torstai 26. marraskuuta 2020

Isonvelijen sukat

 Niinpä ne tuli isonvelijen sukatki valamiiksi. Ruskijalla ja tummansinisellä tein hieman kohokuvijoista kuvijoraitaa. Siniset silimukat kuotaan aina oikeen, osa ruskijoista nurin, synty kivan röpöläistä neulepintaa. Tuommonen kuvijo vois sopia villapaitaanki ku tekis yksvärisenä.....

Pojanpoika on  kasvanu vuojesa pittuutta reippaasti, taitaa tulla pitkä mies kuten on isänsäkki. Toivottavasti sukat on passelin kokoset, ku ei ollu tietua minkä kokoset kengät pojalla on. Tein summanmutikasa suunnilleen 37-38 kokoset.




torstai 19. marraskuuta 2020

Pienille jaloille

Kaksoset täytti lokakuun lopulla kaks vuotta, he ovat oikein vallottavia pikkuneitejä. Heitä on niin hupasa seurata, jos toinen alottaa jonku leikin kohta on sisko tekemäsä sammaa asijaa. Tiskaaminen on yks lempipuuhista, tai ehkä sitä vois paremminki kutsua nimellä veen lotraaminen ja läträäminen. 

Joulua kohti mennään ja tietysti siihen pittää jotenki mummun varrautua.

Jotaki pientä ja lämmintä värkkäsin heille pukinkonttiin.

Pienille tyttöille punasia raitoja.

Isovelijen sukat on vielä tekovaiheesa,vaan eiköhän neki valamistune hyvisä ajon ennen joulua.

Tännään alako maisema näyttämmääm jouluselta ku lunta sattaa pyrryyttäny lähes viistoista senttiä. Ois mukava ku lumi pysys mutta pahhaa pelekään että se alakuviikosta sullaa, ku on maanantaille on luvattu vesisajetta ja mittari lukemat olis lussan puolella. Vaan sempä näkkee sitte.

Mukavaa viikonloppua.

lauantai 7. marraskuuta 2020

Isän muisto

Isästä jäi monia mukavia ja hyviä muistoja. Kai niitä joitaki ikäviäki muistoja on matkan varrella ollu, mutta nehän painuu ihimisen mielesä pohojimmaisiin mielensopukoihin, sitä kauemmas mitä enemmän aikaa kulluu.

Isä oli maanvilijelijä ja kirvesmies. Hän opetti työnlomasa eri työkalujen käyttyä. Kesäsin heinäpellolla ollesa sain oppia heinäseipään pystyttämisestä, heinien hankuamisesta seipäälle ja heinien haravoimisesta. Morapuukon käyttyä harijottelin ussein istuen rankaläjän päällä ja kuorin rangoista kuorta. Se oli kakarana yks mun mielipuuha. Isä oli neuvonu, pijä sormes pois terän eestä ja vuole ihtestäs pois päin.

Aina ku tartun käsisahhaan ja alan sahhaamaan kuulen isän äänen; " Merkkaa puuhun kohta mistä pittää alakaa sahhaamaan. Ota puusta kiinni niin, että vasemman käjen peulako on merkin kohalla, laita sahan terä merkin kohalle ja vastaa peukalollas terrään niin se ei lipsaha merkiltä. Pijä terä 45 asteen kulumasa ja tee varovasti alakuviillot puun reunaan, ku merkki on sahattu niin siirrä peukalos poijes ja sahhaa puu poikki. Hyvin on ohoje toiminu ja peukaloki on tallella.

Isä jätti arvokkaan hengellisen perinnön, hän oli mies joka usko Jumalaan ja rukkoili lastensa ja lähheistensä puolesta. Kuukausi ennen isän kuolemaa, olin ollu kesän hoitelemasa häntä ja olin lähösä kotia ku seuraavalla viikolla alako työt.

Isä oli tuolloin jo sairasvuoteella ja tiijettiin ettei hällä ollu elonpäiviä kovin mahottomasti jälijellä. Hyvästelin isän, halasin ja sannoin, että jos ei ennää tavata täälä maan päällä, niin taivaasa tavataan. Isä nosti kätensä mun hartijalle ja silitteli mua, ei jaksanu puhua, ei tarvinnukkaan, hetki oli ikimuistonen. Siitä meni nelisen viikkua niin isä sai muuttaa taivaan kotijia.

Kaikilla meillä on isä. Ja vaikka ei maallinen, biologinen isä olisikaan koskaan läsnä elämäsä, taivaan Isä on. Ystäväni tekemä laulu kertoo siitä.

Isä oot minulle korvaamaton,

sinun rakkaudessa mun niin hyvä olla on.

Tuki, turva, lempeys ja läheisyys,

ne kuuluvat isä sun syleilyys.

 

 Niin hyvä on olla sylissäni.

Kätesi ovat minun kallioni.

Niinpaljon rakkautta sinulta saan.

Siitä laulullain tahdon kiittää mä vain.

 

Isän luokse helppo mun kääntyä on,

lähde viisauden on, hän loputon.

Isä tarttuu käteeni lohduttaen,

myrskynkin halki minut kantaen.

 

Niin hyvä on olla...

 

Niin paljon sanomatta meillä jää,

ääneen lausuttu  on, niin tärkeää.

Aika kaikilla rajallista täällä on,

pidä arvossa elämää,  se lahjasi on.

 

Niin hyvä on olla... 

Teresa Anttila

 

Hyvvää Isäinpäivää!

 

 

Vaarin isäinpäiväkakku.

Kinuski kuorrutteisen pinnan alta löytyy kaks mustikka- mustaherukkamousse kerrosta ja niitten välisä on suklaamoussekerros.

Kokkeilin värkätä vähä suklaa koristeitaki. Netistä löytää mukavia vinkkejä semmosten tekemisseen. 

Huommena saahaan maistella miltä kakku maistuu. 

Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome ...