maanantai 5. syyskuuta 2022

Pakkoloma

Niin se tuli ja kaato mummelin pettiin, nimittäin kuume ja kurkkukipu. Parina päivänä olin ulukona tekemäsä polttopuita ja taisin vilustua niitä tehesä. Ilima ku oli aikalailla kylymä, tuuli niin jäätävästi ja sehän mennee semmonen tuuli ihan luihin ja ytimiin asti. Joka paikkaa kropasa jumottaa, eritoten alaselekä on kipiä. Yöllä piti nousta pukkeen lissää vaatetta päälle, että tarkeni nukkua.

Koronatestinki tein kaienvaralta, vaikka aattelin, että ihan tavallinen vilustumis juttuhan tää ny on. Se on vaan menny semmoseksi, tämä touhu, että entivanahasta lentsua ei ihiminen voi vissiin ennää sairastaa, ku korona kummittellee takaraivosa. Lasten kans se vasta hankallaa onki. Jos nenä vähäki vuotaa, niin päiväkojista lähetettään muksu kotija.

Ennen sentäs sai olla rakänokkanaki koulusa, näin ne ajat muuttuu.

Nyt oon muutaman päivän pakkolomalla, ku ei kertakaikkijaan jaksa tehä mittään. Onneksi tämä on ohimenevää, kuten elämä kaikkinensa muutenki. Ohi kiitävä hetki joka jossain vaiheesa tullee päätökseen. Sitä ootellesa, muistettaan ellää.



perjantai 19. elokuuta 2022

Muista lannottaa

 Kevväällä kylyvin kurkun siemeniä , että sais maistella ihan ihte kasvatettua kurkkua. Siemenet iti hyvin ja kasvovat nopijaa, heti ku ilimat lämpeni riittävästi, istutin taimet issoihin muovi ämpäreihin ja siirsin ne kasvihuoneeseen. 

Eka kurkut saatiin maistaa kesäkuun lopulla. Muutamia kurkkuja oltiin saatu ku yks kaks huomasin, että uusien kurkkujen alut oli ruskettunneita ja kuivuneet. Mitein, että mikäs niille ny tuli ku ovat tähän asti kasvaneet niin hyvin. Kuivina ne ei oo ollu joten syy kurkun alakujen ruskettumiseen täytyy olla lannotuksen puute. Olihan mää antanu niille kasteluveen mukana vähä lannotetta, mutta näköjään ihan liijan vähäsen. Vaari oli laittanu  nokkosvettä ässehtimmään tomattien lannotusta varten joten sitä kaatelin myös kurkkujen juurille. Hain vielä kanankakkarakkeita ja ripottelin niitäki kourallisen mullan sekkaan. Sitte ei auttanu muu ku ootella ja kahtua muuttuuko tilanne. 

Viikon päästä kasvu oli taas hyväsä vauhisa, uusia kukkia ilimesty  kurkun ronttoon ja rönsyihin. Kuivettunneet kurkun alut nypin irti ja harmittelin vaan ku en ollu tajunnu huolehtia riittävästä lannotuksesta. Siinä sitä kurkunronttua kahtoesa, kuivnuita alakuja pois nyppiesä  nousi mieleen ajatus uskovan elämästä, miten herkästi saattaa kristitylle käyvä samoten miten kävi kurkulle. Elämä kyllä virtaa mutta hedelmän tuotanto kuivuu. Sisimmässään tietää kyllä, että uskosa oon mut ei oo sytykettä, ei Hengen innotammaa kipinää mikä sais aikaan hedelmän kasvua. Saattaapa olla, että on lannotuksen puute. Jumalan sanan lukeminen, rukkouselämän ylläpitäminen ja Hengen armolahajojen kokeminen ja käyttäminen on jääny ihan taka-alalle. 

Mutta ei mittään hättää jos sen tievostaa, sillo voi jotaki tehä tilanteen korijaamiseksi. Ala lannottaa. Ruoki sisintäs Jumalan sanalla, viskaa sinne rukkouksen rakkeita ja anna Hengen kastella syvämmes maaperrää, eiköhän siitä ajan kans ala muutosta tulla. 

Ja hän puhu tämän vertauksen:

" Erräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhasa; ja hän tuli hakkeen siitä hedelmää mut ei löytäny. Nii hän sano viinitarhurille, " kahto, kolomena vuoten mää oon käyny kahtomasa tästä viikunapuusta hedelmää, mut en oo löytäny. Hakkaa se poijes, mitä varten se vielä maata laihuttaa?" Mutta tämä vastas ja sano hälle;" Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa mää kuokin ja lannotan maan sen ympäriltä. Ehkä se ens vuonna tekkee hedelmää; mut jos ei, niin hakkaa se poijes. " Luk 13: 6-9

Siunaus rikasta elokuun loppua!

lauantai 6. elokuuta 2022

Polttopuita liiteriin

 Kyllä on viikko ollu sään suhteen epävarmaa, satanu lähes joka päivä enemmän tai vähemmän. Meillä oli melekonen urakka polttopuitten kans. Vanaha liiteri oli kattua myöten täynnä pilokottavvaa tavaraa. 

Remontin alakuvaiheesa tuli purkujätettä, lankkuja, lautoja, hirsiä, kaikki poltettavaksi kelepaava kuskattiin vanahaan liiteriin.  Nyt oli aika pilkkua ja halakua ne ja siirtää uuteen liiteriin. 


Kaikki saatiin mahtumaan ja vielä jäi vähä tillaaki.  On siinä joksiki aikaa polttelemista. Vaari aiko tehä vielä oven niin sittepä on puut hyväsä suojaa satteelta ja tuulelta. 

Vaikka on satanu mahottomasti, nii  ilima on ollu mukavan lämmintä.  Saje tekkee kyllä hyvvää marijapensaille ja kasvimaalle.  Siitäpä on aikaa ku on omasta kasvimaasta saanu porkkanat kerätä. Viime vuonna ei laitettu muutaku sipulia, ny on porkkanaa, punajuurta, maa-artisokkaa, mukulaselleriä ja tietysti pottua.  Maalla on ihan mukava asua. 🙂


maanantai 25. heinäkuuta 2022

Liiteri


Ostettiin kesäkuulla heinälato josta tullee meille uus liiteri. Alotettiin kokouaminen puolen kuun maisa ja viime viikolla päästiin laittammaan kattua. 

Lavosa olleet kattopellit olivat senverta huonokuntoset, että päätettiin hankkia paremmat. Ihan uusia ei ostettu mutta saatiin kuiten ihan käyttämättömät pellit, kohtalaisen mukavaan hintaan. Pellit oli ollu ulukosalla joten nehän oli aika likaset, painepasurilla niistä sai puhtaat,

Lauvantaina tuli eka katon puolikas valamiiksi ja tännään laitettaan toinen puoli. Sittepä ei tarvi muutaku vaarin tekasta ovi ja laittaa paikalleen, niin meillä on tilava liiteri mihin mahtuu polttopuut, polokupyörät, ruohonleikkuri ja kaikki muut työkalut mitä pihahommisa tarvittaan.


Kaikki rakentaminen tarvii perustukset, liiterinki nurkkien alle kaivettiin kuopat joihin laitettiin kiviä jotta nurkat pyssyy palanssisa, eikä rakennus ala ajan saatosa  painua vinnoon.

Samon se on ihimisen elämänki kans, tarvii perustuksen jolle rakentaa ja hyvä on aikaajon tarkistaa jotta rakentaa oikiijalle perustukselle, ettei vain käy niin, että josaki vaiheesa nurkka nyrijähtää ja elämä ei ennää ookkaan palanssisa. 

Korinttolaiskirijeesä on hyvä neuvo;  Sillä muuta perustusta ei kukkaan voi panna kuin mikä pantu on. Ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku tälle perustukselle rakentaa, rakensipa kullasta, hopijasta, jalokivistä, puusta heinistä tai olijista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilimi se päivä joka tulesa ilimsetyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.1 Kor. 3:11-13

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Kukkaloistua

 Kevväällä kylyvin pioniunikon siemeniä melekosen määrän ja nynne kukkii. On yksinkertasia ja kerrottu kukkaia ja todella hienoja värisävyjä. 



Tosi vaalijoita hempeitä sävyjä, aniliininpunasia, kirkkaan punasia ja lilaa. Suurimmat nuput on lähes kananmunan kokoisia. 


Kevväällä ostetut ruusupensaatki kukkii. 


Kukkien kauneus on häikäsevvää, kuten koko luonnon ihanuus, se on ny parahimmillaan. Syvä kiitollisuus ja kunnioitus nousee Luojaa kohtaan, kaikesta siitä, mitä hyvvää ja ihanaa hän on meille luomansa luonnon kautta antanu. Sen lisäksi kaikki se ihanuus mitä emme voi nähä, vaan minkä voi hengessään ja sielussaan ellää ja tuntia, Jumalan rakkauven ja armon osallisuuven. Se on jokkaisen ulottuvilla ja saatavilla, tarvii vain aukasta syvämmensä hälle ja vastaanottaa se, mitä hän tarijuaa.



tiistai 5. heinäkuuta 2022

Maalin voima

 Viime viikolla ruvettiin laittammaan puojia kuntoon. 

Päätyakkunasa on ollu suojana kattopellin palanen, mut nyt siinä on ruutu.  Heti  on valamiimman näkönen. Valakosta maalia nurkkiin, niin johan tuli kivan näkönen. 

Vihon viimmen saatiin pikkuakkunatki laitettua paikalleen,  ne kyllä muutti ulukonäkyä huomattavasti.  Ovet maalasin Kartanon keltasella, sammaa maalia millä taloki on maalattu.  Saranoihin vetelin mattamustaa ruostesuojamaalia.  Maalin voima on käsittämätön, melkeen ku ois uus puoji tullu kartanolle. 

Pakkoloma

Niin se tuli ja kaato mummelin pettiin, nimittäin kuume ja kurkkukipu. Parina päivänä olin ulukona tekemäsä polttopuita ja taisin vilustua n...