Eva Solon uus takki

 Eva Solo, sannooko tuo nimi sulle mittään? No eipä se välttämättä sano, ellei nimmeen oo törmänny netisä käyvessään. Muutama vuosi sitte vaari törmös kirpparilla Eva Solon kahavipulloon ja sehän piti ottaa mukkaan, hinta oli muutaman euron. Ja mikä keitin! Heleppo käyttää ja tullee hyvä kahavi. Pullosa on sihtiosa joka otetaan pois, laitettaan pöönät pulloon, kaajetaan kuuma vesi päälle ja sihti paikalleen. Annetaan ässehtiä hetken aikaa ja juuvaan kahavi poijes. Pullolla on yllään " vetskaritakki", pittää kahavin lämpymänä pitemmän aikaa. Sattu löytymmään sopivan kokonen kahavipannun kansiki jonka voi laittaa sihtin päälle, nii ei pääse höyryt ulos yläpäästä. Hyvä keitin.

Oiskohan siitä reilu viikko, ku vaari käväs paikallisella kirpparilla ja sielähän oli ollu Eva Solo. Uus Eva Solo tuotiin kotija. Tämä uus oli ihan alakuperäsesä pakkausloojasa ja sen perusteella tarkotettu kylymien juomien tarijoilemisseen. Uus on pikkusen isompi mitä vanaha Solo. Eipä meillä taija nuita kylymiä juomia kovin tulla tuohon tehtyä, mehukannuja ku on jo muutama kaapisa. Mutta kahavin keittopullona tuota tullee varmasti käytettyä. Uuvesa pullosa ei oo sihtiä, mutta vanahan pullon sihti passaa hyvin. Eikä uuvella pullolla oo takkia, joten se asija täyty korijata, jotta saahaan kahavi pyssyyn lämpymänä.

Jämälangoille tuli käyttyä. Virkkasin Eva Sololle " villatakin". Käytösähän sen sitte huomaa toimiiko villataki, tosin ei taija olla yhtä tekohas ku vetskaritakki, tai mistäpä tuon etukätteen tietää.

Oi kevät

 Maaliskuu on jo hyvällä alulla. Aurinko paistaa ja hanki häikäsee silimät, sehän on kevät. Ihana, aurinkoinen kevät, joka herättää luonnon pikkuhilijaa henkiin. Mukava nähä miten on kartanolla kukat ja pensaat menny talaven yli, lunta ku on ollu aika vähä. Ihan vielä ei pääse kukkapenkin kimppuun, vaikka tuohon talon päävysä olevaan penkkiin aamu aurinko paistaaki lämpymästi. Penkistä on tullu akileijojen kasvupaikka, Siinä taitaa olla nelijää erilaista akileijaa tällä hetkellä. 

Viime kevväänä akileijat lissäänty aivan vietävästi. En ollu muistanu nyppiä siemenkotia irti, niin siemenet levis pitkin penkkiä. Kesän päälle niitä taimen alakuja keräsin ja levitin vähä joka puolelle kartanua. Ohan meillä tuota pellon reunaa mihin levittää. 

Hiihtolomalaisia on ollu täsä parin päivän ajan. Tännään aateltiin mennä vähä laskettelleen ja hiihtelleen Ristivuorelle, kuhan tuo keli tuosta vähä lämpijää. Aamulla oli miinus kakskytyks. Aurinko lämmittää, ny taitaa olla viijentoista asteen pinnasa. Vähä syöpästään jotaki ja laitettaan kamat kassaan ja lähetään rinteeseen. Keli on aivan verraton, kunnon kevät keli.

Mukavaa päivää sullekki!

Ole luja ja rohkea

Joosua joutu elämässään tarttummaan valtavan suureen haasteeseen, ku lähti johtammaan Israelin kansaa luvattua maata kohti. Hän tiesi, että viholliset tullee vastaan ja niitten kans joutuu kahinoimaan. Mutta hän sai matkaevästä, rohkasun sanoja, joitten avulla hän rohkeni siihen hommaan lähtiä.

Muistakko miten ne  sanat meni; oo vaan luja ja aivan rohkija ja nouvata tarkon kaikesa sitä  lakia jonka mun palavelija Mooses on sulle antanu; älä poikkia siitä oikijalle äläkä vasemmalle, että menestysit misä ikinä kulijet. 

Tämän ajan ilimiöt ja muutokset haastaa uskovia melekosesti. Miten rohkennee pittää kiinni siitä mihin uskoo, ku jatkuvasti maailma painaa alas kristilllisiä arvoja.  Ihiminen joutuu miettimmään omia arvojaan ja asenteitaan, onko ne turvallisella  kalliopohojalla vai hataralla höttösuolla, mikä saattaa lissääntyvien paineitten alla upottaa. Eihän nämä  haasteet yllätyksenä tuu, ei tokikaan, muistelempa, että Pietari kirijottaa ekasa kirijeesään; olokaa raittiit, valavokkaa. Teijän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinku kilijuva jalopeura, ehtien, kenet sais niellä.

Sitähän se perkele yrittää. Saaha kristityt hilijaseksi  ja seurakunnat mataliksi. Sille ei vaan saa antaa tillaa, ei pätkän vertaa. Vastusta sitä, niin pois se pakenee. Mitenkäs vastustat ellet omista voimaa millä vastustaa? Omasa voimasa on ihan turha yritää, häviö on varma. Mutta Jumalan voimasa on voitto.

Kuten Joosua, tartu Sanan lupauksiin. Älä poikkia oikijalle, äläkä vasemmalle, pijä kiinni siitä miten raamattu opettaa, vaikka joutusitki silimätikuksi tai saisit kuulla epämiellyttäviä kommentteja. Ole luja ja rohkia, vahava olokoon sun sydämmes. Odota Herraa.

Jere da Viiksi

 Poika on reilun vuojen ajan maalannu tauluja ja ny hällä on tulosa näyttely Rovaniemen kirijastosa. Täytyy vaan sanua, että ihime kaveri.  Ei hän kakarana piirrelly eikä väritelly erityisemmin, saatikka että ois maaleilla maalannu. Kouluja ei oo käyny moiseen touhuun ollenkaan, on vaan alakanu maalaamaan.  Ku kyselin, että miten saat nuista nuin elävän näkösiä, hän vastas; " No ei se kuule oo sen kummempaa, ku lätkäsee maalia taustaan ja alakaa sutimaan. On se mahtava juttu, että on  aikuisena löytäny tämän lahajan ja taijot ihtestään, 

Pojan tauluja voipi käyvä kahtelemasa täältä: https://jeredaviiksi.wixsite.com/taulut/

Näyttelyn kunniaksi aattelin tehä pojalle villapaijan. Heijän perheesä on valakonen pikkunen villakoira ja satun netisä näkkeen yhen puseron misä oli villakoiran malli. Siitäpä idea pojan paitaan. Värkkäsin vielä taitelijan logonki paijan rintamukseen. 

Kaksi sanaa

Elinkautinen, kamala sana.

Tievostaen tai tietämättään 

saattaa moni sitä istua.

Elämänsä vanki,

niihän sitä sanotaan.

Ensin niitä oli yks,

sitte tuli toinen, kolomas

ja jonku ajan kuluttua 

niitä kertyi niin palijo,

että sisin jäi vangiksi

kaltereitten taa.

Anteeksiantamattomuus,

katkeruus, viha,

nimiähän kaltereilla voi

olla vaikka millasia.

Kaikilla niillä on sama homma,

ne pittää ihimisen otteessaan.

Tästä elinkautisesta 

voi päästä vappaaksi,

ei helepolla, mutta pääsee

kunhan uskaltaa ja rohkennee

siihen lähtiä.

Anna anteeksi.

Siinä se on avain vappauteen,

anteeksianto.

Kuten siinä tunnetusa 

rukkouksesa sanotaan,

että meki anteeksi annamma

niille jokka ovat meitä

vastaan rikkonneet.

Anna anteeksi.

Lueskelua

 

Täytyypä sanua, että joulukuu päätty tosi hienosti ku sain luettua yhen kokonaisen kirijan parin viikon aikana. Mulle se oli aikamoinen saavutus, lukeminen ku on mun harrastuslistalla aikalailla sielä häntäpääsä, moni muu juttu mennee sen eelle. Mutta, jos tai kun, kirija on semmonen, että se tempasee mukkaansa niin lukkeehan sen ja siinä samalla voipi heilutella puikkoja niin tullee kaks hommaa yhtäaikaa touhuttua. 

Ehkä sua jäi viavaamaan mikä kirija se oli jonka luin, se oli semmonen ku Tyttö Kiovasta. Tositapahtummiin pohojautuva tarina pienen tytön pakomatkasta läpi Unrainan sojan synkän ytimen. Faktaa ja fiktiota yhistelevä teos perustuu Ukrainan sojan pakolaisten kertomiin tarinoihin. Kirijan on kirijottanu Luca Crippa ja Maurizio Onnis

No tuosta lukemasta innostuin niin, että alotin toisen kirijan lukemisen, Armo on ainutlaatuinen, Festo Kivengeren kirijottama. Hän on Ugandalainen piispa ja on Itä-Afrikan herätysliikkeen näkyvimpiä hahmoja. Kivengeren käy kirijassaan läpi efessolais ja kollossalais kirijeitä ja antaa lukijalleen selekijää opetusta siitä, mitä on armo. Mistä se tullee, kenelle se kuuluu, miten se toimii, mielenkiintosta.

Aihe on syvältä luotaavaa ja joutuu hieman " pureskelleen" lukemaansa. Siksipä aatetlinki ottaa tämän kirijan aamukahavi lukemiseksi. Kahavikupposen äärellä ehtii lukkeen sopivan pätkän ja ku siirtyy päivän hommiin, niin sitte on aikaa miettiä lukemaansa. 

Oikein hyvvää alakanutta vuotta!

Vielä yks

 Kyllä on tullu vuosien aikana tehtyä monta piparitalua ja rekejä. Nyt tein eka kertaa traktorin. 

Meille on tullu tutuksi yks nuoripari täsä vuojen aikana. Heillä on muutaman vuojen ikänen poika ja on isänsä kans käyny joitakin kertoja kyläsä. Kerran he tuli traktorilla, poika istua törötti niin " pikku isäntänä "  kyytisä, ja on kiinnostunu konneista.  

Ku mietin mitä kivvaa heille antas lahajaksi, niin vaari sano, että tee pipari traktori. No, siinä se ny sitte on.