Talavia ootellessa

 Niinpä se kesä on taas takanapäin ja ootellaan talavia. Pitkään on ollu lämmintä ja märkää, vieläki on kartanolla paikkapaikon pieniä lätäköitä jokka on jäätyny yöpakkasilla. Mukava ku on pikkupakkanen, keli on kuulas ja raikas. Ennen pakasten tulua kerräilin kartanolta kukkia talteen. Pelakuut ja Keijunmekot nostin porstuaan, Sitte ku alako olla pakasen puolella päivälläki siirsin pelakuut vintille. Keijunmekon toin tuppaan kukkavalon alle. Saapa nähä miten se siinä viihtyy. Ainaki vielä se on mukavan punasena pysyny. Verenpisaraki innostu valon alla kukkimmaan.

Osalle kukista talavikausi on lepoaikaa, kuten pelakuut. Ne on viihtynneet vinttikamarisa aika hyvin, sielä on lämmintä kuutisen astetta. Taisin viime talavena käyvä yhen kerran antamasa niille pikkusen vettä.  Kevväällä sitte leikkaan ne ja nostan ensin porstuaan ja ilimojen lämmetesä vien kartanolle.

Lepo on ihimisellekki tärkiä asija. Jos ei tajua pysähtyä ja levätä, vaan painaa menemään elämäänsä satasella, tai pahimmasa tappauksesa yli satasella, niin eihän semmosta rääkkiä kenenkään keho kestä.  Ei ihiminen oo ropotti. Ihiminen vässyy ja uupuu, tullee se pöönautti, työuupumus hienommalla nimellä sanottuna. Se on vakava asija. Siitä toipuminen saattaa viijä vuosia. Siksipä pittää muistaa levätä.

Entäpä jos sisin on levoton ja rauhaton. Puuttuu niin sanottu syvämmen rauha, joka pittää palanssisa koko elämää ja antaan oikeesti levätesä levon. Rauhaton ja levoton sielu tarvii tietysti sellasta ravintua mikä poistaa rauhattomuuen ja levottomuuen. Ei Jeesus turhaan sanonu; " Tulukaa mun tykö kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin mää annan teille levon." Syvämmen rauha, se tietosuus että mua rakastettaan semmosena ku oon. Tietosuus, että minut on sovitettu ja armahettu synneistäni, se jos mikä antaa levon ja tuo rauhan.  Siinä saa olla ja levätä, Jumalan kämmenellä, kuten laulusa sanotaan. 

Levätään ja nautitaan elämästä, talavellaki.

Kukkia, kukkia

 Kevväällä laitettiin miekkalilijojen sipuleita purkkeihin ja esikasvatettiin niitä sisällä. Toukokuun puolella istutin ne ulos kukkapenkkeihin. Kolomen värisiä piti olla mutta usijampaa väriä löytyy sitämukkaa ku kukat aukijaa. Helakanpunasia taitaa olla eniten, valakosia, vaalijanpunasia, liloja, tummaa violettia vaalijoilla reunuksilla varustettuna. 

Pikkusta auringonkukkaa kylvettiin muutama siemen. 

Keijunmekko on hauska rönsykukka. Auringosa muuttuu punaseksi. 

Vaalijanpunanen miekkalilija sai seurakseen jaloangervua, sävy sävvyyn tietysti. 🙂

Kukkaloistua

 Kevväällä kylyvin pioniunikon siemeniä melekosen määrän ja nynne kukkii. On yksinkertasia ja kerrottu kukkaia ja todella hienoja värisävyjä. 

Tosi vaalijoita hempeitä sävyjä, aniliininpunasia, kirkkaan punasia ja lilaa. Suurimmat nuput on lähes kananmunan kokoisia. 

Kevväällä ostetut ruusupensaatki kukkii. 

Kukkien kauneus on häikäsevvää, kuten koko luonnon ihanuus, se on ny parahimmillaan. Syvä kiitollisuus ja kunnioitus nousee Luojaa kohtaan, kaikesta siitä, mitä hyvvää ja ihanaa hän on meille luomansa luonnon kautta antanu. Sen lisäksi kaikki se ihanuus mitä emme voi nähä, vaan minkä voi hengessään ja sielussaan ellää ja tuntia, Jumalan rakkauven ja armon osallisuuven. Se on jokkaisen ulottuvilla ja saatavilla, tarvii vain aukasta syvämmensä hälle ja vastaanottaa se, mitä hän tarijuaa.

Taitaa olla kesä

 Pääskysestä ei päivääkään, niinhän se vanaha sanonta kuuluu, joten taitaa olla kesä. Sään suhteen voi kyllä vähä kysseenalastaa, onko kesä, ku lämpötilat on pysytelleet paremmin lus kymmenen asteen tietämisä. Hellettä saahaan vielä ootella, joskopa se kävis joku päivä kyläsä.

Viliposista päivistä huolimatta, akileijat on alakanu kukkimmaan. 

Syksyllä vaari istutti kolome uutta akileijaa talon päävysä olevaan kukkapenkkiin..

Vanahin ja korkein akileija on perinteinen tumman sininen/lilan värinen. Viime kesänä laiton tuen muoviputkesta sen ympärille, ku meinas kaatua rojahtaa pitkin penkkiä. 

Toiseksi korkein on jonku sortin punertava, vielä ei saa väristä selevää ku on niin nupullaan. 

Matalin kukkii jo komijasti. Korkeutta tällä kaunottarella on rapiat 35 senttiä. 

Yks uusista akileijoista on hittaampaa sorttia, ei vielä juurikaan nuppuja näkyvisä. Saattaa olla, että tämä kasvaa kaikista korkeimmaksi, saapa nähä. 

Kevät on verraton

On se vaan tämä kevät hieno vuojenaika. Meleko suuret erouavaisuuvet on etelän ja pohojosen välillä ainaki lumitilanteen suhteen. Ihan nauratti täsä yks aamu ku uutisisa kerrottiin, että eteläsä oli satanu niin palijo lunta, että tuli talaven lumirajaennätys. Lunta oli satanu reilut kolome senttiä.
Meillä sitä on pikkusen enemmän ja  mitä pohojosemmas mennään sitä paksummaksi lumikerros muuttuu.

Komijathan ne on kevväiset maisemat kahtella, ei voi muuta sanua.

Kevätaurinko ku paistellee ja ilimat alakaa olla lämpimiä niin ohan se piristävvää ja mukavaa. Vaikka koronatilanne on se mikä on, niin eihän sitä tarvi jäähä sitä tuijottammaan.
Kahtellaan elämäsä niitä asijoita mitkä on hyvin ja kiinnitettään ajatukset sellaseen mikä tuo ja antaa lohtua ja turvallisuutta.
Jumala sannoo sanassaan, että hän on kanssamme joka päivä. Hän ei oo yhestäkkään kaukana vaan kulukee meijän rinnalla vaikkei me sitä aina tajuttaskaan.
Jos elämä pelottaa ja ahistaa, käänny hänen puoleen joka antaa rauhan, levon ja ilon elämään.

Kevväällä on aika kylyvää siemeniä, leikkua pistokkaita ja vaihtaa kukkiin uuvet mullat.  Mulla on kukkien määrä lissääntyny  ku oon ottanu pistokkaita kaktuksista ja juoruista.
Viime viikolla istuttelin pistokkaat multaan, näyttävät lähtenneen hyvin kasvammaan.

 Nukkatyräkkiin meinasin vaihtaa mullan, mutta huomasinpa taas, että eipä kannatakkaan vaihtaa ku juuristo ei ollu vallottanu koko multapaakkua mitä purkisa oli. Laiton tyräkin takasi sammaan purkkiin, mikä on suhteellisen pikkunen purkki verrattuna ite kukkaan.
Nukkatyräkki tykkää olla ahtaasa purkisa. Kuhan se alakaa kukkimmaan ja viskommaan siemeniä ympäri laattiaa niin pittää muistaa kerätä siemeniä talteen. Niistä on heleppo kasvattaa uusia tyräkkejä. 

Mukavia kevät päiviä !

Eustoma

Kukkalampun alle oli ilimestyny uus kukka, eustoma.
 Ihanan värinen.
Eustoma on tuttu leikkokukkana,
mut ruukkukukkana uus tuttavuus.
Pikasesti lukasin hoito-ohojeita netistä; runsaasti
valua, tasanen kosteus, lannotevettä voipi antaa sillon tällön, kolomen nelijän kastelukerran vällein.
Eli kohtalaisen tavallinen hoijettava.
Valua se ainaki saa hyvin ku on löytäny paikkansa kasveille tarkotetun lampun alta.



Mukavaa päivää!

Kastelusysteemi

Niin on käytynä pohojanmaalla työmaatarkastus tekemäsä ja hyvältähän sielä näytti. Juhannus meni siivotesa puojia, aittaa ja pihamaata. Pihallehan oli tuotuna iso roskalava joka tuli lähes täyteen kaikenmoista roinaa. Kattojen purkamisjätettä oli melekosesti. Kattohuovan jämiä ja niitä naulasia kolomiorimanpätkiä vaikka kuinka. Kaikki ne piti pois kerätä etteivät jää tulevan nurmikon alle.
Puojeisa oli eellis kesän roskasäkit, joihin oli kerätty kaikki talosta tullu purkujäte, sellanen mitä ei pysty polttammaan. Olihan sielä sitte kaikkee muutaki vanahaa käyttökelevotonta roinaa, joka jouti kaatopaikalle.
Kyllä tuntu mukavalta ku puojit ja aitta saatiin tyhyjennettyä.
Lyhyt aika on viikonloppu. En ehtiny viikatetta heiluttelleen ollenkaan. Saapi nokkoset ja horsmat kasvaa rehottaa heinäkuulle ihan vappaasti.

Pohojanmaalle lähtiesä laittelin kotona kukille kastelusysteemejä siinä toivosa, että ne ny toimis. Viime kesänä ne ei nimittäin toiminu.


Leikkasin vanahasta rotteepyyhkeestä parin sentin levysen soiron ja laiton toisen pään vesikippoon ja toisen pään lautaselle kukkapurkin alle. Tämä kukka ku ei tykkää, että sitä kastellaan juurelle.

 Hyvin oli vesi imeytyny ja kukka pysy kostiana.
 Viime kesänä tein soirot lakanasta ja ne ei toiminu. Lakanakangas oli liijan ohutta, se ei pitäny riittävästi kosteutta ja kangas ehti kuivua välisä eikä se sitte alakanu imemään vettä.

Nukkumaijan nostin kesäksi parvekkeelle vähä varijosempaan paikkaan. Olohuoneesa sen paikka on akkunalla mihin paistaa iltapäivisin suoraan aurinko. Aattelin, että taitaa olla kesällä liijan kuuma paikka maijalle, pärijää paremmin kesän partsilla. Hyvin oli kastelusysteemi toiminu maijanki ruukusa. Ei ehkä tarvis olla nuinkaan levijä tuo kangas, kapijampiki riittäs. 

Yrtitki oli pysyneet kosteina ihan hyvin. Näitten pelekäsin ensimmäisenä kuivuvan ku ovat niin hepposen olosia nuo lehet.

Sallaatti on innostu kasvammaan kovasti ku siitä pari kertaa jo leikkasin lehtiä lautaselleni. En tiijä pitäskö tuo vaihtaa suurempaan ruukkuun...

Takana isosa ruukusa on persiljaa ja muistaakseni endiivia.
Sallaatin vieresä pienemmäsä ruukusa rukolaa.

Parvekevilijelyn hyvä puoli on siinä, ettei tarvi kitkiä rikkaruohoja.







  Avokaado oli kolomen päivän aikana kasvanu hurjasti. Saapa nähä miten korkijan varren tehenee, joutuuko tuolle laittaan tukikepin ettei kellaha nurin.

Yksi ainoa

Meillä on vuosien saatosa ollu muutamia orkkideoja jotka usein miten ovat kukkineet kerran ja sen jäläkeen ne onki ollu viherkasveja. Vein orkkideat  muutamaksi viikkoo parvekkeelle. Nehän tais tykätä viilijämmästä kasvupaikasta, ku alakovat lykkäämään kukkavartta niin nostin sisälle. Eka alako kukkimmaan.

Yhen ainuan kukan teki mutta sitäki kauniimmaan ja suuremman. Kukan halakasija on kymmenen senttiä.

Kukan keskeltä löyty hauska pikkunen olento, siivet levällän. Tai jos kahtoo vähä toisenlaisesta näkövinkkelistä niin sehän on sarvipäinen lehemän kallo. Miltä se susta näyttää?

Lepposaa sunnuntaita!

Kukka-asetelmien tekua

Viikonlopulla tuli värkättyä muutama kukka-asetelma isän hautajaisiin.
Isä oli mehtämies vaikkei hän koskaan pyssyn kans mehtäsä kulukenu. Hän kuluki mehtäsä joko tekemäsä polttopuita tai poimimasa marijoja. Senpä takia kukkasetelmiinki halusin laittaa jotaki semmosta mikä toi luonnon ja mehtän lähelle.

Pihilajanmarijat sai seurakseen neilikkaa, syreenin oksia, vuorenkilipiä ja pientä krysanteemia.

Tarijoilupöyvän asetelmaan lisäsin vähä sinililaa freesiaa.

Kukkalaitteeksi tein koivu- ja pajurisuista sydämen, johon kiinnitin kolome isoa neilikkaa, nukkumaijan lehtiä, muutaman oksan pientä neilikkaa ja freesiaa.

Niin kaunis, lämmin ja aurinkoinen oli hetki tuo viimeinen,
ku iltapäivällä lauvantain arkun laskimme multihin maan.
Kukkaset kumpuas koristaa, ne kertoo ja viestittää,
olit meille rakas, sua kaivataan.

Romantiikan hytinöitä

- vaari kirijottaa ny -

Romantiikan hytinöitä

Pimenevä elokuun ilta kuun valolla kuorutettuna saa hempiäksi jopa suomalaisen miehen. Varsinki jos muistojen varastosta löytyy jotaki minkä voi yhistää nykyhetkeen. Ja nytpä löyty semmosta.
Se oli kauan aikaa sitte se elokuun ilta. Huomasin, että kuu loistaa möllötti taivaalla erikoisen kirkkaasti. Pysäytin auton ja houkuttelin silloisen tyttöystävän (tuon mummelin) ulos autosta tielle kuuta kattomaan. Puoli tuntia aikasemmin oli justiinsa sovittu, että huomenisa mennään ostaan kihilasormukset. Voiko uskua, että ei siinä tuota tyttöä halatesa tarvinu miettiä, että mitenhä tästä sais romanttisen hetken aikaseksi?
Sitä minä vaan, että kyllä meijän ukkojen, pitkään frouviemme kans naimisisa olleitten, on syytä miettiä, että miten vieläki sais aikaseksi sen romanttisen hetken. Ihan hyvä se olis jos sais vielä aikaan 'elokuisen-lämpimän-syyskesän-kuutamoillan-halaus' -tunneryöpyn tyylisiä hetkiä ainakin jonku kerran vuojesa. Ettei ne semmosten tunteijen mahollisuuvet puolin ja toisin ihan unohtus. Ne on kuiten ihan luvallisia ja mukavia tunteita molemmille.

Tuosa päivällä huomasin tämän 'elokuun-lämpimän-kuutamo-illan-halaus' mahollisuuksien olevan käymäsä vähhiin. Tunne kipunoitti sen verran, että työpäivän päätteeksi ajoin ruokakauppaan ja ostin jäätelöpaketin sillä ajatuksella, että onhan se mukava yhesä mummelin kans sitä illalla syyvä. Istuttas niisä olohuoneen sinisisä leputuoleisa ja lusikoitas jäätelöä yhesä.
Siinä ruokakaupasa ei ny ollu oikein hyvvää kukkavalikoimaa, niin piti vielä aijaa toiseen kauppaan sen vuoksi. Olisitpa nähny kuinka keskittynneesti kävelin sielä sen kohtuu suuren kukkaosaston hyllyjen välisä ja arvioin kukkien sopivuutta tähän elokuiseen iltaan. Hypistelin sitä ja tätä sorttia. Ruusukimput oli vähä keppoosia ja krysanteemikiput liian arkisia. Mehikasvejakin oli ja olishan ne jotenkin sopineet, mutta... Anopinkieliä oli laitettu piikkisten kaktusten kans samoihin purkkeihin ja se nyt vähä hymyilytti. Orkkideoja oli iso pöyvällinen eri värisiä ja niistä tiesin frouvan tykkäävän.
Plarasin koko pöyvällisen läpi nostellen niitä näytille ja lopulta valittin sen josa oli valakonen pohojaväri kukasa ja vähä semmosta vivolettia.

  Frouva tykkää vivoletista. Katoin vielä ettei kaikki kukat oo ihan auki ja nuppujaki on vielä. Otin semmosen ja maksoin kassalla.
Vettä satoi melekeen kaatamalla ku ajoin kotia. Kuutamosta ei taivaalla ollu merkkiäkään. Autosa lämpömittari näytti 11,5 astetta ulukolämpötilaksi.
Frouva katto kukkaa ja sano heti, että onpa kauniin värinen kukka. Se tuntu mukavalta. Sitte ehotin, että otatko jäätelöä ja otti se. Laitoin lasikuppiin kummalleki oman annoksen ja sitte me istuttiin niisä sinisisä toppatuoleisa ja lusikoitiin yhesä meleko annokset, me vanaha aviopari. Ulukona oli ihan pimijää. Ei paistanu kuu, ei.   
Tästä ei ny ennään puutu ku se halaus ja kuutamo niin sitte romantiikan ainekset olis kasasa. Sen halauksen vielä voin järijestää tälle illalle, mutta jääkö se tunnelattaus ny siitä kuutamosta kiinni? Saapa nähä. 

Päivän ostos: Magic Bell

Viime kesänä jäi kesäkukat ostamatta ja meinaspa käyvä tänä vuonna samallalailla. Vaan eipä käynykkään.
Käytiin naapurimaan puolella ostoksilla Ikeasa ja Coopisa. Coopiin ku mennee sisälle niin ensimmäisenä vastaan tullee hedelmä- ja kukkaosastot. Kukkaosaston kylymäkaapin eesä laattialla oli korkeita kukkia, kukkavarsi lähes 70 cm korkia. Latvasa on kellomaisia kukkia pienisä ryppäisä. Isolla paketisa luki kukan nimi "Magic Bell".
Meille ihan outo kukka, ei oo ikupäivänä tullu tuollasta vastaan.

Kukan lehet on nahkeat ja laji kuuluu ituehtisten heimoon, eli on sukua tutulle Tulilatvalle.

Wikipedian kautta löysin suomenkielisen nimen, Sulkaitulehti. Kyllä Magic Bell kuulostaa palijon jännemmälle ja hienommalle. Paketin ohojeitten mukkaan kukkaa tarvii kastella pari kertaa kuusa joten luulis olevan heleppohoitonen.

Kukat on hienot. Vaalijanvihertävien kellojen kantaosasa vivahtaa lilan eri sävyjä. Kellon auvetesa sisältä tullee näkyviin punertavat kapiakärkiset lehet. Täytyy sanua että oli onnistunu ostos. Hyväsä lykysä saattaa kukkia vielä ens kesänäki.

Kaktukset

Etelän puolen ikkunalla kaks pallokaktusta olla jököttää. Kevväällä vaihoin uuvet mullat jotta kelepaa niitten ny nauttia olostaan. Vettäki oon vähä antanu, eihän nää sitä palijo tarvi. 

Piikit on lähes viis senttiä pitkiä, tosi teräviä. Vaikka kuinka varovasti koitin kaktusta ottaa pois ruukusta, tottahan se pahus pääsi piikillään tökkäämään. Käytin apuna paperia jonka kiersin kaktuksen ympäri, sen avulla nostin paakun pois ruukusta. Mukava ois jos joskus sais tään kukkimaan. Kokua tällä ei kauheesti vielä oo, korkeutta ehkä kymmenen senttiä, levveyttä kakstoista, voi olla vähä levijämpiki. Piikkejä ei oteta laskusa huomioon.

Tämä on pienempi, n. seittemän senttinen, mut tasasen pyörijä.

Tulitikku- tai korallikaktus on kasvanu mahottomasti. Leikkelin vähä latvoja jotta haarottus ja innostus tekemään uusia oksia juuresta. Latvaversot laiton vesikippoon juurtummaan, niistäpä saa sitte uuven kukan kuhan juuren alut on tullu näkösälle. Kaktuksen runko tullee ajanolloon puumaiseksi, näyttää kauempaa kahtottuna kuivalta koivun oksalta. :) Aurinkoisesa paikasa tikut kasvaa tihijään ja ovat aika lyhkäsiä. Varijosempaan jos vie niin kasvuväli pitenee ja uus kasvusto näyttää harvalta. Tämäki kaktus sietää hyvin kuivuutta.

Viikonloppureissu kotikylälle

Olipa nin mukava viikonloppureissu kotikylälle että tämän muistaa pitkän aikaa. Ehkäpä syy siinä, että lauvantaina oli luokkatapaaminen Merimajalla. Kolomenkymmenen kaheksan vuojen jäläkeen ku näkkee ihimisiä joitten kans on ollu monia yhteisiä kouluvuosia, niin meinas pikkusen jännittää että tunnenkohan kettään. Olihan se hauskaa ku osan porukasta tunsi heti, vaikka eletyt vuojet jättäneet jäläkensä jokkaiseen. Joitain taas en tuntenu ja jouduin kysymään että kukas sää oikeen oot. Jotaki tuttua sussa on mut enpä vaan muista nimiäs.

Kaks ihanaista naista, Liisa ja Ulla kotikylän tyttöjä. Ollaan tunnettu eka luokasta saakka. Ammatikoulusaki oltiin vielä samalla linijalla, mut sempä jäläkeen meijän tiet erkanivat moniksi vuosiksi.
Mukava oli nähä tyttöjä pitkästä aikaa.

Iltapäivä ja ilta meni tosi nopijasti. Syötiin tosi hyvvää lohikeittua ja mansikkakaakkua ja kahavia jäläkkäriksi. Illemmalla sai syyä käristemakkaroita jos suolasen hiuka sattu yllättään. Oli naurua ja laulua.

  Serkkupoika yllytti laulammaan karaokea ja muutama laulu hänen kans sitte laulaa kajautettiinki niin että sali raiku.

Sunnuntai aamu valakeni aurinkoisena.

Kävin aamulla kierroksen hautausmaalla.

Velipojan haudalla siniset orvokit loistivat aamu auringosa.

Puolilta päivän ajoin puutarhalle, meijän entinen työmaa. Olihan sekin vuosien myötä muuttunu.

Kukkaloistoa parahimmillaan.

Kukka-amppelin ostin ystävälle jota aattelin käyvä tervehtimäsä kotija päin ajellesa, sattuu niin sopivasti matkan varrelle.

Ihana, aurinkoinen kesäpäivä oli ajella. Ystävän luona vierähti aika niin nopijasti että kellohan alako olla viijesä ku nousin taas autoon ja jatkoin matkaa.
Oli mukava reissu, tätä mutustellee vielä mielessään monen monta kertaa.

Sokerimassaa ja kukkamultaa

Vähä yli kuus heräsin ja olin niin pirtiä että meinasin saman tien nousta ylös. Mut jäin kuiten vielä vähäksi aikaa köllöttelleen kokin viekkuun. Varttia vaille seittemän nousin kahavin keittoon.
Aamun touhut alako heti ku sain kahavin kurkusta alas kulahutettua.
 Sokerimassat esille ja kukkasten tekkoon.
Isällä ja äitillä on vappuna 60-vuotis hääpäivä. Aattelin värkätä kakunkoristeet hyvisä ajoin ettei tarvi alakaa viime tingasa  kaiken muun hässäkän keskellä niitä tekkeen.

Sokerimassa oli aika pehemosta muotoilla. Kukkien terälehtien kans sai olla tarkkana ettei ne tartu toisiinsa kiinni. Marsipaania jos ois laittanu sokerimassan sekkaan nii olis helepompi  käsitellä, mut halusin kokkeilla tehä pelekästään sokerimassasta.
Onnistuneesti sain kukat noille alustoille nii siinäpä ne asettuu muotoonsa.

Kukat tehtyäni join kokin keittämät kahavit. Oli jo aikakin juua. Kukkia värkätesä ku vierähti kolome tuntia ihan noin vain.
 Sen jäläkeen alko toinen homma jonka olin tälle päivää suunnitellu tekeväni. 
Mullan vaihto kukille.

Kaktuksien mullat oli tosi tosi hötyset, pienen pientä tyroksirouhetta turpeen joukosa vaikka kuin. Ei oo ihime jos ne on olleet kitukasvusia. Vanahat mulla pois ja uus tilalle, aurinkua, vettä, rupattelua ja rakkautta. Niillähän ne kukat kasvaa.

 Meillä on ollu iso nukkatyräkki monen monta vuotta. Oon josaki välisä yrittäny heivata sen metikkoon, mut kokki on ollu sitä mieltä että sitä ei saa hävittää. Tyräkki on varsinainen kukkakeppi, varsi ohut ja pitkä, reilu 150 senttinen hujoppi. Se on kaatunu kerran jos kahestikki, oon tukenu sitä rottinkisauvalla jotta pysys pystysä. Talavella se sitte kaatu niin pahasti että siitä katkes pari oksaa. Eipä se ollu ennään mitenkään kaunis ilimestys. Kestin kahtella sitä viikon kaks, kunnes otin sakset kauniiseen kätöseeni ja leikkelin paloksi. 

 Otin latvapistokkaita talteen ja laiton vetteen, siinä toivosa jos vaikka juuria tekisivät.
Tätä kukkaa oon aina lisänny siemenistä, en ollu varma juurtuuko. Oliskohan niitä ollu viis pistokasta jotka laiton malijakkoon. Reilu kuukausi meni eikä yhesäkkään ollu vielä merkkiäkään että juuria tulis. Yks pistokas oli määnny ja liuennu vetteen. Piti puhistaa ja pestä malijakko, huuhtoo pistokkaitten varret ettei nihin jäis mädättäviä pöpöläisiä.
 Helemikuun lopulla alako ensimmäisesä pistokkaasa näkymään juuren alakuja. 
Vaihon taas veen ja poistin yhen yhen pilalle menneen.
Pistokkaat lillu veesä reilun kaks kuukautta, jollon juuret oli niin pitkiä että se pysty istuttammaan multaan.
Nyt on taas nukkatyräkin alut kasvamasa. Mahtavatkohan kulukia matkasa yhtä pitkän ajan mitä niitten emokukka kuluki.
Tää testi tuotti positiivisen tuloksen, nukkatyräkin lissääminen onnistuu latvapistokkaista.

Mukavaa keväisen raikasta viikonloppua!



 

Kaktus

  Reilu pari vuotta sitte sain eräältä mummulta kolome pientä lehtikaktuksen oksaa. Istutin oskat sillon kymmenen sentin suuruseen kukkapurkkiin, siis halakasija tuo mitta. Ruukun korkeus on reilu kymmenen senttiä. Multaa en oo vaihtanu enkä lisänny kertaakaan, on saanu kasvaa aika kitukasvusesti. Kesällä nostin kaktuksen parvekkeelle ja kastelin sillon ku satuin muistammaan. Kuun alusa nostin kaktuksen sisälle ku alako olleen yöpakkasia. Yllätyin hakiessani sitä sisälle, monen lehen kärijesä oli pienen pieni nuppu.

8 päivä alako näkymään nupuista kunnolla vaalijanpunanen väri

13 päivä ensimmäisten kukkien lehet aukeili

16 päivä ensimmäiset kukat auki kokonaan

19 päivä kaktus täyvesä kukkaloistossaan, kaiken kaikkiaan 40 kukkaa