Neulahuovutusta

 Neulahuovutus on mukavaa puuhaa, mielikuvitus vain liikkeelle ja voi syntyä mitä vaan. Vaari oli löytäny yks päivä kirpparilta lintuhäkin, toi sen mulle ja sano, että siihen pitäs saaha lintu. No, mikäpä siinä, tehdään lintu. 

Mallia katoin netistä, väritys on ihan omasta päästä. 🙂

Oikein mukavaa sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää äiteille. 

Lissää risuja ja vähä villoja

 Risuhommat on jatkunu. Sydämiä oon vääntäny usijampia ja isomman linnun kokkeilin tehä. Siltä puuttuu vielä jalat, joten se kököttää kartanolla kiven päällä. 

Risuamppeleita aattelin konkeilla tehä seuraavaksi. Jos onnistun, niin vaihan keijunmekot muovisista amppeleista niihin.

Ettei harrastukset käy ykstoikkoseksi niin risujen vääntämisen välillä hieman kevyempää vääntyä, villa terapiaa. 

Neulahuovutusta, mikä on kans niin rentouttavvaa ja koukuttavvaa puuhaa, ei taho malttaa nukkumaan lähtiä. 

Valakoset ruusut on koiran karvaa, ne huopu tosi hyvin. Varteen ja lehtiin laiton rautalankaa, niin saa vähä taivuteltua eri muotoon.

Kessää kohti mennään, vaikka keli on vilipoen, taitaa olla mittari nollasa. Kasvihuoneesa oli kakskymmentä lämmintä. Vapuksi kannettiin kaikki taimet sinne, ku sisällä kävi pöytätilat ahtaaksi. Vielä joutuu yöksi vähä lämmittää, ettei halla yllätä, mut eiköhön ne yöpakaset oo kohta ohi. 

Kevät on ihanaa aikaa, luonto herrää ja alakaa uuven kasvun aika. Saakoon tämä kevät olla myös hengellisen elämän uuden kasvun  aika. Jumalan mailmasta kyllä riittää annettavaa jos vain on vastaanottoa. 

Siunattua kevättä! 

Innostuin risuista

 Monesti oon aatellu, että ois kiva kokkeilla tehä muutaki risutöitä, ku risusavottaa. Kartanolta kaajettiin yks vanaha koivu, niin siitähän saa materiaalia vaikka mihin. 

Sydämen vääntelin ekana, jotenki sen tekeminen niinku alotushommana tuntu helpolta. 

Takana kokkeilin saaha aikaseksi linnun. Tulihan siitä jonkulainen pulu. 

Risujen kans mennee aika nopijaan. Eilenki oli kello yhesätoista ku hoksasin, että voishan sitä kohta iltapallaa syövästä ja mennä pehkuihin. 

Seuraava työ oli vähä isompi lintu, nimekseen se sai Klaara. 

Tännään tein Klaaralle pesäkorin, se pääsi kartanolle kannon nokkaan vahtia pittään.

Teon alla on kukka-amppeli... 

Sattupa kohalle

 Joskus se vaan sattuu kohalle. Oltiin viime viikolla tillaisuuvesa misä myytiin arpoja. Ostin muutaman arvan, sillä ajatuksella jospa nyt jotaki voittasin. Arpaonni ku on tahtonu olla aika keheno mun kohalla. 

Vaan kylläpä naaman ilime kirkastu, ku kolmas arpa nostettiin niin sehän oli mulle. Palkintona sain aivan ihanan orkidean. 

Hetken päästä nousi arpa joka tuli taas mulle, palakintona lahajakortti hierontaan. Joskus se vaan sattuu kohalle. 

Voittajan on heleppo hymyillä, niihän sitä sanotaan. Raamatusaki puhutaan voittajista ja voittopalakinnosta. Kehotettaan pitämään huoli siitä, ettei kukkaan eikä mikkään saa riistettyä sitä voittopalakintua meiltä. Mikä se semmonen palakinto sitte on, josta tullee pittää huoli? 

Sehän on taivastoivo, iankaikkinen elämä, uskon varmuus sydämesä, millä nimellä sitä ny sitte kutsutaanki. Se on semmonen voittopalakinto minkä arvo ei oo rahasa eikä kullasa mitattavisa. Tätä palakintua ei anneta arvonnan perusteella, vaan se annetaan jokaiselle joka haluaa uskoa Jeesukseen ja ellää elämäänsä Jumalan yhteyvesä. 

Miettimisen aihetta

 Oi ihana kevät, oi ihana kevät,  on aika taas kylyvösten ja siemenpussien rapistelun. 

Ensimmäiset kylyvökset, paprikan taimet on jo hyvällä alulla. 

Ens viikolla varmaan sais jo jotain kukkiaki kylvää, etteivät jää viime tinkaan.

Kylyvämisestä puhutaan raamatusaki. Jeesus kertoo sen vertauksen, misä kylyväjän heittelemät siemenet putos kovin erilaisiin paikkoihin. Ekana taijetaan mainita kallio, mistä lintujen oli heleppo napsia siemenet nokkinsa.

 Osa siemenistä tippu  kohtaan misä oli vähä maataki, mut maan alla alusta oli semmonen ettei taimet päässy juurtummaan syvemmälle. Niinpä ne taimet ajanolloon kuivua nytkähtivät, ku ei niillä ollu riittävästi maata alla. 

Melekonen osa siemenistä tais lentää hyvvään maahan, misä kasvuolosuhteet oli mitä parahimmat. Sillo saatto kylyväjä toivua ja oottaa suurta ja hyvvää satua.

 Vaan olihan sielä pellon reunasa vielä semmonenki kohta, mihin alako nousemmaan ohodaketta siementen sekkaan. Kylyvetty siemen oli jo hyvällä oraalla ku ohodakkeitten alut alako nostaan päätään.  Niitten kasvuvauhti oli sitä luokkaa, että ajanolloon ne valtas koko kasvualustan ja oraalla olevan vilijan kasvu alakaa kärsimmään. Niille ei ollu riittävästi tillaa ja tupehtuvat ohodakkeitten sekkaan. 

Ihimisen sydän on Jumalan pelto, jonne Jumalan sana kylvetään. Millanen on sun sydämenpeltos just tällä hetkellä?  Mitä sielä kasvaa, mitkä asiat ovat vallanneet mielesi? Kenelle tuotat satoa? 

Mukavia mietintä hetkiä! 

Tarkkana saa olla

 Kyllä keli on nyt ulukona semmonen, että tarkkana saa olla ettei pyllähä nurin ja loukkaa ihtiään. Taitaa terveyskeskusten päivystykset täyttyä potilaista joilla on joko jalaka paketisa tai käsi. Pahasti jos on käyny niin on molemmat paketisa tai pääkoppa. Tarkkaavaisuus on hyvä asija, eikä oo huono juttu ollenkaan, että siitä muistutettaan.

Tarkkaavainen saa kyllä olla uskontielläki, ettei mee nurin. Viime aikojen villitykset, henkiset vouhotukset, ku ovat alakaneet entistä enemmän tulla kirkkojen ja seurakuntien kuvijoihin mukkaan. Niitten sanotaan tuovan tietynlaista vappautta ja uuvenlaista ajattelua kristillisseen elämään. 

Yks hyvä esimerkki on kristillinenjooga. Kristillisyys, mikä siis on uskomista raamatun tottuuteen. Jeesus on sovittanu meijän synnit ja uskomalla Hänneen me saahaan synnit anteeksi, sydämen rauha ja iankaikkinen elämä. Kristillisyys on elämää Jumalan yhteyvesä, luottamista raamatun luppauksiin ja osallisuutta Pyhän Hengen voimaan. Usko on lahaja jonka ihminen voi ottaa vastaan.

No, entäpä jooga, mitä se on, näin siitä sanotaan wikipediasa; 

Jooga on Intiassa tuhansien vuosien aikana syntynyt monimuotoinen menetelmä. Alun perin jooga on kokoelma Intian uskontojen pelastusopillisia ja maagisia menetelmiä. Nykymuotoinen jooga kehittyi 1800-luvulla fyysiseksi harjoitukseksi, se levisi Intiasta länsimaihin, ja nykyään sitä harjoitetaan myös vailla maagisuskonnollista merkitystä. Joogaan kuuluu nykyisin asentoharjoituksia ja meditaatiota, ja sen harjoittaminen on monille kehollista terapiaa ja rentoutumista. Intiassa joogaan suhtaudutaan tärkeänä kansanperinteenä, jonka merkitystä hindujen identiteettiin on viime aikoina alettu korostaa. 

 

Joitaki vuosia sitte mulla oli asiakas, jonka kotia kävin siivuamasa. Kojin seinillä oli tauluja joista päättelin, että asiakas taitaa olla joogan harrastaja. Myöhemmin mulle selevis, että hän ei vain harrastanu joogaa, vaan hän oli monet vuojet toiminu joogan opettajana. Meillehän synty toisinnaan mielenkiintosia keskusteluja asijan tiimoilta. Kerran sitte kyssyin, että sanoppa mulle, onko olemasa joogaa mihin ei liity mittään henkisyyttä. Ku monet sannoo harrastavansa joogaa, se ku on vain pelekkää venyttelyä, mielensä rauhottamista ja ihteensä tutustumista. Onko se vain sitä ?

Asiakas kahto mua hyvin pitkään aika totisena ja sano: " Joogaa ei oo olemasa iliman henkisyyttä. Joogasa on aina taustalla itämainen uskonto, vaikka sitä ei tuotaiskaan mitenkään esille. Jooga ku perustuu itämaiseen ajatteluun.

Jooga on kehittyny hindulaisuuden ja budhhalaisuuden vaikutuspiirisä. Siihen liittyy isona osana meditaatio.

Meditaatio on lyhykäisesti sanottuna mielen tyhjentämistä ajatuksista. Tarkemmin määriteltynä se on mielen hiljaisuutta ja ajatuksettoman tietoisuuden tila, joka saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin menetelmän tai toiminnan avulla. wikipedia

Jooga meditaatiosa ihiminen keskittyy ihteensä. Tekkee hengitysharijotuksia, rauhoittaa mieltään pyrkien pääsemmään tietynlaiseen olotillaan. Jopa niillä jooga-asennoilla on oma merkityksensä. Ihiminen olettaa, että hänesä ihtesään on elämän voima ja energia, kunhan vaan jaksaa ja ossaa sen mietiskelyllään esille kaivaa.

Kristitty, uskova joutuu myös tutkimmaan ja miettimmään ihtiään, mutta hän tekkee sen Jumalan hengen ympäröimänä. Kristityn ei tarvi päästä olotillaan, misä mieli on tyhyjennetty, vaan mieli, ajatus, sisin on yhteyvesä Jumalaan, taivaan ja maan luojaan, Pyhän Hengen kautta joka asuu jokkaisen uskovan sisimmäsä.

 

Joogasta sanotaan, että se ei oo uskonto, mutta se perustuu itämaiseen uskontoon, se henkimaailma on sielä taustalla. Ellei ihimisen mieltä oo täyttäny Jumalan Pyhä Henki, joku muu sen täyttää.

Tarkkana saa olla.

 

 

 

 

Neuloosia

 Ainaki kaks, ellei lähes kolome vuotta sitte, näin netisä yhet villasukat ja nappasin niistä kuvan, sillä ajatuksella, että tekasempa semmoset ku on kiva malli. Eipä niitä tullu alotettua ihan heti.. Ehkä alottamisen hittauteen vaikutti osaltaan se, ettei mulla ollu mallinetta mistä kahtua miten sukat tehhään.  Satun näyttään kuvvaa kaverille ja hän meinas, että on hienot sukat, millon meinaat tehä ne. Ennen joulua otin harmajan lankakerän esille ja päätin, että nyt ne teen. Kännykäsä olevaa kuvvaa joutu suurentammaan monen monta kertaa, jotta pysty laskemmaan miten palijo silimukoita suunnilleen tarvitaan ja misä kohtaa laitettaan ristiin jne. Ehkä mallineen ois voinu löytää jostki kirijasta jos olis vihtiny alakaa hakkeen, en vihtiny. Eka sukan ku sai valamiiksi, niin toinen oliki jo helepompi tehä.

Tällä lapasmallilla osallistun aikoinaan rasakilipailuun, olin kolomas.

Alakuperänen malli on tuo alempi, misä kuvijot on tehty mustalla valakoselle pohojalle. Varsin kokkeilin, miltä näyttää ku kääntää värit toisinpäin, ei hassummalta.

Makuasiahan se on kummasta tykkää enemmän, ja siitähän ei voi kiistellä, se ku on meillä jokkaisella omanlaisensa.