lauantai 27. marraskuuta 2021

Jotain hyvää myyjäisiin

 Tännään on seurakunnasa joulumyyjäiset. Aateltiin vaarin kans tehä jottain suuhun pantavaa. 

Vaari leipo omenakakkuja. Omenan palaset paistetaan voisa paistinpannulla ennen vuokaan laittua. Taikinaa laitettaan vuuan pohojalle, sitte omenat ja taikinaa omenien päälle. Paistettaan 45 minsaa 170 asteisesa uunissa. 

Mää värkkäsin piparirekejä tavallisesta ja gluteenittomasta piparitaikinasta. 

Pipoaritalojen ja rekien tekeminen on yks mielipuuha joulun alla. 



lauantai 13. marraskuuta 2021

Milon villapusero

 Miniä oli ostanu käsityölehen misä oli koiran villapuseron ohoje. Sehän piti alakaa tekkeen.

Pikkusen joutu soveltammaan ohojetta, mutta aikalailla tuli passelin kokonen.


Otan vastaan tilauksia, laita viestiä tulemaan osotteeseen pikkumaru@gmail.com

lauantai 6. marraskuuta 2021

Villapaita

 Kevät, kesä ja syksy on menny käsitöitten osalta villapaitoja tehesä. Aikasemmat paijat oon tehny koirankarvavillalangasta, karstavillalangasta, seittemästä veljeksestä ja kotikulta langasta. Tämän paijan kujoin merinovillasta. 

Lanka on suhteellisen ohutta ja kutominen huomattavasti hittaampaa kuin paksummasta langasta tehtynä. Mukavempihan se toki on sisätilloisa pittää ku ei oo kovin paksu. Harmajaa lankaa löyty kolomia eri sävyä, tämä on keski harmaa, meleerattu lanka. 

Uus puseron tevos on jo alotettu, kirijoneulepaita lapsenlapselle. Siitä ehkä kuvia myöhemmin. 

Mukavaa talaven oottelua ja siunaus rikasta hengen elämää. 


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome vuotta. Eilen juhulittiin heijän päiväänsä. 

Joskus kesällä, näin miniän insta päivityksen, josa he olivat tyttöjen kans ulukona. Tytöt oli löytänneet jostaki koivun oksat, joita he käytti keppihevosinaan. Siitäpä sain ajatuksen, että teen heille kepparit synttärilahjaksi. 

Ilman keppejä kepparit oli helppo kulijettaa junasa, kepit otin toki mukkaan ja laiton myöhemmin paikalleen. Nytpä heijän on mukava tehä mielikuvitus matkojaan ku kepin nokasa on pääki.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Tiivistystä

 Ulukona sattaa ja tuuli puhaltaa paiskien vettä semmosella vimmalla, että osa akkunoista saa suihkun. Lapisa satelee jo lunta, eikä taija kauvaa viijä ku sitä sattaa tääläki. 

Talaven tulloon pittää varrautua joten oli korkia tiivistää viimeset akkunat. Me ei alettu vaihtammaan akkunoita, ku vanahat on kutakuinki hyvät. Toki niissä on vuosien aikana tullu elämisen jäläkiä, on koloja ja rakoja, isompia jos pienempiäki. Mut ketkä ne haittaa? Kävin velijen keheräämöltä hakemasa karstattua villaa jolla tilkihtin ravot.

Voi että oli heleppua tilikitä villalla. Se mennä sujahti mukavasti rakkoihin ja on taatusti ekolookinen, luontoystävällinen lämpöeriste.
Viimmestelynä liimapaperi rakojen päälle niin homma on sillä selvä. Talvi saa tulla, häh häh hää, eipä pääse viima puhaltammaan rakosista. 




sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Ahaneella on ikävä loppu

Istun junasa matkalla pohojosta kohti, on hyvvää aikaa naputella jokunen rivi tekstiä. Ajatukset alako kiertään viime viikkoina lukemasani tekstisä, oon lukenu tarinaa Joosuan elämästä. 

Monesa joutu seki mies olleen mukana ja pyrki tekkeen asiat niin miten hän sai ohojeet. Hän kävi juttutuokijoita Jumalansa kans ja sai selekeitä ohjeita kuhunki tilanteeseen. Sotatoimet onnistu voitokkaasti ja he saivat vallotettua uusia kaupunkeja. Kunnes, yks mies kansan keskellä teki jotaki mitä ei ois pitäny tehä. 

Ain kaupungisa heille koitti tappio. Joosua murehti ja valitti Jumalalle, että miksi näin kävi, miksi toit kansan tänne misä se tuhotaan. Jumala kerto syyn, kansan keskuuvesa on jotaki tuhon omaksi vihittyä, et voi kestää vihollisen eesä, ennenku ootta poistanu keskeltänne tuhon omaksi vihityn.

Oli nimittäin niin, että Ain kaupunki oli pitäny tuhota ja polttaa kaikki, mittään ei saanu ottaa vaan kaikki piti jättää. Mutta yks, yks mies Aakan oli joutunu ahaneuven himon ansaan ja oli ottanu hopijaa, kultaa ja vaipan, piilottanu ne telttaasa. 

Joosua kuhtu kansan koolle sukukunnittain ja alako arvan heitto. Arpaa heitettiin niin kuavan  kunnes jälijellä oli ennään yks mies, Aakan.  Hän tunnusti mitä oli teheny ja sai siitä ikävän, karmivan rangaistuksen. Koko perhekunta ommaisuuksineen hävitettiin kansan keskeltä. Ahaneella on ikävä loppu. 

Yhen ihimisen teolla on tojella suuri merkitys, niin hyväsä kuin pahasa. 

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Syyssade

 Sattaa, sattaa ropisee. Vettä on tullu tihhuuttamalla ja välillä lähes kaatamalla. Siihen ku liitettään hyvänlainen tuuli joka puhaltaa niin, että meinaa tukka päästä lähtiä, niin johan on varsinainen syys keli. No, tämmöstä keliä on täälä pohojosesa ku tulin muutaman päivän työ keikalle.

Onhan tuo mukava elämänsä aikana tulla tietään miltä keikka työelämä maistuu. Tosin, varsinainen työ on tuttua, sitähän tein sillo ku asun tällä paikkakunnalla. Mutta, se tämä elämä on niin merkillistä, se vaihtellee ja muuttuu, eikä aina voi aavistaa mitä tuo tullessaan. 

Kommein ruska alakaa olla ohi, vielä on joisaki paikoin kirkkaan keltaisia koivuja lehti puvussaan, aivan kuin ne haluais kertua, että ihan vielä ei oo talaven aika. Mutta vääjäämättähän se sieltä hissun kissun hiipii tulemaan.  Aattelin, että ens viikolla vois ehtiä käymään suolla kahtelemasa karpaloita, sikäli mikäli sää sallii. Ei sais sattaa vettä eikä luntakaan, joten toivotaan aurinkoisia kelejä. 

Jotain hyvää myyjäisiin

 Tännään on seurakunnasa joulumyyjäiset. Aateltiin vaarin kans tehä jottain suuhun pantavaa.  Vaari leipo omenakakkuja. Omenan palaset paist...