sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome vuotta. Eilen juhulittiin heijän päiväänsä. 

Joskus kesällä, näin miniän insta päivityksen, josa he olivat tyttöjen kans ulukona. Tytöt oli löytänneet jostaki koivun oksat, joita he käytti keppihevosinaan. Siitäpä sain ajatuksen, että teen heille kepparit synttärilahjaksi. 

Ilman keppejä kepparit oli helppo kulijettaa junasa, kepit otin toki mukkaan ja laiton myöhemmin paikalleen. Nytpä heijän on mukava tehä mielikuvitus matkojaan ku kepin nokasa on pääki.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Tiivistystä

 Ulukona sattaa ja tuuli puhaltaa paiskien vettä semmosella vimmalla, että osa akkunoista saa suihkun. Lapisa satelee jo lunta, eikä taija kauvaa viijä ku sitä sattaa tääläki. 

Talaven tulloon pittää varrautua joten oli korkia tiivistää viimeset akkunat. Me ei alettu vaihtammaan akkunoita, ku vanahat on kutakuinki hyvät. Toki niissä on vuosien aikana tullu elämisen jäläkiä, on koloja ja rakoja, isompia jos pienempiäki. Mut ketkä ne haittaa? Kävin velijen keheräämöltä hakemasa karstattua villaa jolla tilkihtin ravot.

Voi että oli heleppua tilikitä villalla. Se mennä sujahti mukavasti rakkoihin ja on taatusti ekolookinen, luontoystävällinen lämpöeriste.
Viimmestelynä liimapaperi rakojen päälle niin homma on sillä selvä. Talvi saa tulla, häh häh hää, eipä pääse viima puhaltammaan rakosista. 




sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Ahaneella on ikävä loppu

Istun junasa matkalla pohojosta kohti, on hyvvää aikaa naputella jokunen rivi tekstiä. Ajatukset alako kiertään viime viikkoina lukemasani tekstisä, oon lukenu tarinaa Joosuan elämästä. 

Monesa joutu seki mies olleen mukana ja pyrki tekkeen asiat niin miten hän sai ohojeet. Hän kävi juttutuokijoita Jumalansa kans ja sai selekeitä ohjeita kuhunki tilanteeseen. Sotatoimet onnistu voitokkaasti ja he saivat vallotettua uusia kaupunkeja. Kunnes, yks mies kansan keskellä teki jotaki mitä ei ois pitäny tehä. 

Ain kaupungisa heille koitti tappio. Joosua murehti ja valitti Jumalalle, että miksi näin kävi, miksi toit kansan tänne misä se tuhotaan. Jumala kerto syyn, kansan keskuuvesa on jotaki tuhon omaksi vihittyä, et voi kestää vihollisen eesä, ennenku ootta poistanu keskeltänne tuhon omaksi vihityn.

Oli nimittäin niin, että Ain kaupunki oli pitäny tuhota ja polttaa kaikki, mittään ei saanu ottaa vaan kaikki piti jättää. Mutta yks, yks mies Aakan oli joutunu ahaneuven himon ansaan ja oli ottanu hopijaa, kultaa ja vaipan, piilottanu ne telttaasa. 

Joosua kuhtu kansan koolle sukukunnittain ja alako arvan heitto. Arpaa heitettiin niin kuavan  kunnes jälijellä oli ennään yks mies, Aakan.  Hän tunnusti mitä oli teheny ja sai siitä ikävän, karmivan rangaistuksen. Koko perhekunta ommaisuuksineen hävitettiin kansan keskeltä. Ahaneella on ikävä loppu. 

Yhen ihimisen teolla on tojella suuri merkitys, niin hyväsä kuin pahasa. 

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Syyssade

 Sattaa, sattaa ropisee. Vettä on tullu tihhuuttamalla ja välillä lähes kaatamalla. Siihen ku liitettään hyvänlainen tuuli joka puhaltaa niin, että meinaa tukka päästä lähtiä, niin johan on varsinainen syys keli. No, tämmöstä keliä on täälä pohojosesa ku tulin muutaman päivän työ keikalle.

Onhan tuo mukava elämänsä aikana tulla tietään miltä keikka työelämä maistuu. Tosin, varsinainen työ on tuttua, sitähän tein sillo ku asun tällä paikkakunnalla. Mutta, se tämä elämä on niin merkillistä, se vaihtellee ja muuttuu, eikä aina voi aavistaa mitä tuo tullessaan. 

Kommein ruska alakaa olla ohi, vielä on joisaki paikoin kirkkaan keltaisia koivuja lehti puvussaan, aivan kuin ne haluais kertua, että ihan vielä ei oo talaven aika. Mutta vääjäämättähän se sieltä hissun kissun hiipii tulemaan.  Aattelin, että ens viikolla vois ehtiä käymään suolla kahtelemasa karpaloita, sikäli mikäli sää sallii. Ei sais sattaa vettä eikä luntakaan, joten toivotaan aurinkoisia kelejä. 

maanantai 20. syyskuuta 2021

Luotolaisia

 Meijän talon miehet on syksyn lapsia, pojat elokuussa syntyneitä ja vaari syyskuusa. Vuosi sitten tein vaarille luotolaispaijan synttärilahajaksi, tänä vuonna tein pojille. 

Yks tuttava tilas ihtelleen paijan, pittää käyvä tällä viikolla hakemasa langat niin pääsen kuttoon sitä. Paita tehhään merinovillalangasta, lanka on aika ohutta joten silimukoita saa olla vähä enemmän mitä vahavemmasta langasta tehesä. Mielenkiintosta nähä millanen tullee.

Mukavaa syyspäivää! 


maanantai 13. syyskuuta 2021

Löytö laattian alta

 Sillo ku purettiin talon laattioita, niin jostaki laattian alta löyty vanaha puntari. Tojennäkösesti se on Matti sejän puntari, hänellä ku on ollu pikkunen kauppapuoti tuosa puojin pääsä. Matti setä oli mun Tuomas vaarin velipoika ( kuoli 1940 ), asusteli aikoinaan pikku puolella ja vinttikamarisa. 

Putsasin puntarista enimmät pölyt ja moskat. Kokkeilin vähä hinkata pintaa jos sais ruosteen lähtemmään pois, vaan en tykännykkään lopputuloksesta, ois tullu liian "puhas", halusin puntarin jäävän vanahan näköseksi. 
Kokkeilin toista konstia, lotrasin oliiviölijyä joka puolelle ja se vaikutti hyvältä. 
Pinta tummeni ja jäi vähä kiiltäväksi. 
Piti vähä miettiä mihin puntari laitettaan nökösälle. Se pääty täsä vaiheesa pienen lipaston päälle kukkajalustaksi, ihan hyvä virka vanahalle, eläkkeellä olevalle puntarille.




tiistai 7. syyskuuta 2021

Pihatöitä

 Pihatöitä on tehty ahkerasti, että saatas ennen talven tuloa suurin piirtein isommat hommat tehtyä. Eka multakuorma tuli pari viikkua sitte ja sain velipojalta lainaan härvelin jolla mullat oli näppärä levitellä.

Kirkon puoleista pihamaata muokattiin enemmän. Suurimpia monttuja ja koloja tasotettin ensin hiekalla ja päälle multaa.

Kirsikkapuu istutettiin näköalapaikalle. Multaläjän takkaa näkyy vähä kivikkopenkkiä, johon istutin pari laakakatajaa ja kukkasipuleita. Keväällä sitte parannellaan penkkejä sen mukkaan mitä tarve vaatii. 

Mulla on ollu pieni haave, että pihalla olevaa kallioaluetta saatas laajennettua. Ku olin kakara, nii kallio näky laajasti maantien reunaan asti. Jossakin vaiheessa on ajettu maata kartanolle ja kallio hävinny. Nyt ku oli tuo härveli jolla ajella, niin innostuimpa kokkeileen lähtiskö sillä maat kallion päältä. 

Lähtihän ne, ohuimmillaan maata oli kymmenisen senttiä, paksuimmillaan kolomisenkymmentä senttiä. Kalliota on ny näkyvissä reilusti yli puolet enemmän mitä alottaisa.  Vesisaje ku tulis ja pesis vielä mullan rippeet pois kalliolta ja alakaspa näyttää mukavalta.  Suunnitelmisa on, että johonki kohtaan nurmikon reunan tuntummaan rakenneltas laavu tai jonkulainen makkaran paistopaikka. Siihempä sais sitte savustuspöntönki laitettua. Mutta sillä ei oo kiirusta, sitte ku ehtii ja vihtii, niin tekkee. 

Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome ...