keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Fillari

 Oon ajellu työmatkoja äitin vanahalla fillarilla. Sen kunto on päässy vuosien varrella rapis- tummaan, on tullu vähä ruostetta pintaan ja kumit vetelee viimmesiijään. Fillarilla on hyvä aijaa, sempä takia päätin tehä siihen vähä remppaa, uudistaa sitä . 

Ruosteet sain kutakuinki hinkattua pois ja sen jäläkeen oli maalauksen vuoro. Tarakkarauta ja ohojaustanko mustaksi, runko keltaseksi. 

Uuvet kumit sai ihimeitä aikaan, fillari on uudistunu pirteällä tavalla. Onpa sillä mukava ajella ja taatusti tunnistaa omansa. 🙂


Vanhasta voi tulla uutta, se on totta. Sannoohan Paavali kirijeessään näin; siis, jos joku on Kristuksesa, niin hän on uus luomus, se mikä on vanahaa, on kavonnu, kahto, uus on siijaan tullu. 2 Kor. 5:17 . 

Ihiminen muuttuu sisäisesti, syntyy uus hengen elämä joka myös näkkyy ulospäin. Pintaki muuttuu, ihanku fillarisa, näyttää uuvelta. Sitä hän, Kristus saa aikaan, uutta elämää, vanaha katuaa. 




keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Ilta ystävien kesken

 Viime viikon perijantaina ystävät kuhtu meijät mökilleen iltapäiväkahaveille ja makkaran paistoon. Olihan se mukava olla yhesä koolla ja rupatella niitä näitä ja vähä pintaa syvällisempiäki asijoita. 

Mökin isäntäväki tarijos hyvät rillisapuskat, makkaraa, maissia ja herkkusienipalleroita käärittynä pekoniin, joitten sisällä oli juustua,nams ku oli hyvvää. Siinä syyvesä muisteltiin vanahoja lastenleiri juttuja, mitä itekullaki tuli mieleen. Eräs kerto yhen leirimuiston joka jäi mulla jotenki ajatuksiin. 

Leirillä oli ollu iltahetki ja usseinhan leiri-illoisa oli joku tarina tai näytelmä tuomasa pientä extraa ja mielenkiintua iltaan.Tuona iltana oli ollu näytelmä, joka kerto nelijästä kaveruksesta ja heijän erilaisista pelastumisista. Ensimmäinen kaveri oli juossu  merestä pelastusrengas ympärillään ja huutanu issoon ääneen, mää pelastuin, mää pelastuin. Toinen tyyppi tuli jostain talon kulmalta yltäpäältä " veresä" ( ketsupisa), käärittynä siteisiin ja hänkin huusi, pelastuin, pelastuin, onneksi oli turvavyö paikallaan. Kolomas heppu ilimesty paikalle työmaan turvakypärä päässään ja huusi, pelastuin, mää pelastuin, ei kolhinu tiilet päätä ku niitä sattu yllättäen yläilimoista päälle tipahtavan, Nelijäs kaveri tuli paikalle kantaen käjessään raamattua ja huusi, oon pelastunu ikusesta kuolemasta, oon pelastunu, sen tämä kirja kertoo.

Pitihän mun vähä kokkeilla ossuuko yskään renkula tappiin, ihan kaikki ei osunu mutta yhen kerran sain kokonaista kolome renkulaa osumaan. Jäi muutes pulahtamatta vetteen. Veen lämpötila tais olla just ja just yheksän astetta, pikkusen liijan kylymää. Ootellaan veen lämpenemistä.


Mukavaa viikon jatkua.

Kkkk


keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Nyt se alako

 Kyllä se ny alako, kesä nimittäin. Jos ulukona on lämmintä plus kakskymmentä, niin onhan se kesä. 🙂 Kukkatouhut etenee, kaikki taimet on siirretty kasvihuoneeseen. Ostin itelle yhen kukkivan kukan, ku halavalla sai. 


Ei oo kukka vielä kovin suuri, mutta toivosa on hyvä ellää, josko se tuosta kasvaa rehottaa ja alakaa köynöstämmään. Kartanollaki oon touhannu, vaikka tuo polovi vähä haittaa tahtia. Joutuu varomaan, ettei astu koko painolla sen päälle. Lääkärisä oon käyny, eikä rönkkenkuvisa näkyny mittään. Sitte passitettiin magneettikuvauksiin ja sieltä tuli tieto, että luusa on pienonen murtuma, nivelsitteet revähtäny ja tulehtunu. Särkylääkkeitä sain kahenlaisia niillä mennään. Ortopedin luona käyn vielä kuulemasa mitä hän ossaa kertua kuvista. Onneksi polovi ei oo kaiken aikaa kipijä, vain sillo ottaa kipijää ku kävelee. 

Mutta näillä mennään ja katotaan mitä huominen tuo tullessaan. Jokkaisesa päiväsä on kuiten jotaki mistä saa olla kiitollinen. Kiitos elämästä, armostasi suuresta. 

maanantai 6. toukokuuta 2024

Kukkasukat

Viimme vuojen kevväällä oli villasukkakisa,johon osallistun ja niihän siinä kävi , että mun tekemät sukat voitti. Tuollon latasin konneelle ohojelman, jolla voi suunnitella mallineita. Ohojelmaa on heleppo käyttää ja saa kätevästi vaihettua värejä ja poistaa sarakkeen jos sattuu menemään merkkaus väärään kohtaan.

Satun näkkeen joku aika sitte, yhellä naisella sukat, joisa oli yks iso kukka. Siitäpä heräs ajasus, että mää haluan kans ihan omat kukkasukat. Eipä muutaku istahin konneen ääreen ja alon naputtelleen mallinetta. 

Sukat on kujottu kahella värilla, kukka tehty jäläkikätteen silimukoita jälijentäen.

Mukavaa maanantaita!


keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Herätys

Mun ploki on ollu talaviunilla kuten karhut. Tosin karhut hakkeutuu talaviunille jo syksyn viilentyesä, ennen lumien tulua, mun talaviuni alako joulun jäläkeen, Kevät talavi meni muita touhuja tehesä, että kirijottamiset unohtunu täysin. Mutta ny on kevät, sehän se karhutki herättää.

Kevväällä luonto herrää ja alakaa lintujen lauluseremoniat kaikua mehtiköisä. Uuven elämän voima on mieletön, ku kahtoo mitä lumen alta alakaa nousemmaan. Ensimmäiset kukat  näytti olevan kukkapenkisä noussu pintaan, eikä mee kauvan ku esikot alakaa kukkimmaan. Viime kuusa oli kylyvöhommia, tomatit, orvokit, samettiruusut ja vähä muutaki kukkaa laitettiin kasvammaan. Piti ostaa muutama miekkalilijan sipuliki ja laittaa purkkiin, ovat jo nousseet pintaan. Viime vuotiset sipulit ei menny talaven yli. Vein ne syksyllä vinttikamariin, ku sielä on talavisin muutama aste lämmintä. Vaan enpä muistanu käyvä tarkistamasa lämpötillaa silllo ku oli yli -30 pakkaset, lämpötila oli laskenu liijan alas, sipulit oli paleltunneet. Pelakuut oli kans paleltunneet, yks ruusu selevis talaven yli, se alako jo kukkii.

Tomatit on hyvällä alulla, pisimmät viistoista senttisiä. Orvokit on kohta kaikki koulittu ja osa samettiruususita, joten taimikasvatus on hyvällä mallilla. Lähi päivinä saan koulia kaikki loput taimet ja ku on riittävän lämmintä ulukona niin viijään kaikki taimet kasvihuoneeseen.

Tuosta herräämisestä tuli mieleen yks raamatun jae, se löytyy Efessolaiskirijeen viijennestä luvusta; Heräjä sinä, joka nukut, niin Kristus sinua valasee.

Niinku aurinko valasee ja kirkastaa päivät, palijasten sen, miten likaset on talon akkunat. Niin myös Kristus valasee ja kirkastaa päivät, palijastaen meille sydämemme tilan, ollaanko herreillä vai nukutaanko?


Mukavaa vapun jäläkeistä elämää!




sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvytettyä. 

Eka satsi. 

Toka

Kolomas



Oikein mukavaa ja siunattua Vapahtajamme syntymäjuhulaa kaikille. Hän on maailman valo, tie ja tottuus ja elämä. Ja kuka ikinä Hänet vastaanottaa, tullee Hänen luokseen, Hän ei jätä, eikä petä, vaan pyssyy rinnalla koko elämän ajan. 

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Pitiki sattua

Sattuu ja tapahtuu, niihän sitä tekkee, ja ku on sattunu niin hankala on korijata. Tällä kertaa sattu kakun tevosa. Perjantaina tein isänpäivä kakun. Olin ostanu rasijan tuorejuustua että teen siitä kerman kans täytteen ja lisäksi laitan hilloja kakun välliin. 

 Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes maiston kermajuustotäytettä. Mitä ihmettä, suusa maistu hivenen valakosipuli. Nuolasin uuvestaan nuolijan reunaa, totta vieköön se maistu valakosipulilta. Aattelin, että nuolijalla oli sekotettu jotaki valakosipulia sisältänyttä sapuskaa ja maku tuli siitä. 

Sitte putsasin kupin, misä olin sekottanu täytteen ja maiston, voi eiiiii, koko täyte maistu valakosipulilta. Miten se ny niin kävi. 

Noh, vaari oli alakuviikosta teheny kurpitsakeittua ja laittanu siihen sen mun ostaman, tavallisen tuorejuuston. Oli ostanu tilalle valakosipulijuuston ja laittanu jääkaappiin. Kas kummaa, just sammaan paikkaan mihin mää olin laittanu ostamani juuston. Siitähän mää sen sitte vaan nappasin, kahtomatta tarkemmin rasijan kantta. 

Ehkäpä muistan ens kerralla kahtua ja tarkistaa mitä rasija sisältää. 

Hyvvää isänpäivää! 🥰

Fillari

 Oon ajellu työmatkoja äitin vanahalla fillarilla. Sen kunto on päässy vuosien varrella rapis- tummaan, on tullu vähä ruostetta pintaan ja k...