Lusikoiden muodonmuutos

Vanahoista lusikoista löytyy tosi hienoja kukkakoristeellisia varsia. Vääntämällä varsi lusikkapesän päälle, syntyy kiva riipus. Ketju on kätevä pujottaa varren lenkistä.

Messinkisestä sokerilusikasta synty hauska riipus. Lusikan malli muistuttaa hieman simpukkaa.

Pari palakoriipusta.

Kaks kukkasormusta...

Vielä on jokunen lusikka vääntämättä, vaan taijampa jättää ne oottelemmaan seuraavaa lusikan vääntö innostusta.

Lusikkakoruja

Siitäpä on jokunen kuukausi aikaa  ku oon lusikoita väännelly. Viikolla niitä tuli pyöriteltyä usijampia. Meillä kävi yövieras jolle esittelin korujani, nin hän innostu niistä kovasti ja tilas joitan koruja.

Molemmin puolin hiotut, kukkavarrella koristellut korvikset ja riipus, oli vieraan toivomus.

Korvikset Daavidin tähellä mennee myyntiin juutalaistyön hyväksi.

Tämä riipus on ihan vahinko. Alon vääntään lusikasta sormusta. Hyvin meni siihen asti, että sain varren käännettyä pesän yli kunnes hokasin, että varsi onki liijan lyhy. Eihän se ylettyny ollenkaan kiertymmään pesän alakautta ympäri, niin että varresta ois syntyny rengas. Tuli pilakalu, ei muutaku roskiin. No ei hätiä mitiä. Aikani vartta vääntelin ja puristelin niin sain sen kiertymmään tuohon malliin. Ihan ku rehellinen oon, niin omasta mielestä tästä tuli yks nätteimmistä riipuksista mitä oon teheny. Pilalle menneestä voi tulla hyväki.

 Tuli tuosta pilakalusta mieleen, että niihän se on meijän ihimistenki kans. Ihimisen elämä  voi olla perin monella tappaa rikkonainen. Sisimmän on saattanu haavottaa joku toinen ihimien, tai ihte on teheny semmosia valintoja elämässään jotka aiheuttaa sen, että tuntee olevansa pilakalu. 

Siihen olotillaan ei tarvi jäähä. 

" Tulukaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut niin minä annan teille levon", sano Jeesus josaki puhheessaan. Siinä on rikkonaiselle, epäonnistunneelle, pilakaluksi ihtensä tuntevalle ihimiselle tie eheyteen. Jumalan armo ja rakkaus parantaa ja voimaannuttaa ahistunneen sisimmän. Hänen henkensä on kuin kaikuluotain joka pääsee syvälle ihimisen sydämeen, näkkee ja tietää mitä tekua me ollaan. Sempä takia kykenee meitä myös auttammaan.

Halutessas voit tilata koruja laittamalla postia osotteeseen pikkumaru@gmail.com

Oikeen mukavaa ja lepposaa sunnuntaita!

Sukkulapitsikoruja

Juutuupista oon kahtonu videoita sukkulapitsin teosta. Korujen tekeminen näytti kivalta joten pitihän sitä kokkeilla.
Alaku aina hankalaa mutta kyllä se siitä.

Lankaa, neula ja helemiä, niistäpä ne syntyy.

Parit korvikset samalla mallilla.

Mukavaa viikon jatkua.

Lusikkakoruja

Ei niin kiire saa olla, etteikö välillä ehi lusikoita vääntelemmään.
Ystävä anto lusikoitaan jotta tekisin hälle niistä koruja.

Kyllä jotku lusikan varret ossaa sitte olla kauniita, kuten nuo rypälelusikat joista väänsin rannekkeen ja sormuksen. Yhestä varresta tein riipuksen.

Ihan simppeleistä, yksinkertasista lusikan varsista löyty tälläset kuvijot.

 Nelijän lusikkapesän kaulakoru, välisä musta/ruskijat helemet.

Pikkusen kullan hohtua ja viherijöitä helemiä. Riipus ja korvikset.

Niin muutes, koruja voi tilata.

Mukavaa viikon jatkua.

Lusikkakoruja

Vaihteeksi innostuin silippuammaan muutaman lusikan enneku alotan yhen nojatuolin kunnostamista.
Vaarin sisko anto muutaman lusikan mukkaani, ku kävimmä pohojanmaalla pääsiäisen aikoihin.
Lusikoista oli puhe tehä hälle korviksia, kaulakoruja ja sormus.

 Hieman isompi kaulakoru nelijästä lusikan varresta ja samanlaisesta varresta väännetty sormus.

Chippendale lusikoita

Varsista tehyt korut on koristeltu hiomalla pintaan " söheryä", eli ei mittään varsinaista kuvijoo.

Pesistä tejin palkokorut, valkoset ja musta helmi keskellä.

Toinen palkokorusetti valakosin ja lila helmin. Pintahionnan toiveena oli pallokuvijointi. Näisä kapija kärki on ylhäällä, jollon korun muoto on pyörijämpi alaosastaan.

Kaulakoru tehty kokonaisesta lusikasta. Pesän tausta hiottu sädehionnalla ja varsi käännetty päälle. Sormus sama kuin aikasemmasa kuvasa.

Kirjanmerkit

Lusikoista voi värkätä monenlaista.
Lukuintoselle sopiva lusikkamalli on kirijanmerkki.

Varsi vähä mutkalle ja lusikkapesä littanaksi, siitähän se syntyy.

Lusikkapesän voi koristella tai jättää koristelematta. Tekasin tuttava pariskunnalle omat nimikkomerkit lahjaksi. He olivat pyytänneet meitä vaarin kans käymään valamistujaiskahaveilla. Ei heistä kumanenkaan ollu valamistunu mistään koulusta eikä oppilaitoksesta, vaan miehen kirijottama kirija oli valamistunu ja sen kunniaksi hörpimmä kahavit.

Pikkusen turkoosia

Mää oon antanu näille korruille nimeksi palkokoru, ne ku muistuttaa malliltaan herneenpalakua.

Hopijainen lusikan pinta ja valakonen helemi soppii kivasti yhteen. Oman pienen säväyksen antaa pieni turkoosi helemi valakosten välisä.

Kahta ihan samanlaista korua en oo vielä onnistunu tekkeen. Nuo korviksetkaan eivät oo ihan samanlaiset vaikka äkkiä kahtottuna siltä näyttävät.

Siinähän se tämän homman mielekkyys just onki, että jokkaisesta korusta tullee unikki.

Lusikan malli vaikuttaa lopputulokseen. Riipus on tehty isommasta, hieman ovaalin muotosesta lusikasta, korvikset pienen ruusulusikan pesästä, mikä on lähes pyörijä.

Lepposaa viikonvaihetta!

Lusikkakoruja kuvapläjäys

Ei meinaa mennä ohi tämä koruvillitys ny ollenkaan. Aina vaan uutta korua pukkaa ku yhen saa valamiiksi. Ompa jo jotku teheny tillauksiaki. Lähettävät omia lusikoitaan mulle ja mää vääntelen ne koruiksi. Mikäpä se siinä. Sama kai se on kenen lusikoita sitä vääntellee, kunhan vaan saa väännellä, jotta lusikkaoosineuroosi hieman helepottaa. :)

Alimmasa kuvasa olevia rannerenkaita ei oo tehty lusikoista, vaan mistä?
Kellä siihen vastaus?

Sormus, jyrsinnän harijottelua

 Tarkkutta ja tärisemätöntä kättä vaativa homma. Mtättömän pieni virheliike jättää heti jälijen.
Vaan eihän sitä tätäkään hommaa opi muutaku tekemällä.

galleria

Koruhulluus jatkuu

Vaari välillä vähä virnuilee mun hommille ku istun lähes aamusta iltaan työpöyvän ääresä lusikoita vääntelemäsä. Kysäsin eilen, että mitäs virnuilet. Vaari tuumas vaan, että sitähän mää vaan, ku on niin mukava kahtua sun innokasta puuhasteluas.
Tekemällähän sitä oppii.

Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.

Kirpparilta löyty lusikkanippuja joisa oli epämääränen määrä samanlaisia lusikoita.  Kolomen lusikan sarijasta sai kivan setin, korvikset ja riipuksen.

Lusikkapesistä sai kivoja riipuksia.

Jos joku haluaa jonku korun itelleen tai ystävälleen niin laitappa viestiä.

Lusikkakoruja

Sisko anto muutaman vanahan lusikan ja sano, että tekaseppa nuista joskus jotaki.

Lusikat piti ensin puhistaa. Kokkeilin putsata ne Universal Stonella, myrkytön ja hapoton puhistus- ja killlotusaine. Harijasin joka lusikan hammasharijalla puhtaaksi, huuhtelin ja kuivasin. Aine oli hyvä, vaikkakin työläämpi käytettävä mitä esim. folio+sooda+kiehuva vesi.
Mahtaiskohan aine toimia jos jauheen liottas vetteen ja uittas lusikoita siinä nesteesä?
Sitähän ei kai muuten saa tietää ku kokkeilemalla.

Kuuvesta ruusulusikasta tein kahet korvikset, kolome riipusta, rannerenkaan ja sormuksen.

Mukavaa viikonloppua!

Koruja lusikoista ja haarukasta

Tästä se lähtee. Kaks lusikkaa ja haarukka joita vähä väännellään.

Lusikoitten pesistä saa kivoja riipuksia.

Vasemman puoleiseen laiton  roikkummaan pienen riskun.



Oikijan puoleisesa väänsin varren pesän puolelle koristeeksi.

 Keskellä ja oikijalla puolen olevat sormukset on tehty haarukasta. Vasemmalla oleva on pilalle menny riipus. Yritin tehä toisen tuollasen kierretyllä varrella olevan riipuksen kahella kierteellä, vaan sepäs ei onnistunukkaan. Varsi ei taipunu nätisti ketjusilimukkaa tehesä, joten siitä tuli pilakalu.
Piti keksiä jotaki muuta. Taoin pesän ja varren littanaksi ja väänsin siitä sormuksen.
Koristeeksi liimasin muutaman hopijahelemen.

Lusikoitten varrenpäistä tehty korvikset.


Aurinko paistaa, lumi sullaa siitä tullee kesä!

Mukavaa alakanutta viikkua !

Pientä puhetta

Raamatusa sanotaan jossain kohtaa, että Jumala puhhuu tavalla ja toisella, sitä ei vain aina huomata.
Tätä helemiketjua pujotellesa mun sydämelle puhuttiin.
Se alako siinä vaiheesa ku rupesin kiinnittämmään nuita pikkuriikkisiä tummia helemiä.

Pujotin helemet siimaan. Siiman kärijellä oli aika heleppo mehtästää helemiä. Osa helemistä ei vaan tahtonu millään haluta jäähä siimaan, vaan ne kierähtelivät ja karkasivat. Siinä helemiä kiinni ottaisa Jumalan henki alako puhuttelleen.
- Nämä helemet ovat kuin ihimiset. Osa heistä on helposti kiinni otettavia ja osa taas juoksee karkuun. Ku lähestyn heitä, he  kääntyvät pois enkä saa kosketusta heihin.

Heleminauhasa on kohtia joisa siima on pujotettu ristiin yhen helemen läpi. Pari kertaa unohtu se pujottaminen, jolloin helemet meni väärään järijestykseen.
- Täytyy kulukia ristin kautta.
Niin heleposti maalliset asijat valtaa sydämen ja mielen, että ristin kautta kulukeminen saattaa unohtua. Ja aivan varmasti, jos pitkäksi aikaa unohtuu niin alakaa se näkkyyn elämäsä. Elämä voi mennä väärään järijestykseen.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Ihan omalla mallilla värkätty kultalankarannekoru.

Aurinkoista viikonloppua!

Korukurssilla

Tänä viikonloppuna oli lusikka- ja haarukkakorukurssin toinen jakso. Kävin vääntämäsä muutaman haarukan ja lusikan uuteen malliin.

Ekana tein rannerenkaan isosta haarukasta.

Voi hyvänen aika miten hankala ja työläs oli tehä. Suunnitelmisa oli tehä taivuteltu ranneke, ettei tarvis mittään kiinnitysjuttuja laitella, mut toisin kävi. Haarukan piikit piti hehkuttaa jotta niitä pysty vääntämmään. Ku alon vääntään niin eka piikki katkes ja homma oliki sitte sitä myöti selevä. Piti tehä uus suunnitelma miten hommaa jatkaa.  Katkasin piikit pois ja taivuttelin rannekkeesta kaarevan, vaan siitäpä tuli liijan lyhy, ku ei ollu piikkejä jatkona.
Uus suunnitelma käyttöön. Aattelin, että katkasempa koko haarukan ja laitan kapijaan päähän lukon ja toiset päät yhistän helemirenksuilla. Tuli vain yks pieni ongelma. Varren kuvijopää oliki niin kovvaa materiaalia, että siihenpä ei poran terä uponnu. En saanu siihen reikiä, jotta oisin voinu helemirenksut niihin kiinnittää. Taas piti suunnitella miten osat voitas yhistää. Opettaja ehotti, että varsiossaan vois liimata yhen lenkin johon helemirenksut saa kiinnitettyä. Niin tehtiin ja osat saatiin yhistetyksi toisiinsa.

Toisen haarukan vääntäminen oli huomattavasti helepompaa.

Tämän materiaali oli pehemosempaa, sitä pysty ihan käsinki vääntämmään. Piikit pyörittelin pyöristyspihteillä ja muuten kaarevuutta prässäsin puristusprässisä. (enpä muista mikä sen härvelin oikia nimi on)
Kätteen laitettaisa ranneketta joutuu aina hieman taivuttaan,  jotta sen saa laitetuksi ja ranteesa sitte puristammaan muotoonsa. Vaari tykkäs tästä kovasti.

 

Nelijästä lusikasta tuli kaks kaulakorua. Tämmönen koru on suhteellisen heleppo tehtävä. Varsiin porataan reijät molempiin päihin ja kiinnitettään helemirenksut paikalleen. Niin yksinkertasta. Korusta puuttuu vielä ketju.

 Tämänki korun teko on helepoimmasta päästä. Nelijä vaihetta; lusikkapesiä vähä hiotaan varren katksu kohasta, tehään reijät, kiillottettaan ja kiinnitettään paikalleen.
Erikoista näisä lusikoisa on niitten takapuolella oleva kaunis kuvijointi.






Varsista voi tehä monenlaisia riipuksia tai sormuksia.

Tuo kaivertaminen on hankalaa.
Herkästi kaiverrin heilahtaa väärään suuntaan ja jäläki on sen näköstä. Suorasta viivasta tullee mutkasta vaikka kuinka kuvitteli suoraa tekevänsä. :)

Renkulasormus on tehty haarukasta. Kukkasormus lusikan varresta ja riipus saman lusikan pesästä.