Muutama vuosi sitte, sain lahajaksi syyshortessan. Siitä on kasvanu pieni puu joka kukkii hienosti. Alusa kukat oli valakosia, vaan nyt ne alakaa olla vaalijanpunasia. Aikamoinen värimuutos jonka kyllä huomaa.
Muutoksesta tuli mieleen Saul, hänestä kerrotaan Uuvesa Testamentisa. Saul oli mies joka koki melekosen muutoksen elämässään. Hän vainosi seurakuntia, ja taispa olla sillonki niissä hommisa matkalla Damaskoksees ku kohtas suurempansa.
Mies oli ratsastamasa porukoineen, ku yks, kaks taivaasta tuli valo ja Saul kaatuu maahan ja kuulee äänen; Saul, Saul miksi vainuat minua? Saul ei tajunnu mitä tapahtuu, kyselee kuka oot ja ääni vastaa. Oon Jeesus jota vainuat. Nouse ja mee kaupunkiin, sielä saat tietää mitä tuut tekemään.
Ku Saul nousi hän ei nähäny mittään, toiset joutuvat auttammaan hänet kaupunkiin. Kolmeen päivään Saul ei syöny eikä juonu. Jumala lähetti hänen tykösä Ananiaan, joka kerto hänelle pelastuksen tien. Saul kastettiin ja hän lähti levittämmään ilosanomaa, kertommaan kohtaamisestaan Jeesuksen kans. Myöhemmin hän sai nimen Paavali, opettaen ja rohkasten seurakuntia luottamaan Jumalaan. Tästä tapahtumasta voit lukua Ap. 9 luvusta.
Vainoojasta ja pilikkaajasta oli syntynyt uusi mies, Jumalan mies. Jumala yllätti täysin ja otti ihimisen käsittelyyn. Mitäpä siinä sillo voi ihiminen tehä? Taipua ja nöyrtyä vai asettua vastarintaan?
Onko suurempaa duunia kuin se, että saa olla Jumalan käytösä?
Tämmösin ajatuksin.
