Neuloosia

 Ainaki kaks, ellei lähes kolome vuotta sitte, näin netisä yhet villasukat ja nappasin niistä kuvan, sillä ajatuksella, että tekasempa semmoset ku on kiva malli. Eipä niitä tullu alotettua ihan heti.. Ehkä alottamisen hittauteen vaikutti osaltaan se, ettei mulla ollu mallinetta mistä kahtua miten sukat tehhään.  Satun näyttään kuvvaa kaverille ja hän meinas, että on hienot sukat, millon meinaat tehä ne. Ennen joulua otin harmajan lankakerän esille ja päätin, että nyt ne teen. Kännykäsä olevaa kuvvaa joutu suurentammaan monen monta kertaa, jotta pysty laskemmaan miten palijo silimukoita suunnilleen tarvitaan ja misä kohtaa laitettaan ristiin jne. Ehkä mallineen ois voinu löytää jostki kirijasta jos olis vihtiny alakaa hakkeen, en vihtiny. Eka sukan ku sai valamiiksi, niin toinen oliki jo helepompi tehä.

Tällä lapasmallilla osallistun aikoinaan rasakilipailuun, olin kolomas.

Alakuperänen malli on tuo alempi, misä kuvijot on tehty mustalla valakoselle pohojalle. Varsin kokkeilin, miltä näyttää ku kääntää värit toisinpäin, ei hassummalta.

Makuasiahan se on kummasta tykkää enemmän, ja siitähän ei voi kiistellä, se ku on meillä jokkaisella omanlaisensa. 

 

Joulurauhaa, joulurauhaa sitä kaipaa maa, jotta ihimiset sais pelotta vaeltaa. Rauhanruhtinas, joulun Herra antaa rauhan ja ilon sydämeen vaikka ympärillä olis millanen häly ja hätä. Hän on toivo ihimisten, Hän on rakkaus ikuinen eikä heitä ketään pois joka tahtoo seurassaan vaeltaa. 

Oikein lepposaa, siunattua joulua ja tulevaa uutta vuotta! 

Se on taas aika, piparitaikinan

 Muutaman piparitalon jo tein viime viikon myytäisiin. Aina sitä ajattelee, että nyt  riitti tekeminen, mut kuis taas kävikään. Toinen satsi taikinaa ja siitä näpertelin pari junnaa. 

Taloja oon teheny  monena jouluna. Taisin alottaa tekemisen sillo ku eka lapsenlapsi oli pari vuotias. Siitäpä se on jatkunu, kuka tietää miten pitkään vielä jatkuu. 

Mukavaa joulun oottelua! 

Suru

 Suru

Suru laskeentuu ylleni kuin viitta,

eikä muulle oo tillaa.

Se täyttää syvämmen ja mielen,

irrottaa itkun kielen jopa niin,

että hengitys melekeen lakkaa.

Välillä pittää  puhaltaa.

hengittää syvvään ja antaa

sisimmän rauhottua.

Suru, se tuo mukanaan ikävän.

Ikävän joka yks kaks yllättää

ja saa kyyneleet vuotamaan. 

Jostaki se tullee.

Ikävän keskellä muistellee menneitä,

kerrää sylliinsä muistoja

jotka ovat rakkaita ja 

sydämen täyttää kiitollisuus.

Kiitos äiti.

Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen.

”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen poikansa avoimen haudan äärellä kuutisenkymmentä vuotta sitten.

”Kyllä minä siinä haudalla tulin uskoon, mutta kukaan ei oikein osannut opastaa minua paremmin Jumalan tuntemisessa. Vasta seitsemänkymmentäluvun puolivälissä tapasin kuin Jumalan johdatuksesta sellaisia Jeesukseen uskovia, jotka johdattelivat minut seurakunnan yhteyteen.”

”Minulla on kaikki hyvin”, Eeva sanoi useasti viime viikkoina, vaikka hän jo tiesi, että lähdön aika oli lähellä. Se ”kaikki hyvin” oli hänen ilmauksensa sille, että sydämessä on rauha Jumalan kanssa.

Elämän loppusuoralla monet aiemmin tärkeät asiat olivat jo jääneet pois, menettäneet merkityksensä. Viimeisiä pois jääneitä hänelle tärkeitä asioita oli kahvin ryystäminen kupin aluslautaselta. Jäljellä olivat viimeiseen asti rukous ja varmuus siitä, että synnit on anteeksi annetut. Tärkeitä loppuun saakka olivat lapset ja lasten lapset, kaikki ne, joiden puolesta hän jatkuvasti rukoili. Tärkeää oli rakkaiden läheisyys ja kosketus.

Viimeiset päivänsä hän vain nukkui. Silitimme hänen hiuksiaan ja itkimme sängyn ääressä kaipauksen kyyneliä. Tiesimme kyllä, että Eevalla kaikki oli hyvin. ”Taivaassa mummo saa nähdä Jeesuksen”, ilmaisi asian oma-aloitteisesti yksi mummolle hyvästejä jättämään tullut kymmenkesäinen lapsi.

Kotona rauhallisesti nukkuessaan Eeva veti viimeisen henkäyksensä ja sitten hän ei ollut enää keskellämme. Hänellä oli kaikki hyvin, mutta me vielä itkimme.

 

Ei muovonmuutos, mutta muutos kuitenkin

 Sää tiijät semmosen ohojelman, misä tehhään naisille muutoksia. Nainen on kuvattu ennen muutoksen alakua ja sitte ku muutos on tapahtunu. Tämä on semmonen juttu, ennen ja jäläkeen.

Ennen, tämä pöytä, misä on myös lamppu oli tämän näkönen. Aika kellertävä oli lakkapinta, mikä tietysti piti hijua pois. Varijostin oli ehijä, mut ihan väärän värinen, vaalijanpunanen, vaihtoon. Lampun jalaka, mikä tullee kiinni pöytään oli irti, ja sen kans joutuki tekkeen vähä hommia, että sai pysymään kunnolla kiinni. Lampun katkasija ku sattuu olemaan varijostimesa, ylhäällä. Sehän on selevä, että aina ku katkasijasta painetaan, painovoima väännättää jalakaa. Minäpä keksin idean. Katkasin johon pöyvän alta sopivan matkan päästä ja laiton sinne uuven katkasijan. Ennää ei tarvi painella ylhäältä ku saa lampun syttymään alhaalta. 

                                           

Puuosat hijottiin, lakattiin ja pöytä levy sai uuven värin. Varijotimen virkkasin ohkasesta kalalangasta. Metallliosat hijoin ja maalasin kultamaalilla. Sainpahan kivan yöpöyvän.

Muutosta tarvitaan myös elämäsä. Iso Kirija sannoo. " Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukaa mielenne uujistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.

 

Crazylandia

 Lähettiinpä loman kunniaksi eilen viettämään  hurvittelu päivä, ajettiin Nivalaan. Kierrettiin paikalliset kirpparit, käytiin syömäsä ja sitte Crazylandiaan. Olihan se.... 

Komija on torni, vieresä ku se isoja katto kulumasta kohti huippua, tunti, että torni kaatuu päälle. 

Monenlaista ihimeellisyyttä oli nähtävillä. Jollaki on ollu ideoita ja aikaa värkätä.

Tämän ihmeellisen maailman löytää Nivalasta Maliskylältä. 

Samalla reissulla kierrettiin Nivalan kirpparit ja tehtiin hyviä löytöjä. Näinpä se yks lomapäivä meni tosi mukavasti.

Vielä on kessää jälijellä ja lommaaki. 🥰