sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Piparitalojen aika


 Joka joulu muutama mökki tullee tehtyä. Kaks on valmista, kuus kattoja vaille valmiit. Tämä mökki on isoin ja kätkee sisälleen yllätyksiä. 

Mukavaa joulun ottelua! 

maanantai 14. marraskuuta 2022

Jouluun on aikaa, mä värkkäilen vaan

 Marraskuuta mennään, vaikka ei uskois ku kahtoo kartanolle. Orvokit vielä kukkii ja keli on reippaasti plussan puolella. Pihahommat on kuitenkin tälle syksyä tehty, ny ehtii puuhastella kaikkea muuta mukavaa. 

Viime päivinä oon värkänny himmeleitä. Oon säästäny puojiin viime talavisen kauralyhteen, sen putsaaminen oli eka homma. Siitähän sai aikalailla ohkasia olijen pätkiä. 

Paksuimmat ja pisimmät olijet saa menneen tämmöseen malliin. 



Mitä ohkasemmat olijet, sitä lyhyempiä olokia voi pätkiä. Kahta täysin samanlaista himmeliä ei taija vihtiä tehä, jotaki kivvaa yksityiskohtaa pittää jokkaisesta löytyä. 

Mukavaa talaven oottelua! 

maanantai 24. lokakuuta 2022

Tullaan tutuksi

 Reilu vuosi on siitä, ku muutin pysyvästi takasi syntymäseuvulle. Täytyypä sanua, että palijo on outoja ihimisiä joita ei tunne, ja ollaanki vaarin kans alotettu semmonen tullaan tutuksi operaatio. Päätettiin kuhtua kyläläisiä meille syömään, kerran kuusa joku sunnuntai. 

Viime kuussa oli eka kerran ruokailu ja osallistujia oli seittemän. Kylän feispuukki sivulla on ilimotus ja mainos ruokailusta, kaheksan ilomottautunutta mahtuu kerralla pöyvän ääreen. Laitamma alakuruuan, pääruuan, jäläkkärin ja lopuksi vielä kakkukahavit. Ruokailu on ilimanen, toki jokku ovat tuoneet kahavipaketin tullessaan, mut siitä on lähetty, että safkasta ei rahhaa oteta. 

Eilen oli toisen kerran ruokailu ja syöjiä oli yheksän🙂, väki senku lissäntyy. Osa porukasta oli ihan outoja, osa tutumpia. Kolmen, neljän tunnin yhesäolon jäläkeen kakki oli vähä tuttuja keskennään. Seuraavan kerran ku kaupan kassalla nähhään, niin ompa mukava moikata tuttua ihimistä. 

Näillä näkymin operaatio jatkuu. Marraskuulla vois pittää ruokailun pikkujoulu tunnelmisa. Mukavaa naposteltavvaa sapuskaa, joululauluja, pipareita ja lökiä. Ei huono ajatus, eihä? 

tiistai 11. lokakuuta 2022

Se löytyi

Lähes jokkaisen suomalaisen kotija on tainnu tulla pieni Se löytyi kirijanen. Olipahan mielenkiintosia tarinoita ihimisten elämästä. Yks henkilö jonka tarina löytyy kirijasesta on Katja Mäntyniemi, hän on tullu hienan enemmän tutuksi suomalaisille Suomi leipoo ohojelman kautta. Katjasta löytyy myös lyhyt video, misä hän kertoo tarinansa. Jos et oo vielä kahtonu tuota videua, niin nyt pääset kahtommaan sen alla olevasta linkistä. Ja jos haluat kahtua lissää lyhykäisiä videoita kirijasesa kerrotuista ihimisistä, niin kuuklaa Se löytyi, niin pääset sivulle ja sieltä sitten löytyy lissää näitä tarinoita.

Löysin puuttuvan palan | Se löytyi (seloytyi.fi)

Niin, on muutes vielä kessääki jälijellä. Kesän viimeset kukkijat loistaa kilipaa keskennään kukkapenkin reunalla.



maanantai 5. syyskuuta 2022

Pakkoloma

Niin se tuli ja kaato mummelin pettiin, nimittäin kuume ja kurkkukipu. Parina päivänä olin ulukona tekemäsä polttopuita ja taisin vilustua niitä tehesä. Ilima ku oli aikalailla kylymä, tuuli niin jäätävästi ja sehän mennee semmonen tuuli ihan luihin ja ytimiin asti. Joka paikkaa kropasa jumottaa, eritoten alaselekä on kipiä. Yöllä piti nousta pukkeen lissää vaatetta päälle, että tarkeni nukkua.

Koronatestinki tein kaienvaralta, vaikka aattelin, että ihan tavallinen vilustumis juttuhan tää ny on. Se on vaan menny semmoseksi, tämä touhu, että entivanahasta lentsua ei ihiminen voi vissiin ennää sairastaa, ku korona kummittellee takaraivosa. Lasten kans se vasta hankallaa onki. Jos nenä vähäki vuotaa, niin päiväkojista lähetettään muksu kotija.

Ennen sentäs sai olla rakänokkanaki koulusa, näin ne ajat muuttuu.

Nyt oon muutaman päivän pakkolomalla, ku ei kertakaikkijaan jaksa tehä mittään. Onneksi tämä on ohimenevää, kuten elämä kaikkinensa muutenki. Ohi kiitävä hetki joka jossain vaiheesa tullee päätökseen. Sitä ootellesa, muistettaan ellää.



perjantai 19. elokuuta 2022

Muista lannottaa

 Kevväällä kylyvin kurkun siemeniä , että sais maistella ihan ihte kasvatettua kurkkua. Siemenet iti hyvin ja kasvovat nopijaa, heti ku ilimat lämpeni riittävästi, istutin taimet issoihin muovi ämpäreihin ja siirsin ne kasvihuoneeseen. 

Eka kurkut saatiin maistaa kesäkuun lopulla. Muutamia kurkkuja oltiin saatu ku yks kaks huomasin, että uusien kurkkujen alut oli ruskettunneita ja kuivuneet. Mitein, että mikäs niille ny tuli ku ovat tähän asti kasvaneet niin hyvin. Kuivina ne ei oo ollu joten syy kurkun alakujen ruskettumiseen täytyy olla lannotuksen puute. Olihan mää antanu niille kasteluveen mukana vähä lannotetta, mutta näköjään ihan liijan vähäsen. Vaari oli laittanu  nokkosvettä ässehtimmään tomattien lannotusta varten joten sitä kaatelin myös kurkkujen juurille. Hain vielä kanankakkarakkeita ja ripottelin niitäki kourallisen mullan sekkaan. Sitte ei auttanu muu ku ootella ja kahtua muuttuuko tilanne. 

Viikon päästä kasvu oli taas hyväsä vauhisa, uusia kukkia ilimesty  kurkun ronttoon ja rönsyihin. Kuivettunneet kurkun alut nypin irti ja harmittelin vaan ku en ollu tajunnu huolehtia riittävästä lannotuksesta. Siinä sitä kurkunronttua kahtoesa, kuivnuita alakuja pois nyppiesä  nousi mieleen ajatus uskovan elämästä, miten herkästi saattaa kristitylle käyvä samoten miten kävi kurkulle. Elämä kyllä virtaa mutta hedelmän tuotanto kuivuu. Sisimmässään tietää kyllä, että uskosa oon mut ei oo sytykettä, ei Hengen innotammaa kipinää mikä sais aikaan hedelmän kasvua. Saattaapa olla, että on lannotuksen puute. Jumalan sanan lukeminen, rukkouselämän ylläpitäminen ja Hengen armolahajojen kokeminen ja käyttäminen on jääny ihan taka-alalle. 

Mutta ei mittään hättää jos sen tievostaa, sillo voi jotaki tehä tilanteen korijaamiseksi. Ala lannottaa. Ruoki sisintäs Jumalan sanalla, viskaa sinne rukkouksen rakkeita ja anna Hengen kastella syvämmes maaperrää, eiköhän siitä ajan kans ala muutosta tulla. 

Ja hän puhu tämän vertauksen:

" Erräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhasa; ja hän tuli hakkeen siitä hedelmää mut ei löytäny. Nii hän sano viinitarhurille, " kahto, kolomena vuoten mää oon käyny kahtomasa tästä viikunapuusta hedelmää, mut en oo löytäny. Hakkaa se poijes, mitä varten se vielä maata laihuttaa?" Mutta tämä vastas ja sano hälle;" Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa mää kuokin ja lannotan maan sen ympäriltä. Ehkä se ens vuonna tekkee hedelmää; mut jos ei, niin hakkaa se poijes. " Luk 13: 6-9

Siunaus rikasta elokuun loppua!

lauantai 6. elokuuta 2022

Polttopuita liiteriin

 Kyllä on viikko ollu sään suhteen epävarmaa, satanu lähes joka päivä enemmän tai vähemmän. Meillä oli melekonen urakka polttopuitten kans. Vanaha liiteri oli kattua myöten täynnä pilokottavvaa tavaraa. 

Remontin alakuvaiheesa tuli purkujätettä, lankkuja, lautoja, hirsiä, kaikki poltettavaksi kelepaava kuskattiin vanahaan liiteriin.  Nyt oli aika pilkkua ja halakua ne ja siirtää uuteen liiteriin. 


Kaikki saatiin mahtumaan ja vielä jäi vähä tillaaki.  On siinä joksiki aikaa polttelemista. Vaari aiko tehä vielä oven niin sittepä on puut hyväsä suojaa satteelta ja tuulelta. 

Vaikka on satanu mahottomasti, nii  ilima on ollu mukavan lämmintä.  Saje tekkee kyllä hyvvää marijapensaille ja kasvimaalle.  Siitäpä on aikaa ku on omasta kasvimaasta saanu porkkanat kerätä. Viime vuonna ei laitettu muutaku sipulia, ny on porkkanaa, punajuurta, maa-artisokkaa, mukulaselleriä ja tietysti pottua.  Maalla on ihan mukava asua. 🙂


Piparitalojen aika

 Joka joulu muutama mökki tullee tehtyä. Kaks on valmista, kuus kattoja vaille valmiit. Tämä mökki on isoin ja kätkee sisälleen yllätyksiä. ...