Ihime se on pieniki

Sitä elämäsä saattaa sattua ja tapahtua kaikenlaisia pikkusia juttuja joihin ihimisellä ihtellän on heti kauheen järkiperäsiä selityksiä miksi ja miten mikäkin tapahtunu. Tapahtuu mystisiä asioita joihin ei löydy selitystä eikä ratkasua, ne vaan tapahtuu.

Yks tällänen tapahtu... misäs muualla ku Rooman reissulla. :)


Oltiin lähetty aamusella jo liikkeelle. Hotellin bussikulijetus oli tuonu meijät metroasemalle ja olitiin  laskeetumasa portaita alas niin yks kaks kuulu kilahus. Poika ja miniä jotka olivat pari kolome askelmaa almpana pysähtyvät , samoten kokki joka oli reilun metrin pääs minusta.
Minä pysähyin kans ja katoin alas jalakoihini että mikä tipahti kun kilahti niin kuuluvasti? Esimmäinen ajatus oli että taisin potkasta kalijapullon korkkiin tai johoki muuhun metalliseen esineeseen.


Kas kummaa, mun kengän vieresä oli lintattuna 50€ seteli. Otin sen käteeni, vaistomaisesti pääs mölähys, Kiitos Jumalalle!  Käännyin kattomaan taakseni että oliko raha kenties pudonnut joltain takana tulevalta. Ei sielä kettään ollu. Kääntyilin ja pyörin siinä hetken kahtellen keneltä raha ois voinu pudota mut eipä siinä kettään näkyny. Kokin se raha ei ollu, siitä olin ihan varma kun lähtiesä hotellilla oli ollu puhetta että pittää muistaa käyvä pankinluukulla. Eikä se ollu poijan eikä miniänkään. En meinannu millään uskoo että se raha ois siihen noin vain taivaasta tipahtanu mut uskottava se oli.


 Kauimmaiset ihmiset ketä näin, he seisovat n. 5-10 metrin pääsä tasanteella eikä he olleet ollenkaan sen olosia että heiltä ois mitään hukasa. Sitäkin aattelin että jos se raha jotenki tuulen mukana siihen tuli. Ihan hyvä selitys ois muuten, mutta sillon ei tuulllu.
Se kilahus! Jos sen olisinkin vain minä kuullu, voisin heleposti aatella kuulleeni harhoja. Mut sen kuuli poika ja miniäkin.
Kun ei näkyny ketään keneltä raha ois tippunu, päätin että löytäjä saa pitää. Annoin rahan kokille joka laitto sen kiitollisin mielin lompakkoonsa. Sinä päivänä syötiin pizzaa, pihviä ja yrttiperunoita. :)

Senkin takia tuo juttu oli minusta niin kiva ja rohkaseva, kun kerran yks nainen väitti mulle kiven kovaa että mittään ylimääräsiä rahoja ei saja taivaasta. Ihan turha on puhua mistään siunauksesta tai ihimeestä. Ite ne kaikki pittää tienata kovalla työllä.
Minä koin sen siunauksena, pienenä ihmeenä. Vaikkei nyt satamalla satanutkaan, mut sanotaan vaikka että yks pisara tipahti. :)


Mukavaa, aurinkoista päivä sulle!

Säikähys

Toissa yönä se tapahtu.
Herättiin yhen aikaan yöllä rysähykseen., laisin helinään. Semmonen herätys oli että silimät rävähti auki, sydän hakkas , pääs tako ajatus, mikä se oli?  Enpä muista nähäneeni milllo kokki ois niin äkkiä sängystä noussu, hyvä ku ei selekäänsä revähyttäny ku säntäs pystyyn. :)

Keittiöön sitä ensin mentiin kahtomaan että mikä hylly on tipahtanu. Mut ei sielä mittään ollu tipahtanu.
Lasivitriinikin oli ihan kokonaisena seinällä. Sitte hiippailtiin olohuoneeseen että oisko sielä jottain tippunu mut ei me mittään löyvetty. Ihimeteltiin vaan että mistä se rysähys kuulu. Hetken aikaa siinä kierreltiin ja kahteltiin, kun ei mitään ihimeellistä havaittu mentiin takasi nukkumaan. Ajateltiin että tais kuulua äänet yläkerrasta.

No sitte aamulla kaheksan aikoihin ku olin saanu aamukahvit juotua ja menin olohuoneeseen, huomasin lattialla nojatuolin alla epämääräsen näkösen palasen, ihan kuin ois pelin palanen. Samasa huomasin tuolin takana ihan seinän vieresä lasinsiruja ja hajalle menneet taulunkehykset. Siinähän se rysähyksen syy! Taulu oli tipahtanu seinältä, lasi menny tuhannennuuskaksi, joten siitä se lasin kilinä. Taulu oli ollu ripustettuna ihan tavalisella taulukoukulla petoniseinälle. Semmosella valakosella koukulla, misä on kolome pietä metallipiikkiä joilla se naputellaan kiinni seinään. Eikä ny ollu ihan niitä pienimpiä koukkuja, vaan ihan semmonen reilun kokonen.

 Eipä tuota osannu aatella taulua seinälle laitettaessa ettei koukku kestä taulun painoo. Kun ei se taulu niin mahottomasti tuntunu painavan. Niisä koukkupaketeisa kun ei taija olla merkittynä minkäänlaista painorajaa miten palijo koukun varaan voi ripustaa. No aikanki nyt tiijän että jos laittaa hieman isompaa taulua seinälle niin kannattaa laittaa kaks koukkua.  Onneksi taulu ei ollut mikkään arvoesine, joskus joltain kipparilta ostettu että siinä mieles sen tippuminen ei jääny kauheesti harmittaan.

 Kehykset oli kyllä tosi kivan näköset, kultaset ja koristeelliset. Aattelin että niistä vois vielä saaha käyttökeleposet kun nitojalla niittais kulumat yhteen. No niihän sitä ensisilimäyksellä voi luulla, mut tarkempien tutkimusten tuloksena totesin että ihan turha alakaa värkkäämään niitten kans. Kehykset kun ei ollu puuta, vaan semmosta puristettua puumassaa. Kahesta kulumasta oli irronnu palasia joten aika mahotonta saaha niistä siistin näköset. Se taulu kehyksineen päätty roskikseen. Pitänee hankkia kirpparilta uus taulu jos alakaa tuntummaan siltä että tyhyjä taulun paikka häirittee silimää.

Aurinkoista päivää sulle!

Vatikaanilla

    

Siinä se on, Pietarinkirkko Vatikaanin museoitten vieresä.

Siitäpä portista sitä pääsi sisälle Vatikaanin ihimeelliseen maailmaan.

                                                

 Vatikaanin  sisäpihalla aikamoinen kivenjärkäle joka oli saatu muovattua mukavaan muotoon. Kolomella sivulla oli pieniä tai isompia koristeveistokisa, yks sivu täytetty tekstillä. 

                                                       

Kuvakudos galleriassa  valtavia seinävaatteita. Suurin minkä mitat löysin 5,40 x  9m , tainnu olla kangaspuillakin hieman kokoa kun noita teheneet. 

  

Vatikaanin kirjastossa seinät ja katto kauttaaltaan kuvien ja veistosten koristeltuja.  

  

 Useissa maalauksissa oli tappamisen meininki, kuten

täsäkin kattomaalauksesa.

Nää ei oo seinätaidetta, vaan näitten taideteosten päällä sai kävellä.   

Sixtuksen kappelin kattoa

Giuseppe Momo suunnitteli vuonna 1932 näyttävät kierreportaat, joita noustaan katutasolta museoihin. 

Jaa..aa..enpä tiijä maksasinko tuosta hymystä satastakkaan. :)

Mukavaa eloa sulle!

Campo de´Fiori



Campo de´Fiori ( kukkien kenttä) joka oli aikoinaan niitty,

on Pompeiuksen teattaerin raunioiden edustalla.

 Ostin kuivahedelmiä pari pussia.  Myyjiä siinä oli pari kolome, yks laitto tuotteet pussiin, kun näytti mitä haluaa ostaa. Toinen kaveri oli sitte kassalla ottamas rahat pois. Kun menin kassalle niin kaverit huutelivat jotain toisilleen. Katoin kilohintaa kuitista, että nyt tais tulla vähä ylimäärästä. Huomautin siitä kassalle, ensin hän meinas että minä oon vääräsä, mut menin sitte siihen kohtaan misä se papaijapönttö oli osotin sormella hintaa 1,50, 100g.  Kyllä alako kassapoika pyyteleen anteeksi ja  korjas virheensä. Mut jos en ois ollu tarkkana oisinpa saanu syyä perin hintavia papaijoita.

  

Putiikkien mainosikkunat oli perin mielenkiintosia.
Lähes kaikisa kaupoisa näytti olevan pienet lasivitriinit 
ulukopuolella seinillä ja niissä esillä kyseisen liikeen tuotteita.

 Ellei ollu lasivitriinejä, tuotteet riippu tai roikku joka
tapauksessa jonkunmoisesa telineesä pitkin liikkeen ovipieliä.

Pastaa ...pastaa...pitkää, pätkää, kierteellä, suorana, rusetilla,

 ihan miten vaan asiakas haluaa. :)

 

 Torielämän väriloistoa.

Aukion keskellä on patsas joka esittää huppuppäistä filosofia, Giordano Brunoa, joka poltettiin täällä roviolla harhaoppisuudesta syytettynä 1600. Aukiolla pantiin toimeen paljon muitakin teloituksia.   

Niin tuli tehtyä pieni matka Campo de´Fiorille.

  

 





Harrastuksen tulosta

Pari vuotta sitte alotin ryijyn tekemisen kun näin yhesä lehesä kuvan kankaasta jossa oli tuon tyylisiä kuvioita. Alusa innostuin kovastikkin suunnittelusta ja tekemisestä. Sain kuvioitten ääriviivat harsittua ja ensimmäisen kukan oranssinpunaset lehet tehtyä, sitte iski lorvikatari ja työ ei edistyny moneen kuukauteen. Mut viime syksynä taas innostuin ja otin työn esille, jopa  vuodenvaihteesa ku olimma mökillä Kuusamosa se oli mulla mukana. Eilen illalla sain taustakankaan ommeltua kiinni ja ryijyn seinälle.

Kangas jolle kuviot on kirjottu on mustaa villakangasta.
Kuvioiden kirjomiseen käytin eri vahvusia villalankoja.

Roomaa

Piazza della Repubblica ja Fontana delle Naiadi

 Jonkulainen mielenosotus oli menossa kun ihmisiä oli lippuineen ja ilmapalloineen liikkeellä. Paikalla oli useita poliiseja. Poliisiautot oli ajettu yhteäiseen rintamaan siten että ne estivät mellakkakulkuetta pääsemästä suihkulähteen vastakkaiselle puolelle. Poliisit katselivat kulkueen etenemistä hieman taaempaa.

Aukion toisella laitaa on jonkulainen kappeli tai kirkko, käyväänpä kurkistaan miltä sielä näyttää.

 

Kyllä ne niin upeita ja hienoja taideteoksia ovat osanneet tehä että ei voi ku ihimetellä. Lattioiden kuvioinnitkin todella mahtavia. Ei oo ollu peukalo keskellä kämmentä silläkään kaverilla joka noita palasia paikalleen laittanu. 

On siinä saanu naputella...tai oiskohan nuo
jollakin konstin valettuja?

 

Elämä pistää välillä mietteliääksi.

Oonkohan mää pieni vai nuo urut mahottoman suuret? :)

No joo, eiköhän tää oo jo nähty....jatketaan matkaaa......

Matka jatkuu...

  Liikenne..huh !
Voi sitä autojen, mopojen, skoottereitten ja
moottoripyörien määrää. Tuntu ettei heillä oo olemassakaan liikennesääntöjä vaan jokkainen ajo vuorollaan siitä mistä mahtu menemään.



Mitä pienenpi auto sen helepommin
sille löyty tillaa parkkipaikoilta. Fiiatit ja Smartit
näytti olevan suosiossa.

Mopot, skootterit ja moottoripyörät parkkiin
poikittain ja  lomittain autojen välliin.
Sinne vaan mistä sopiva rako sattu löytymmään.

Ajoneuvojen parkkipaikat oli mitä erikoisempia. Osasta autot oli ihan suojatiellä tai jopa katujen välisä oleville korokealueille ajettuja. Hassuinta mitä näki oli kun katujen raunaan oli jätetty autoja , saattoi olla toiset autot pysäköitynä edellisen rinnalle. Siinäpä ne oli sitte motitettuna tiiviisti kuin silakat purkisa, autojen väliin kun saatto jäähä tilaa 15-20 cm. En tiiä miten ne mahtuu tulemaan ulos autoistaan, saatikka pääsemään niihin sisälle..?

Yhtenä päivänä ku olimma kaupungilla, seurasin kuorma-autokuskia joka pysäköi autoansa.
 Kuski ajo autonsa just siten että kuskin puolelle jäi tillaa kadun varresa olevaan autoon 15 senttiä. Kuskilla oli hyvä ilime kun yritti tulla ulos autostaan, hupss, ovi ei mahtunukkaan aukenneen. Ei hänen auttanu muu ku kömpiä vänkärin puolen ovesta ulos. Kuskia hymyilytti kun paikas auton oven kiinni. Mut eipä tainnu hymyilyttää sitä kuskia jonka auto oli jumitettu ja tie tukittu, mikäli sattu tulla aikasemmin autolleen kuin kuorma-auto kuski. Toivotaan että pikku auton omistajalla oli iltavuoro. :)

Tainnu olla kaverilla liijan painava kaasujalaka ku virkavalta pysähyttäny?
Yks päivä  ku ajettiin taksilla Tivoliin , koitin kurkkia kuskin olan takkaa noppeusmittaria.
Mittari  näytti viijenkympin alueella 85, eikä meillä kyllä ollu kiirusta mihinkään. :)

                            

Maantiekiitäjä ?

KonimusKaakkimusAitimusPaskimus Kokoontumisajot.  :)

                                 


Tällänen kyyti ei ainakaan päätä huimaa.

Mini matka Roomaan



 Asuttiin viikko Garpediem Roma Golf Club alueella.
Kivasti rakennettu alue ja suhteellisen siisti.
Hotellilta matkaa Rooman keskustaan n. 15 km, saatiin nauttia hieman rauhallisemmasta
ympäräristöstä yöunia ajatellen.



Maantieltä kun käännyttiin hotelliin johtavalle tielle, tien viertä koristi kaunis sypressikuja.
Tiesä näkyvät hidasteet olivat surkeita,  niitten yli ajettaesa auto nytkähti aina inhottavasti.
Suomesa hidasteet  ovat tasasempia, laajempia kuin tuo kuvan metallinen versio. 



Kiva puu etupihalla. :)



 Eka aamuna ei tuota lumista vuoren huippua ees huomattu kun piliviverho sen peitti.

Näkymää etupihalta.



Maiseman vaihdos kun käveli takapihan puolella olevalle parkkipaikalle.

Home, sweet home !

No niin kotona ollaan!
Viikon reissu onnellisesti takana päin. Oli hienoo nähä sellasia nähtävyyksiä joita tähän saakka saanu vaan kuvista kahtella. Olihan se elämän meno niin perin erilaista että kyllä  hämmästytti ja kummastutti pientä kulkijaa. Tulevina päivinä koitan laittaa näkösälle joitaki kuvia reissusta niin pääsette mukkaan mini Rooman matkalle. :)

Reissuun !

Se alakaa hiihtoloma ja reissuun lähtö joten palailen plokin pariin kun oon takasin kotimaan kamaralla.

Mukavaa oloa ja iloa elämääsi!