ja jos syntikysymystä ruvetaan tarkemmin syynäämään, niin eiköhän se loppupelisä oo niin, että yksikkään meistä ei puhtain paperein selevijä.
Ensisijaisestihan synti on sitä, että ihiminen ei usko Jeesuksen lunastustyöhän, se on synnin juuri ja erottaa ihimisen Jumalasta. Kaikki muu synti mitä voijaan silimin nähä, korvin kuulla ja sekin mitä ei voija, on seurausta synnin juuresta. Yhtälailla ku huoraaminen, valehteleminen, väärän tojistuksen antaminen on syntiä, niin on myös ahaneus, katkeruus ja vihan pito.
Ihiminen on meleko ovela pimittämmään ja piilottammaan asijoita ihteltään ja toisilta, heleposti unohtaa sen, että on yks joka tietää ja näkkee kaiken, ajatuksetki.
Mitä täsä tilanteesa voijaan tehä?
En keksi muuta kuin sen, että nyt on aika rukkoilla. Rukkoillaan niitten ihimisten puolesta jotka ovat tuosa rikostutkinnasa tavalla tai toisella osallisena.
Niin hyvä juttu kuin on se, että kerätään adresseilla taustatukea Räsäselle, tai, että lähettäs mielenosotus kävelylle kertommaan mitä mieltä asijasta ollaan, voijaan yhteisellä rukkousrintamalla vaikuttaa siihen maailmaan misä ratkasut tapahtuu. Rukkoillaan suomen kansan puolesta. Rukkoillaan päättäjien puolesta, jotta he ossais tehä viisaita ratkasuja eiväkkä joutus häpijästä painammaan päätään.
Rukkouksen kautta tapahtuu asijoita siinä maailmasa mitä me ei nähä, hengenmaailmasa.
Rukkous on sellanen tykki joka toimii vielä nykki.
