Joosua joutu elämässään tarttummaan valtavan suureen haasteeseen, ku lähti johtammaan Israelin kansaa luvattua maata kohti. Hän tiesi, että viholliset tullee vastaan ja niitten kans joutuu kahinoimaan. Mutta hän sai matkaevästä, rohkasun sanoja, joitten avulla hän rohkeni siihen hommaan lähtiä.
Muistakko miten ne sanat meni; oo vaan luja ja aivan rohkija ja nouvata tarkon kaikesa sitä lakia jonka mun palavelija Mooses on sulle antanu; älä poikkia siitä oikijalle äläkä vasemmalle, että menestysit misä ikinä kulijet.
Tämän ajan ilimiöt ja muutokset haastaa uskovia melekosesti. Miten rohkennee pittää kiinni siitä mihin uskoo, ku jatkuvasti maailma painaa alas kristilllisiä arvoja. Ihiminen joutuu miettimmään omia arvojaan ja asenteitaan, onko ne turvallisella kalliopohojalla vai hataralla höttösuolla, mikä saattaa lissääntyvien paineitten alla upottaa. Eihän nämä haasteet yllätyksenä tuu, ei tokikaan, muistelempa, että Pietari kirijottaa ekasa kirijeesään; olokaa raittiit, valavokkaa. Teijän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinku kilijuva jalopeura, ehtien, kenet sais niellä.
Sitähän se perkele yrittää. Saaha kristityt hilijaseksi ja seurakunnat mataliksi. Sille ei vaan saa antaa tillaa, ei pätkän vertaa. Vastusta sitä, niin pois se pakenee. Mitenkäs vastustat ellet omista voimaa millä vastustaa? Omasa voimasa on ihan turha yritää, häviö on varma. Mutta Jumalan voimasa on voitto.
Kuten Joosua, tartu Sanan lupauksiin. Älä poikkia oikijalle, äläkä vasemmalle, pijä kiinni siitä miten raamattu opettaa, vaikka joutusitki silimätikuksi tai saisit kuulla epämiellyttäviä kommentteja. Ole luja ja rohkia, vahava olokoon sun sydämmes. Odota Herraa.