Sokerimassaa ja kukkamultaa

Vähä yli kuus heräsin ja olin niin pirtiä että meinasin saman tien nousta ylös. Mut jäin kuiten vielä vähäksi aikaa köllöttelleen kokin viekkuun. Varttia vaille seittemän nousin kahavin keittoon.
Aamun touhut alako heti ku sain kahavin kurkusta alas kulahutettua.
 Sokerimassat esille ja kukkasten tekkoon.
Isällä ja äitillä on vappuna 60-vuotis hääpäivä. Aattelin värkätä kakunkoristeet hyvisä ajoin ettei tarvi alakaa viime tingasa  kaiken muun hässäkän keskellä niitä tekkeen.

Sokerimassa oli aika pehemosta muotoilla. Kukkien terälehtien kans sai olla tarkkana ettei ne tartu toisiinsa kiinni. Marsipaania jos ois laittanu sokerimassan sekkaan nii olis helepompi  käsitellä, mut halusin kokkeilla tehä pelekästään sokerimassasta.
Onnistuneesti sain kukat noille alustoille nii siinäpä ne asettuu muotoonsa.

Kukat tehtyäni join kokin keittämät kahavit. Oli jo aikakin juua. Kukkia värkätesä ku vierähti kolome tuntia ihan noin vain.
 Sen jäläkeen alko toinen homma jonka olin tälle päivää suunnitellu tekeväni. 
Mullan vaihto kukille.

Kaktuksien mullat oli tosi tosi hötyset, pienen pientä tyroksirouhetta turpeen joukosa vaikka kuin. Ei oo ihime jos ne on olleet kitukasvusia. Vanahat mulla pois ja uus tilalle, aurinkua, vettä, rupattelua ja rakkautta. Niillähän ne kukat kasvaa.

 Meillä on ollu iso nukkatyräkki monen monta vuotta. Oon josaki välisä yrittäny heivata sen metikkoon, mut kokki on ollu sitä mieltä että sitä ei saa hävittää. Tyräkki on varsinainen kukkakeppi, varsi ohut ja pitkä, reilu 150 senttinen hujoppi. Se on kaatunu kerran jos kahestikki, oon tukenu sitä rottinkisauvalla jotta pysys pystysä. Talavella se sitte kaatu niin pahasti että siitä katkes pari oksaa. Eipä se ollu ennään mitenkään kaunis ilimestys. Kestin kahtella sitä viikon kaks, kunnes otin sakset kauniiseen kätöseeni ja leikkelin paloksi. 

 Otin latvapistokkaita talteen ja laiton vetteen, siinä toivosa jos vaikka juuria tekisivät.
Tätä kukkaa oon aina lisänny siemenistä, en ollu varma juurtuuko. Oliskohan niitä ollu viis pistokasta jotka laiton malijakkoon. Reilu kuukausi meni eikä yhesäkkään ollu vielä merkkiäkään että juuria tulis. Yks pistokas oli määnny ja liuennu vetteen. Piti puhistaa ja pestä malijakko, huuhtoo pistokkaitten varret ettei nihin jäis mädättäviä pöpöläisiä.
 Helemikuun lopulla alako ensimmäisesä pistokkaasa näkymään juuren alakuja. 
Vaihon taas veen ja poistin yhen yhen pilalle menneen.
Pistokkaat lillu veesä reilun kaks kuukautta, jollon juuret oli niin pitkiä että se pysty istuttammaan multaan.
Nyt on taas nukkatyräkin alut kasvamasa. Mahtavatkohan kulukia matkasa yhtä pitkän ajan mitä niitten emokukka kuluki.
Tää testi tuotti positiivisen tuloksen, nukkatyräkin lissääminen onnistuu latvapistokkaista.

Mukavaa keväisen raikasta viikonloppua!