Erotu

Joku aika sitte oltiin vaarin kans tien päällä, ajeltiin kohti etelää. Tien varrella oli valomainoskyltti jonka ohi oon monen monta kertaa ajanu aikasemminki, mut nyt se kyltti herätti minut. Kyltisä luki isolla tekstillä EROTU, sitte oli pienempää pränttiä siitä miten vois erottua.

Erottua joukosta, tulla huomatksi, eikä mennä massan mukana. Kristityksi ihitään sanovan ihimisen tulis juuri olla tätä, erottua tästä maailmasta niin, että se mihin uskoo näkkyy elämäsä ja puhheet ja teot mennee yksiin. Paavali muistuttaa uskovia siitä, että ei tuu mukkautua tämän maailman mukkaan, vaan muuttua mielen uuvistuksen kautta. Room 12: 2

Muuttua mielen uuvistuksen kautta, sehän on mahollista. Ku usko on syntynyt sisinpään, Pyhä Henki tullu sinne asumaan, hän muuttaa ihimistä. Joka on varastanu ja eläny petollisesti, ei ennää tee sitä. Joka on eläny vääränlaisisa suhteisa, ei ennään parannuksen teon jäläkeen elä niisä, vaan sisimmän muutos ohojaa toisenlaiseen elämään.

Raamatusa on yks tosi hyvä esimerkki erottujasta, Daniel. Hänet oli kolomen kaverinsa kutsuttu kuninkaan hovviin siinä tarkotuksesa, että heistä koulutettaan kolomen vuojen aikana kelevollisia palavelijoita kuninkaalle. Kuningas määräs heille hyvät sapuskat  kuninkaan pöyväsä ja viiniä myös mitä kuningas ihtekki joi.

Kuninkaan hovi alako muuttammaan nuorukaisten elämää. He eivät saaneet pittää omia juutalaisia nimejään, vaan heille annettiin uuvet nimet. Heijän olis pitäny suostua syömään niitä sapuskoita mitä kuningas määräs. mutta Daniel päätti toisin. Danielin kirijasa sanotaan, että Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta ihtiään, kuninkaan pöyvän sapuskoilla ja pyysi hoviherrain päällikötä, että hän sais syyä kasvisruokaa. Lupa tuli  ja niin Daniel ja hänen kaverinsa söivät kasvisruokaa, ku taas muut nuorukaiset söivät kuninkaan sapuskoita. Kymmenen päivää ku oli kulunu, vertailtiin nuorukaisia keskennään ja havaittiin, että Daniel ja hänen kaverinsa olivat muodoltaan kauniinpia ja ruumiiltaan lihavempia kuin muut. Jumala siunas näitä nelijää kaverusta, antaen heille taijon käsittää kaikki kirijotukset ja kaiken viisauven. Daniel ymmärsi myös kaikki näyt ja unet.

Kuningas Nebukadnessar näki unia ja näkyjä, jotka Daniel hänelle selevitti. Sen ansiosta Daniel asetettiin kaikkien Baabalin viisaitten ylimmäksi päämieheksi. Aikaa kulu ja kuningas vaihtu. Kuningas Belsassar teki Danielista yhen valtamiehistä, ku tämä oli pystyny kertommaan kuninkaalle, mitä seinälle ilimestyny kirijotus tarkotti.  

Seuraavan kuninkaan Daarejaveksen aikana, Daniel erottu jälleen porukasta. Kateelliset valtamiehet nimittäin eivät tykänneet siitä, että kuningas aiko asettaa Danielin koko valtakunnan päämieheksi. He alakovat juonimmaan syytä, millä keinon he sais Danielin kammettua alas nousujohotosesta asemasta. Viimmen he keksivät keinon ja menivät kuninkaan juttusille. He pyysivät kuningasta antammaan kuninkaallisen julistuksen ja vahavistammaan kiellon, että kuka ikinä kolomenkymmenen päivän kuluesa rukkoilee jotaki yheltäkkään jumalalta tai ihimiseltä, paitsi sulta kuningas, se heitettäkköön jalopeurain luolaan. Kuningas kirijotti kiellon ja se astu voimaan samantien.

Miehet piti Danielia tarkkaan silimällä ja seurasivat mitä hän tekkee. Daniel ku sai tietää kiellosta, meni hän talloonsa ja lankesi kolomena hetkenä päiväsä polovilleen, rukkoili ja kiitti Jumalaansa, ihan niinku oli teheny aikasemminki. Sillo miehet meni kiireesti Danielin tykö ja löysivät tämän rukkoilemasta. Sen silijäntien miehet miehet meni kuninkaalle kertommaan mitä olivat nähäneet. Kuningas tuli murheelliseksi kuulemastaan, että Daniel rikko kieltua. Mutta kielto oli voimasa, lakia tuli nouvattaa.

Kuningas haetutti Danielin ja käski heittää hänet luolaan. Ennenku luolan suu tukittiin kivellä, kuningas vielä sano Danielille: " Sun Jumalas, jota sää lakkaamatta palavelet, pelastakkoon sut." Sinä yönä kuningas ei nukkunu ja heti aamulla hän meni luolalle. Lähestyessään luolaa hän jo huusi, " Daniel, sinä elävän Jumalan palavelija, onko sun Jumalas voinu pelastaa sut jalopeuroilta?"

Daniel vastaa luolasta, " Kuningas eläköön ijankaikkisesti. Mun Jumalani on lähettäny enkelinsä ja sulukenu jalopeurain kidat niin, ettei ne oo mua vahingoittanneet." Kuningas oli mielissään ja ihastuksissaan ja anto käskyn, että mun valtakuntani koko valtapiirisä vavistakkoon ja pelijättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän elävä Jumala ja pyssyy ijankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu.  Tämän tarinan voi kokonaisuuessaan lukia Danielin kirijasta. 

Erotu siis joukosta, sillä voi olla mitä ihimeellisemmät ja suurenmoiset seuraukset.

Köyhästä rikkaaksi

 Hän ohi ei kulije, ei kettään hylykää hän.

Jo pimmeyven halaki hän löytää itkevän.

Ei syytä hän, ei soimaa. Hän kohtaa särkyneen,

ja parantava rauha käy köyhään syvämmeen.

( Anna-Mari Kaskinen )

Pysähyppä hetkeksi ja lue tuo teksti uuvestaan. Löyväkkö siitä ihtes? Välillähän elämä saattaa olla kuin pimijäsä tunnelisa kulukemista. Valua ei oikeen näy ja tuntuu, että kaikki katuu päälle. Älä huoli, Hän on sielä pimmeyvenki keskellä.

Sillo, ku ommaatuntua painaa syyllisyys ja epäonnistuminen, istuu näkymätön syyttäjä olokapäällä ja muistuttaa niistä asijoista. Se ottaa kiinni sanotuista sanoista, kaunan kantamisesta, tai vääristä teoista ja kuiskaa; tästä et seleviä. Oot niin surkia ja kaikki muutki tietää sen. Syyttäjä ei lievitä oloa, vaan jättää siihen syyllisyyteen, koska sen avulla se saa pijettyä otteessaan.

Älä huoli; Hän on siellä. Jeesus kärsi kaikki ne kivut ja ahistukset millä ikinä syyttäjä syyttää. Hän tietää ja tuntee ne, siksi hän tahtoo auttaa. Jeesus ei syytä ja sano; tästä et seleviä. Ei, vaan hän kohtaa ahistunneen, särkyneen ja antaa parantavan rauhansa. Rauhan, josta sanotaan, että se on kaikkea ymmärrystä ylempi ja on varjeleva syvämmen Jeesuksesa.

Köyhästä syvämmestä tullee rikas, ku saa omistaa kalleimman aarteen mitä mailmasa voi omistaa, sielun pelastuksen, rauhan Jumalan kans.

Värimuutos

 Muutama vuosi sitte, sain lahajaksi syyshortessan. Siitä on kasvanu pieni puu joka kukkii hienosti. Alusa kukat oli valakosia, vaan nyt ne  alakaa olla vaalijanpunasia. Aikamoinen värimuutos jonka kyllä huomaa. 

Muutoksesta tuli mieleen Saul, hänestä kerrotaan Uuvesa Testamentisa. Saul oli mies joka koki melekosen muutoksen elämässään. Hän vainosi seurakuntia, ja taispa olla sillonki niissä hommisa matkalla Damaskoksees ku kohtas suurempansa.

 Mies oli ratsastamasa porukoineen, ku yks, kaks taivaasta tuli valo ja Saul kaatuu maahan ja kuulee äänen; Saul, Saul miksi vainuat minua? Saul ei tajunnu mitä tapahtuu, kyselee kuka oot ja ääni vastaa. Oon Jeesus jota vainuat. Nouse ja mee kaupunkiin, sielä saat tietää mitä tuut tekemään. 

Ku Saul nousi hän ei nähäny mittään, toiset joutuvat auttammaan hänet kaupunkiin. Kolmeen päivään Saul ei syöny eikä juonu. Jumala lähetti hänen tykösä Ananiaan, joka kerto hänelle pelastuksen tien. Saul kastettiin ja hän lähti levittämmään ilosanomaa, kertommaan kohtaamisestaan Jeesuksen kans. Myöhemmin hän sai nimen Paavali, opettaen ja rohkasten seurakuntia luottamaan Jumalaan. Tästä tapahtumasta voit lukua Ap. 9 luvusta. 

Vainoojasta ja pilikkaajasta oli syntynyt uusi mies, Jumalan mies. Jumala yllätti täysin ja otti ihimisen käsittelyyn. Mitäpä siinä sillo voi ihiminen tehä? Taipua ja nöyrtyä vai asettua vastarintaan? 

Onko suurempaa duunia kuin se, että saa olla Jumalan käytösä? 

Tämmösin ajatuksin. 

Pikavastaus

Tais olla vuosi 2016 alakukessää yks lauvantai aamupäivä, ku istuttiin kartanolle pystytetysä telttakatoksesa kahavilla. Vaari oli aikasemmin kiertäny talon ja teheny tutkimusta siitä, misä kunnosa vanaha hirsitalo mahtaa oikeen olla. Meillä ku oli ajatus alakaa remontoimaan talo asuttavvaan kuntoon. Ulukovuorauksen vaari oli irrottanu akkunoita myöten parilta seinältä ja totesi, että toivoton tapaus meille.

Tienpuolen päävystä hirret oli akkunoihin saakka sen kuntosia, että suurin osa pitäs vaihtaa. Etuseinä oli ainut, mihin ei tarvis vaihtaa yhtään hirttä. Siinä ku istuttiin kahavilla, vaari tuumas, mitä tehhään, jätetäänkö koko homma? Hommaako maanantaiksi kaivurin paikalle, ja pannaan koko höskä matalaksi? Siinäpä sitä oli miettimistä hetkeksi aikaa.

En miettiny kovin kauvaa. Rukkoilin, tai oikijastaan latelin sanoja Jumalalle kuultavaksi. Homma on nyt semmonen, että me ei tästä hommasta yksin selevitä. Jotta me uskallettas jatkaa, niin lähetä joku maanantaina meitä auttammaan.

Iltapäivällä meijän tieitä pitkin kävelee mies. Hetki siinä raatataan, mutta ei puhuttu talon kunnosta eikä rukkouksesta mittään. Sanottiin vaan, että kierräppä talo ja sano arvios. Sitte mies kiertää talon ja sannoo;  Vaan, on teillä täsä kova homma. Mitäpä sanotta, jos tuun maanantaina ja otan moottorisahan mukkaan ja alamma laittammaan nuot hirret seinälle? Vilikasin vaaria ja vaari vilikas mua, tiijettiin mitä tehhään.

Mies ku lähti, ruvettiin vaarin kans laittammaan nostorauvat paikalleen ja niitten alle tunkit. Kaikki oli valamiina maanataiksi. Maanatai aamu ku koitti, mies tuli ennen kaheksaa ja niin alettiin hommiin. Kahen viikon ajan mies kuluki meillä talakoilla hommisa ja saatiin vaihettua hirret mihin ne piti vaihtaa.

Ku mies tuli meille, sanoin, että hän on enkeli. Kerroin hälle mitä olin Jumalalle puhunu ja siinä hän nyt oli, pikavastaus. Miehen silimäkulumasa kimmelsi kyyneleet.

Kaikkia ja kaikki

 Muutama viikko takaperin oli suviseurat. Eikä tainnu kovin monelta jäähä huomaamatta senTarratoimikunnan touhu, ku olivat taas olleet jakamasa sielä tarrojaan.

Yks kohta siinä oli mihin kiinnitin huomiota ja näin jäläkikätteen oon asijaa miettiny vähä enemmänki. Tarrasa oli teksti, Jumala rakastaa transihimisiä. Sehän on täysin totta, on vain yhen sanan virhe tuosa lauseesa. Nimittäin, Raamattu opettaa, että Jumala rakastaa kaikkia ihimisiä

Jumalan tykö saa jokkainen tulla sellasenaan ku on. Jeesus kuoli kaikkien ihimisten syntien eestä. Se, että ihiminen tietää Jumalan rakastavan mua, kaikkia ihimisiä, ei oo ovikoodi eikä pääsylippu taivaaseen. Enemmänki se on semmonen yleinen hyvvääoloa ja turvallisuutta tuova tieto, mua rakastetaan, joku hyväksyy mut tämmösenä ku oon. On harhaanjohtavvaa opetusta semmonen, että ihiminen on taivaskeleponen vain sen perusteella, että Jumala rakastaa. Se on vasta alaku. Alaku sille, että meillä on mahollisuus ja uskallus kääntyä Jumalan puoleen. 

Taivaaseen pääseminen ei oo automaatio, ajatellen elänpä miten elän, Jumala mua rakastaa, ja ku kuolema korijaa niin taivaan portti auki kolahtaa. Ei se mee niin. Ihimisen pittää elämänsä aikana tehä parannus ja uskua evankelijumi, se on ovikoodi, pääsylippu taivaaseen.

Sillä kaikki ovat syntiä teheneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, sanotaan roomalaiskirijeesä ( Room. 3: 23 ). Huomasit varmaan sanan KAIKKI, tästäkään ei kukkaan jää ulukopuolelle, ollaan niin sanotusti samasa venneesä.

Seuraaviin jakkeisiin on on tiivistetty nämä kaks asijaa, Jumala rakastaa kaikkia ja ovikoodi, lueppa tarkkaan.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän anto ainokaisen Poikansa, ettei ykskään, joka hänneen uskoo hukkus, vaan hällä olis ijänkaikkinen elämä.

Usko pois.

Päivitystä pitkästä aikaa

Kylläpä se tuo aika mennee nopijaa, kesä alakaa olla kohta kääntymäsä syksyä kohti. Kartanolla on ollu kyllä semmoset kukkaloistot tänä kesänä, että on ollu silimänruokaa yltäkyllin. Just eilen vaarin kans juteltiin, että on mukavasti saatu kukat ja pensaat laitettua, yks sortti ku lopettaa kukintaansa niin toinen alottaa. Istutettujen taimien seasa sitte kasvaa ihan luonnon omat kukat ja yrtit, ja seki tuo oman värinsä ja sävynsä kasvimaailmaan. Me ei olla liijan tarkkkoja sen suhteen, miten nuukaan on rikkaruohot revitty, niitä saa olla tämmösellä tontilla kuhan eivät vallota koko kukkapenkkiä.

 Kevvään ja kesän aikana, ollaan vaarin kans käyty usijammalla paikkakunnalla pitämäsä hengellisiä tillasuuksia. Meillä on hyvin toimiva systeemi. Mää hoijan musiikkipuolen ja laulujen lomasa saatan sanua mielenpäälle nousseita ajatuksia ja mietteitä. Vaari hoitaa sitte saarna ossuuen, mikä hälle on perin luontevvaa vuosikymmenten takkaa. Ollaan koettu, että eläkeläisinä meille on siunaantunu hedelmällinen työ tällä alueella misä ollaan ja eletään.

Kesäkuusa puhin yhesä tillaisuuesa leskeksi jääneestä naisesta. Naisen elämästä kerrotaan raamatusa vanahan testamentin puolella ( 2 Kun 4 )  Naisella oli kaks poikaa, ukko oli kuollu ja nyt hän pelekäs velekojan tulevan perimään velekoja, eikä hänellä ollu rahhaa millä maksaa. Nainen tapas profeetta Elisan ja kerto tälle ongelmastaan. Elisa kysy, että mitä hällä on kotonaan. Nainen vastas, että ei oo muuta ku pikkusen ölijyä purnukan pohojalla. Elisa anto naiselle toimintaohojeet mitä hänen tullee tehä. "Mee ja lainaa ihtelles tyhyjiä astijoita kylästä, kaikilta naapureiltas niin palijo ku vaan saatat löytää.

Mee sitte sisälle, sulije ovi jäläkees ja kaaja siitä purnukastas niihin astijoihin ölijyä." Nainen teki niin.

Aina ku yks astija tuli täyteen, siirrettiin se syrijään ja tyhyjää kippua taas juoksevan ölijyn alle. Olijyä valu ja riitti niin kauvan kunnes viimenenki tyhyjä astija oli tullu täyteen, sitte ölijyn tulo loppu.

Aatellaanpa hetki tilanteen alakupuolta. Kuullesaan toimintaohojeen, naisen mielesä saatto käyvä ajatus, että täysin hullu ehotus, lähtiä ny kiertämmään ympäri kyllää kerräämäsä tyhyjiä kippoja, mitä ne kyläläisetki sannoo. Luulevat pian, että järki on menny ku ukko kuoli. Mut hätä ku oli, velekoja hönkii niskaan, jotaki tätyy tehä. Nainen päätti ottaa riskin, kerätään kipot ja katotaan mitä siitä seuraa.

Tais olla pojilla kiirusta kulijettaa tyhyjiä astijoita kotijansa, samalla jännätä ja miettiä, että mitähän se äiti oikeen meinaa tehä. Entäpä se hetki, ku äiti otti purnukkansa kätteen tietäen, että siinä on pohojalla pikkunen tilikka ölijyä. Uskallanko alakaa kaatammaan...noh, olishan voinu jättää kaatamattaki, mutta seuraukset olis ollu vallan erilaiset.

Lopputuloshan oli se, että nainen sai ölijyn myynnillään rahat velekojen maksuun ja lopuilla rahhoilla he pystyvät elämään.

Mikä täsä kertomuksesa mua siunaa? No se, ku omat mahollisuuvet on mitättömät, Jumala voi siunata ja muuttaa tilanteet vallan toisenlaisiksi. Pittää vaan uskaltaa luottaa, ottaa riski ja antaa se pieni osa mitä ihtellä on, Jumalan käyttöön. Entäpä ne utelijaat kyläläiset? Aivan varmasti sielä kävi kuhina ja juttu levisi, että mitä ihimettä leski oikeen touhuaa. Ku leski sitte tuli ja alako myymään ölijyä kyläläisille, olihan hällä valtava tilasuus kertua miten hän on ölijyn saanu. Nainen sai kertua Jumalan ihimeestä, suuresta teosta mikä sai alakunsa naisen pienestä ölijytilikkasesta.

Sanat, niistä synty laulu

 Tais olla tammikuun alakupuolta, ku olin autolla liikenteesä, niin siinä ajaesa nousi mieleen sanoja joita alon hyrräilemmään. Yhtä sammaa säkkeistyä toistin usijamman kerran. Jonku ajan päästä synty toinen säkkeistö. Kotona kirijotin sanat paperille, etteivät unohu, jospa vaikka syntys lissää säkkeistöjä. Syntyhän niitä, ne vaan nousi mun ajatuksiin ja kirijotin kaikki muistiin. 

Rukoukseni on, että tämä saa olla siunaukseksi ja rohkaisuksi monelle. Että jokainen saa, joka vain haluaa, uskon kautta muutoksen elämään.

 

                                                     Golgatan mies

 

Minä katselen Golgatan puuta, 

rosoista pintaa sen.

Veri Jeesuksen kun vuosi,

tahras pinnan punaten sen.

Eivät tienneet sotilaat silloin,

kenet ristiin naulaavat.

He ivaten pilkaten nauraa, 

sinäkö Messias? 

Jeesus ristillä riippuu ja huutaa,

isä miksi hylkäsit mut?

Vaan heille nyt anteeksi anna,

eivät tiedä tekojansa.

Hiljaa kallistuu hänen päänsä,

tuike silmien sammuu pois.

Joku huutaa, keihäs nyt tuokaa,

varmasti kuoliko jo?

 

Golgatan mies, sen kuka ties

kuolemallaan muuttaa maailman.

Jokainen saa, joka vain haluaa

uskon kautta muutoksen elämään. 

 Alas ristltä ottivat  Herran

johti kalliohaudalle tie.

Siellä laskivat Jeesuksen maahan,

kiven luolan suulle sinetiksi.

Mutta kolmas aamu kun koitti,

ihme suuri tapahtui.

Jeesus kuoleman kuolemallaan voitti,

nousi ylös voittajana. 

Minä katselen Golgatan puuta,

tyhjää ristiä Jeesuksen.

Se kertoo minulle siitä,

mitä teki Hän tähteni.

Saan armosta omistaa pääsyn,

Hänen luokseen kirkkauteen.

Siksi kiitän ja ylistän Häntä,

Hän on voittaja ikuisesti.