Talavia ootellessa

 Niinpä se kesä on taas takanapäin ja ootellaan talavia. Pitkään on ollu lämmintä ja märkää, vieläki on kartanolla paikkapaikon pieniä lätäköitä jokka on jäätyny yöpakkasilla. Mukava ku on pikkupakkanen, keli on kuulas ja raikas. Ennen pakasten tulua kerräilin kartanolta kukkia talteen. Pelakuut ja Keijunmekot nostin porstuaan, Sitte ku alako olla pakasen puolella päivälläki siirsin pelakuut vintille. Keijunmekon toin tuppaan kukkavalon alle. Saapa nähä miten se siinä viihtyy. Ainaki vielä se on mukavan punasena pysyny. Verenpisaraki innostu valon alla kukkimmaan.

Osalle kukista talavikausi on lepoaikaa, kuten pelakuut. Ne on viihtynneet vinttikamarisa aika hyvin, sielä on lämmintä kuutisen astetta. Taisin viime talavena käyvä yhen kerran antamasa niille pikkusen vettä.  Kevväällä sitte leikkaan ne ja nostan ensin porstuaan ja ilimojen lämmetesä vien kartanolle.

Lepo on ihimisellekki tärkiä asija. Jos ei tajua pysähtyä ja levätä, vaan painaa menemään elämäänsä satasella, tai pahimmasa tappauksesa yli satasella, niin eihän semmosta rääkkiä kenenkään keho kestä.  Ei ihiminen oo ropotti. Ihiminen vässyy ja uupuu, tullee se pöönautti, työuupumus hienommalla nimellä sanottuna. Se on vakava asija. Siitä toipuminen saattaa viijä vuosia. Siksipä pittää muistaa levätä.

Entäpä jos sisin on levoton ja rauhaton. Puuttuu niin sanottu syvämmen rauha, joka pittää palanssisa koko elämää ja antaan oikeesti levätesä levon. Rauhaton ja levoton sielu tarvii tietysti sellasta ravintua mikä poistaa rauhattomuuen ja levottomuuen. Ei Jeesus turhaan sanonu; " Tulukaa mun tykö kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin mää annan teille levon." Syvämmen rauha, se tietosuus että mua rakastettaan semmosena ku oon. Tietosuus, että minut on sovitettu ja armahettu synneistäni, se jos mikä antaa levon ja tuo rauhan.  Siinä saa olla ja levätä, Jumalan kämmenellä, kuten laulusa sanotaan. 

Levätään ja nautitaan elämästä, talavellaki.

Pääsiäinen, maailman mullistavin juttu

 Niin, jos on hetki aikaa pysähtyä aattelleen, niin pääsijäinenhän on maailman mullistavin juttu. Että yhen miehen, Jeesuksen, tuskallinen kuolema ristillä sai aikaan sen, että synnin ja kuoleman valta voitettiin. Jotaki yliluonnollista siinä tapahtu ja ristin tapahtumien seuraamukset näkkyy vielä tänäki päivänä maailmasa ja ihimisten elämäsä. Pääsijäinenhän julistaa sitä sanomaa, että Jeesus Kristus on ylösnoussut. Hän ei jäänyt hautaan vaan nousi ylös ja valamisti meille tien taivaaseen. Sitä vartenhan Hän synty, eli ja kuoli jotta meillä on pääsy ijänkaikkisseen elämään. Jokkainen joka tahtoo, tulukoon tuon ristin miehen tykö. Hän ottaa avosylin vastaan ja luo uutta. Mistäpä voit tietää mitä mullistavvaa voi sunki elämäsä tapahtua ku hänet kohtaat.

Hyvvää Pääsijäistä!

Ole luja ja rohkea

Joosua joutu elämässään tarttummaan valtavan suureen haasteeseen, ku lähti johtammaan Israelin kansaa luvattua maata kohti. Hän tiesi, että viholliset tullee vastaan ja niitten kans joutuu kahinoimaan. Mutta hän sai matkaevästä, rohkasun sanoja, joitten avulla hän rohkeni siihen hommaan lähtiä.

Muistakko miten ne  sanat meni; oo vaan luja ja aivan rohkija ja nouvata tarkon kaikesa sitä  lakia jonka mun palavelija Mooses on sulle antanu; älä poikkia siitä oikijalle äläkä vasemmalle, että menestysit misä ikinä kulijet. 

Tämän ajan ilimiöt ja muutokset haastaa uskovia melekosesti. Miten rohkennee pittää kiinni siitä mihin uskoo, ku jatkuvasti maailma painaa alas kristilllisiä arvoja.  Ihiminen joutuu miettimmään omia arvojaan ja asenteitaan, onko ne turvallisella  kalliopohojalla vai hataralla höttösuolla, mikä saattaa lissääntyvien paineitten alla upottaa. Eihän nämä  haasteet yllätyksenä tuu, ei tokikaan, muistelempa, että Pietari kirijottaa ekasa kirijeesään; olokaa raittiit, valavokkaa. Teijän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinku kilijuva jalopeura, ehtien, kenet sais niellä.

Sitähän se perkele yrittää. Saaha kristityt hilijaseksi  ja seurakunnat mataliksi. Sille ei vaan saa antaa tillaa, ei pätkän vertaa. Vastusta sitä, niin pois se pakenee. Mitenkäs vastustat ellet omista voimaa millä vastustaa? Omasa voimasa on ihan turha yritää, häviö on varma. Mutta Jumalan voimasa on voitto.

Kuten Joosua, tartu Sanan lupauksiin. Älä poikkia oikijalle, äläkä vasemmalle, pijä kiinni siitä miten raamattu opettaa, vaikka joutusitki silimätikuksi tai saisit kuulla epämiellyttäviä kommentteja. Ole luja ja rohkia, vahava olokoon sun sydämmes. Odota Herraa.

Tullaan tutuksi

 Reilu vuosi on siitä, ku muutin pysyvästi takasi syntymäseuvulle. Täytyypä sanua, että palijo on outoja ihimisiä joita ei tunne, ja ollaanki vaarin kans alotettu semmonen tullaan tutuksi operaatio. Päätettiin kuhtua kyläläisiä meille syömään, kerran kuusa joku sunnuntai. 

Viime kuussa oli eka kerran ruokailu ja osallistujia oli seittemän. Kylän feispuukki sivulla on ilimotus ja mainos ruokailusta, kaheksan ilomottautunutta mahtuu kerralla pöyvän ääreen. Laitamma alakuruuan, pääruuan, jäläkkärin ja lopuksi vielä kakkukahavit. Ruokailu on ilimanen, toki jokku ovat tuoneet kahavipaketin tullessaan, mut siitä on lähetty, että safkasta ei rahhaa oteta. 

Eilen oli toisen kerran ruokailu ja syöjiä oli yheksän🙂, väki senku lissäntyy. Osa porukasta oli ihan outoja, osa tutumpia. Kolmen, neljän tunnin yhesäolon jäläkeen kakki oli vähä tuttuja keskennään. Seuraavan kerran ku kaupan kassalla nähhään, niin ompa mukava moikata tuttua ihimistä. 

Näillä näkymin operaatio jatkuu. Marraskuulla vois pittää ruokailun pikkujoulu tunnelmisa. Mukavaa naposteltavvaa sapuskaa, joululauluja, pipareita ja lökiä. Ei huono ajatus, eihä? 

Muista lannottaa

 Kevväällä kylyvin kurkun siemeniä , että sais maistella ihan ihte kasvatettua kurkkua. Siemenet iti hyvin ja kasvovat nopijaa, heti ku ilimat lämpeni riittävästi, istutin taimet issoihin muovi ämpäreihin ja siirsin ne kasvihuoneeseen. 

Eka kurkut saatiin maistaa kesäkuun lopulla. Muutamia kurkkuja oltiin saatu ku yks kaks huomasin, että uusien kurkkujen alut oli ruskettunneita ja kuivuneet. Mitein, että mikäs niille ny tuli ku ovat tähän asti kasvaneet niin hyvin. Kuivina ne ei oo ollu joten syy kurkun alakujen ruskettumiseen täytyy olla lannotuksen puute. Olihan mää antanu niille kasteluveen mukana vähä lannotetta, mutta näköjään ihan liijan vähäsen. Vaari oli laittanu  nokkosvettä ässehtimmään tomattien lannotusta varten joten sitä kaatelin myös kurkkujen juurille. Hain vielä kanankakkarakkeita ja ripottelin niitäki kourallisen mullan sekkaan. Sitte ei auttanu muu ku ootella ja kahtua muuttuuko tilanne. 

Viikon päästä kasvu oli taas hyväsä vauhisa, uusia kukkia ilimesty  kurkun ronttoon ja rönsyihin. Kuivettunneet kurkun alut nypin irti ja harmittelin vaan ku en ollu tajunnu huolehtia riittävästä lannotuksesta. Siinä sitä kurkunronttua kahtoesa, kuivnuita alakuja pois nyppiesä  nousi mieleen ajatus uskovan elämästä, miten herkästi saattaa kristitylle käyvä samoten miten kävi kurkulle. Elämä kyllä virtaa mutta hedelmän tuotanto kuivuu. Sisimmässään tietää kyllä, että uskosa oon mut ei oo sytykettä, ei Hengen innotammaa kipinää mikä sais aikaan hedelmän kasvua. Saattaapa olla, että on lannotuksen puute. Jumalan sanan lukeminen, rukkouselämän ylläpitäminen ja Hengen armolahajojen kokeminen ja käyttäminen on jääny ihan taka-alalle. 

Mutta ei mittään hättää jos sen tievostaa, sillo voi jotaki tehä tilanteen korijaamiseksi. Ala lannottaa. Ruoki sisintäs Jumalan sanalla, viskaa sinne rukkouksen rakkeita ja anna Hengen kastella syvämmes maaperrää, eiköhän siitä ajan kans ala muutosta tulla. 

Ja hän puhu tämän vertauksen:

" Erräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhasa; ja hän tuli hakkeen siitä hedelmää mut ei löytäny. Nii hän sano viinitarhurille, " kahto, kolomena vuoten mää oon käyny kahtomasa tästä viikunapuusta hedelmää, mut en oo löytäny. Hakkaa se poijes, mitä varten se vielä maata laihuttaa?" Mutta tämä vastas ja sano hälle;" Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa mää kuokin ja lannotan maan sen ympäriltä. Ehkä se ens vuonna tekkee hedelmää; mut jos ei, niin hakkaa se poijes. " Luk 13: 6-9

Siunaus rikasta elokuun loppua!

Kukkaloistua

 Kevväällä kylyvin pioniunikon siemeniä melekosen määrän ja nynne kukkii. On yksinkertasia ja kerrottu kukkaia ja todella hienoja värisävyjä. 

Tosi vaalijoita hempeitä sävyjä, aniliininpunasia, kirkkaan punasia ja lilaa. Suurimmat nuput on lähes kananmunan kokoisia. 

Kevväällä ostetut ruusupensaatki kukkii. 

Kukkien kauneus on häikäsevvää, kuten koko luonnon ihanuus, se on ny parahimmillaan. Syvä kiitollisuus ja kunnioitus nousee Luojaa kohtaan, kaikesta siitä, mitä hyvvää ja ihanaa hän on meille luomansa luonnon kautta antanu. Sen lisäksi kaikki se ihanuus mitä emme voi nähä, vaan minkä voi hengessään ja sielussaan ellää ja tuntia, Jumalan rakkauven ja armon osallisuuven. Se on jokkaisen ulottuvilla ja saatavilla, tarvii vain aukasta syvämmensä hälle ja vastaanottaa se, mitä hän tarijuaa.

Petetty mies

 Luottamus on yks peruspilari ihimissuhteisa, se jos horijahtaa niin johan on vaikia saaha pilarin kannakkeet asetettua uuvestaan kohilleen. Petetyksi tuleminen nostattaa tunteitten aallokon ja taatusti vie aikansa, että niistä selevijää ja saapi sisikuntansa jotensakki palanssiin.  Ihan arkipäivän elämäsä sanonut ja annetut lupaukset jokka jääpi täyttämättä ovat pikkuruisia siemeniä, joista ajan olloon saattaa alakaa kasvaa rehottammaan semmonen rönsykasvi jonka kitkeminen on työlästä hommaa. 

Eikähän sitä aina ees huomaa eikä tajua, että tekkee elämässään semmosia valintoja joitten seuraukset johtaa siihen, että tullee petetyksi. Muisteleppa vaikka Simssonia,  raamatun tunnetuin rastatukka jonka voiman salasuus oli pitkäsä tukasa.  Simsson oli lähes voittamaton taiteluisa joita filistealaiset ja israelilaiset kävivät keskennään. Mutta sitte tapahtu jotaki Simssonille, hän ihastu ja rakastu Delilaan ja rakastunu mies ei osannu olla varuillaan. Filistealaisten suunnitelmana oli saaha Simssoni voimattomaksi ja sen toteuttamiseksi tarvittiin tuo Simssonin rakastama nainen. Delila alako kinuammaan ja vaatimmaan mieheltään vastausta siihen, että mikä on hänen voimansa sallaisuus. Monta kertaa sai  Delila kinuta ja pyyvellä, tehä juttuja jokka olis vieny voiman, mutta mikkään niistä ei tuottanu tulosta. 

Raja se tuli Simssoninki kärsivällisyyteen. Delilan jatkuva kinuaminen ja ahistaminen alako ottaa miehen hermoon, sanotaan, että hän kiusaantu kuollakseen. Viimmein hän kerto voimansa sallaisuuven ja Delila huomas että ny mies puhu totta. Vaimo nukkutti miehensä polovilleen ja ku uni oli sikijää, alako tukan leikkuu. Voi, voi, eipä tienny Simsson päänsä poloville laskiesa miltä mies näyttää, ku päänsä poloviltaan nostaa. 

Filistealaisten hyökätesä Simssonin kimppuun, hänellä ei ollu mittään mahollisuutta pelastua. Hänet vangittiin, häneltä puhkastiin silimät ja hänestä tuli vankilan jauhaja. Päivästä toiseen  mies sai kiertää kehhää kahaleet kintusa, siinä ehti varmaan miettimmään mennyttä ja tulevaa. Yhen asijan filistealaiset unohti tyystin, tukan. Vankilasa ollesa Simssonin tukka kasvo, kellään ei käyny mielen vieresäkkään, että siitä vois olla jotaki seuraamuksia.  Sitte tuli se päivä, ku Simssoni hajettiin viihyttämmään kansaa. Hän pyysi päästä noijaamaan rakennusta kannattelevien pilarein viereen. Siinä seisoessaan, hän kiersi kätensä pilareitten ympäri, huusi Herraa ja pyysi vielä tämän kerran voimaa, että hän  saisi kostettua filistealaisille yhellä kertaa molemmat silimänsä. Pilarit sortu ja siihen päätty petetyn miehen elämä.

Elämäsä tullee etteen asijoita ja tilanteita jokka haastaa, kiusaa ja ahistaa vieden meitä valinnan paikalle. Ja mikä inhottavinta, monesti ne näyttää niin mukavilta, vaarattomilta, mittään tekemättömiltä, että eikai nuista mittään haittaa taija olla. Mutta muistappa mitä vanaha sanonta sannoo, " jos annat pirulle pikkusormen niin se vie koko käjen." 

 

Kilpajuoksu

 Yhtenä päivänä, ku olin kutomasa sukkaa niin nousi ajatuksiin vanaha lasten satu jäniksestä ja kilipikonnasta. Ehkäpä ajatukset laitto liikkeelle akkunasta näkyvät jäniksen jälijet, joita on palijo, ristiin, rastiin juostuna hangen päällä. Jänis on kiertäny kirsikkapuulta omenapuille ja takasi. Näyttää kuiten siltä, etteioo päässy testaamaan purukalustuaan runkoihin, kiitos hyvän verkko suojauksen. 

Niin se satu. Sehän on ihan opettavainen tarina siitä, ettei pijä luulla ihtestään liikoja. Tarina mennee näin pikaversiona kerrottuna. Jänis ja kilipokonna ottivat mittaa toisistaan juoksemalla kilipaa. Mehtän väki kahteli sopivan reitin joustavaksi ja osallistujat valamistuvat lähtöasemiin. Jänis tietysti piti meteliä omasta ketteryyestään ja noppeuestaan, olettaen kisan olevan heleppo homma, voitto kotia periaatteella. No, eipä siinä kilipikonnalla ollu sanomista, ku tiesi oman hittautensa, siitä huolimatta se lähti päättäväisesti matkaan. 

Heti alakuunsa jänis pinkoi ohi ja kiiti menojaan, kilipikonnan hissutellesa peräsä. Jänis oli ehtiny jo maalisuoralle ku se pättiki jäähä ottelleen kilpikonnaa ja sitte viime hetkellä ponkasta maaliin. Jänis kellahti makkoileen heinikkoon ja ku aikaa kulu eikä kilipikonnaa näkyny, jänis nukahti. Sillä aikaa kilipikonna taivalsi matkaansa tasasen tappavalla tahilla. Mutta tulipa sitte seki hetki, että se kaikesa hilijasuuvesa ohitti nukkuvan jäniksen. Jänis heräs siihen, ku kilipikonna oli juuri ja juuri ylittämäsä maaliviivan. Jänis otti nopeimman spurtin mitä ikinä se koivistaan sai irti, mutta se ei riittäny, jänis jäi toiseksi. Pääasia kuitenki , että molemmat tuli maaliin, perille saakka.

 Meitäki kehotettaan olemaan kestäviä kulukijoita taivastiellä. Ei kahtua taaksepäin vaan kahtua etteenpäin, uskomme alakajaan ja täyttäjään. 

Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ilm. 2:7

Joka voittaa, se näin puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Ilm. 3:6

Rauha, omistatko sen ?

" Maailmasa teillä on ahistus, mutta olokaa turvallisella mielellä, mää oon voittanu maailman". 

Nuo Jeesuksen sanat ossuu niin sanotusti ihan naulan kantaan, just eikä melekeen kohilleen. Ohan tämän päivän maailman meno sitä luokkaa, että ahistus senku vaan lissääntyy ja syvenee. Peleko jäytää monen mielesä, että mitä tästä kaikesta oikeen seuraa.

Niin, mutta Jumalan lapsella, hänellä joka laittanu turvansa ikiaikojen Jumalaan, ei oo mittään hättää, ei tarvi pelijätä eikä ahistua, sillä Jeesus on voittanu maailman. Hän syntyi tuodakseen maailmaan rauhan,hän on rauhanruhtinas.

Rauhan mää annan teille, mun rauhani, en semmosta jonka maailma antaa, näin hän sano opetuslapsilleen ja kehotti heitä olemaan luottavaisin, turvallisin mielin. 

Miten palijo maailman mahtimiehet tekkeekään sen etteen, että maailmasa olis rauha. On rauhan neuvotteluja ym. ym. hienoja tillaisuuksia misä ne puhhuu ja jaarittellee, miten ja mitä tulis tehä, jotta saatas sojat loppumaan. Siinäpä heillä onki tekemistä, taitaa vaan olla täys mahottommuus ihimisekeinoin toteuttaa. Rauha on kuitenki asia, mitä kaivataan, sitä etitään ja siihen pyritään. Ongelmana näyttäs olevan se, että etitään vääristä lähteistä jotka ei tuo eikä anna pysyvää rauhaa.

Jeesuksen antama rauha on ja pyssyy. Se ei muutu eikä lähe karkuun. Se ei oo riippuvainen olosuhteista, ei ympäröivästä maailmasta eikä ihimisen tunteista. Ihiminen voi kokia syvällä syvämmessään rauhaa ja ilua vaikka muuten asiat elämäsä ois päin peee...tä.  Jumalan rauha on kaikkia ymmärrystä ylempi, se vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, ja se varijelee pysymisemme Kristuksesa Jeesuksesa. 

Rauhattomalle, levottomalle, ahistunneelle, pelokkaalle julistettaan tänäki jouluna ilosanomaa, meille on syntyny Rauhanruhtinas, Jeesus Kristus, joka antaa rauhansa jokkaiselle joka tahtoo hänet vastaanottaa. 

Varkaita

 Vaari laitto kevväällä pikkusen kasvihuoneen puojin seinustalle. Tomatteja on viittä eri lajiketta, yhesä pitäs olla lähes mustia tomatteja kuhan kypsyvät. Muutaman päivän vällein käyn kiertämäsä huoneen ja tarkistan onko tomatteihin tullu varkaita. Niin justiinsa, varkaita.

Tiijäthän sää mitä varkaat tekkee, nehän varastaa. Varasvarsi alakaa kasvattammaan uutta vartta ja siihen ajan myötä tullee kukkiaki, mutta sepäs vieki kasvuvoimaa päävarrelta, sen takia varkaat on poistettava. Kaikista tomateista ei tarvi varkaita poistaa, mut kolomesta lajikkeesta pittää. Varkaat kasvaa varren ja lehen yhtymäkohasta ja ovat kyllä niin salakavalia, että niitä on välillä tosi hankala huomata. Sillo ku taimet oli pieniä, varkaat näki heleposti, mutta nyt ku lehet on suuria ja peittäviä, varkaat piiloutuu tosi tehokkaasti lehtien sekkaan. 

Toissa aamuna kävin jahtaamasa varkaita. Voi hyvänen aika, ku löysin kaks mahottoman suurta varasta kahesta tomatista. Varkaisa oli jo kukannuppuja ja ne näytti ihan siltä kuin ne ois päävarsia. Mitä huijausta!! Vaikka mielestäni oon aina tarkkaan käyny varret läpi, ettei sinne jäis varkaita, niin näköjään niitä ei vaan kaikkia aina nää.  Pienet varkaat katkijaa heleposti, mutta nämä isommat, lähes 70senttiset roikalleet, nehän ei niin vaan katkennukkaan nipistämällä. Sai ihan reilusti vääntää ja nykästä jotta sai ne irtuammaan. Aattelinki, että varraampa seuraavalle jahtireissulle puukon mukkaan, sillä on heleppo napata paksumpi varsi poikki nii ei tuu repiämiä. 

Tomatteja puhistaisa ajatukset lensi ramatun lehille, sieläki kerrotaan varkaasta. Johanneksen evankelijumisa sanotaan varkaasta näin; " Varas ei oo tullu muutaku varastammaan, tappammaan ja tuhuammaan. Mää oon tullu, että heillä olis elämä ja olis yltäkylläsyys. 

Joh. 10 :10

Niin salakavalasti ku tomaatin varkaat kasvaa ja piiloutuu, yhtälalla elämäsä on asijoita jokka saattaa alakaa kasvammaan ja tekemään tuhuaan ja saatuaan riittävän kasvutilan, ne vallottaa koko alan. Miten hankalaa ja kivulijasta niitä onkaan poistaa. Heleposti aattellee, että eikai se ny näin pieni asija haittaa, kyllä mää tämän kans pärijään. Et muuten pärijää. Varas, joka tekkee kaikkensa sen etteen, että se sais kievottua ihimisen sormensa ympäri, hallita ja kahalita semmosilla asijoilla joihin ihiminen on ihtessään heikko. Pieniähän ne asijat ensalakuun on, mutta jos ei niitä siinä vaiheesa poista, nehän taatusti kasvaa.

Siksi kai meitä kehotettaanki panemaan pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin heleposti meihin kiertyy. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilipailu joka on eesä, kahtotaan Jeesukseen, uskomme perustajjaan ja täyvelliseksi tekijään. 

Älä pelkää - Kaarneet

 

 Aamulla ku heräsin ja sain laitettua kahavin ässehtimmään niin menin vielä pieneksi hetkeksi sängyn päälle loikoileen. Siinä tuli ajatuksiin tämä laulu. Laulusa on tosi hyvä sanoma tämän ajan ihimiselle. Mailmasa tapahtuu pelottavia asijoita joihin ei tunnu löytyvän ratkasua. Korona, yks kai suurimpia mörköjä, se ku muuttaa muotuaan tuon tuosta, eikä siihen sitte tehua rokotukset joita lääketehtaat tuottaa suurel tehotuotannolla. 

Ompa niitä monia muitaki asijoita mikkä saattaa ihimistä pelottaa. Pelottaa jopa niin palijo, että elämästä hävijää elämisen ilo ja ihiminen käpertyy ahistuksessaan ommaan toivottomuuteesa.

Psalmisa 91 sanotaan;

Sulillansa hän sua suojaa, ja sää saat turvan hänen siipijensä alla; hänen uskollisuutensa on kilipi ja suojus. Et sää pelekää yön kauhuja, et päivällä lentävvää nuolta, et ruttua, joka pimijäsä kulukee, et kulukutautia, joka päiväsyännä hävijötä tekkee. Ps. 91: 4-6

Onneksi, onneksi, kaiken tämän menon ja melskeen keskellä ihiminen voi löytää levon ja rauhan. Ei tarvi pelijätä tulevaa, vaan saa luottaa siihen, että Hän kulukee vierellä ja johattaa.

Siunausta päivääsi.

Valoa ja varjoja

Valosa ja varijoisa on oma viehätyksensä.  Mitä sulle tullee ekana mieleen sanasta varijo? 

Mulla tuli mieleen suoja.

 

Psalmeisa puhutaan monesa kohtaa varijosta. 

Herra on sun varijelijas, Herra on suojaava varijos sun oikijalla puolellas. Ei polta sua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varijellee sut kaikesta pahasta, hän varijellee sun sielus. Herra varijellee sun lähtemiset ja tulemiset ny ja ijankaikkisesti. Ps. 121: 5-8

Pittää vaan malttaa pysyä varijosa niin säästyy monelta pahalta.

Joka Korkeimman suojasa istuu ja Kaikkivaltijaan varijosa yöpyy, se sannoo: " Herra on mun turvani ja linnani, hän on mun Jumalani, johon mää turvaan. Ps. 91: 1-2

 Toisesta näkövinkkelistä kahtottuna varijon ja varijot voi ajatella olevan ikäviä ja synkkiä asijoita ihimisen elämäsä. Siitäki puhutaan raamatusa, sanotaan että eletään kuoleman varijon maasa mikä on ihan totta. Mutta sehän se on suuri ilo ja lohtu, että kuoleman varijojen maahan loistaa valo jonka suojasa ja on hyvä olla ja ellää. 

Sulle

Sulle,

jota elämä ahistaa ja tulevaisuus pelottaa,

mieli on murheinen ja uupunu.

Sulle, Kristus tarijuaa rauhan ja levon

hänen yhteyvessään.

Sulle,

jota kiusaa ja vaivaa alituiset kivut ja kärsimykset,

Sulle, Kristus ojentaa kätensä siunaten ja lohuttaen.

Onhan hän kipujen mies ja

sairauven tuttava.

 

Sulle,

joka oot ihteriittoinen ja ylypeilet

aikaansaanoksillasi.

Luulet olevas kaikkivoipa 

omasa voimassas.

Sulle, hällä ei oo mittään.

Sillä nöyrille hän antaa armon,

ylypiät saa lähtiä hänen luotaan

 tyhyjin käsin.

Kasvualustan merkitys

 En tiijä, ookko koskaan tullu ajatelleeksi sitä asijaa, miten tärkijä merkitys ja vaikutus on henkisen elämän kasvupohojalla? Oikijastaan, sehän se ohojaa ja johtaa meitä meijän valinnoisa, tekemisisä ja puhheisa. 

Matteuksen evankelijumisa on se tuttua tutumpi vertaus kylyväjästä, joka viskeli jyviä suuntaan jos toiseen. Voin aivan  mielesäni nähä sen innon ja touhun , miten tuo mies kulukee ja askeltaa menemään, aluksi pellon pientereelta ja edeten kohti pellon toista laitaa.

Mehän tiijetään tuo tarina ja muistettaan minkälaisiin paikkoihin niitä jyviä lenteli miehen niitä heitellesä. Kasvualustat oli perin erilaisia. Osa jyvistä meni ihan hukkaan, eikä ne koskaan alakanu kasvammaan. Osa niistä kuiten tuli hyötykäyttöön, linnut sai heleposti sapuskaa.

Olihan sielä niitäki jyviä jokka iti ja alakovat hyvin versommaan, vaan jonku ajan päästä ne kuukahti ja kuivuvat poijes. Kasvulaustan valtas semmoset rikkaruohot, joitten keskellä hyvin alulle lähtenneet vilijan taimet joutuvat alakynteen. 

Osa jyvistä pääty hyvvään muokattun maahan misä ne sai kasvaa meleko rauhasa ja tuottaa hyvvää satua.

Ku ihiminen tullee uskoon, on hänen syvämmessään jo täytyny palijo aikasemmin tapahtua maaperän muokkaamista, jotta syvän on otollinen, vastaanottavainen Jumalan sanalle, evankelijumille, ilosanomalle Jeesuksesta. 

Ellei sitä muokkausta oo tapahtunu, käyttäytyy ihiminen ylleensä välinpitämättömästi, ennakkoluulosesti tai joskus jopa vihasesti, ku hänelle alakaa puhumaan uskonasijoista. Se mitä me voijaan tehä, on rukkoilla ihimisten puolesta, että Jumalan henki pääsee koskettammaan heitä ja pehemittelleen kovvaa maaperrää.

Usko ku on syntyny, uus elämä on alakanu ellään ja kasvammaan syvämmesä, sen kyllä ylleensä ulukopuolisetki kuulee ja näkkee. Uus kasvualusta on aikasempaan verrattuna  erilainen, ja sen myötä myös hedelmät. Samasa Matteuksen evankelijumisa luvusa 12, jakkeesa 33 sanotaan; " Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnettaan. 

Ihiminen on sitä mitä hän syö.

Jos ruokkii sisintään Jumalan sanalla, hengellisillä kirijoilla ja mussiikilla, sellasta hedelmääkihän sitä elämässään kantaa. Jos taas ruokkii kaikella sillä mikä on just päinvastasta, maalilmallista, ei hengellistä, kaikkeen ihimisen ommaan himmoon ja minäite oikeuksien perräänkuuluttamiseen liittyvvää, niin hedelmätki on sen mukasia. Joten kannattaa olla tarkkana mitä sielä omasa kasvualustassaan vilijellee.

Luukkaan evankelijumisa, luvusa 13, on kans vertaus mikä liittyy kasvualustaan. Siinä vertauksesa miehellä oli kolome vuotta vanaha viikunapuu, mutta se ei ollu tuottanu satua. Mies kimpaantu ja sano puutarhurilleen, että käy hakemasa saha ja kaaja tuo puu, ei siitä mittään tuu, ei se tuota viikunoita. Olikohan viikunapuun maaperäsä jotaki ongelmaa ku ei puu tuottanu satua?

Ajattelin vaan, että hedelmän tuottaminen saatto olla kiinni siitä maaperästä, ku puutarhuri halus vielä vuojen armon aikaa puulle, että hän muokkaa ja lannottaa maata puun ympäriltä, jospa se sitte alakas tekkeen viikunoita. Puu kasvo kyllä muuten hyvin, mutta ei tuottanu hedelmiä.

Uskosa kyllä ollaan, mutta ei tuoteta hedelmää, ollan tultu oloneuvosuskovaisiksi. Mikä syö maaperästä, kasvualustasta voiman niin, ettei synny hedelmää? Sehän saattaa olla ihan mitätön pikku juttu joka syyvä nakertaa uskonelämää, eikä sitä huomaa, vaan on tottunu elämään sen kans. Katkeruus ja kauna, ovat muutes semmosia nakertajia joita ei taho aina huomata, mutta ne kuluttaa ja vie voimaa salakavalasti.

Uskonelämän hedelmättömyyteen on siis olemasa hoitokeino, muokata maata ja lannottaa. Antaa Jumalan hengelle tillaa, tehä parannusta asijoista joista Henki muistuttaa. Lukia sannaa, rukkoilla ja täyttyä Hengellä. Siitä se elämä lähtee ja hedelmän tuottaminen saattaa yllättää.

Sana sunnuntaille

Vaarin kans aamukahavilla.

Heräs kysymys, mistä onkaan kysymys

Joku aika sitte olin hautajaisisa. Istun siunaustillaisuuesa penkillä kuuntelemasa papin siunauspuhetta. Ihan sanatarkasti en muista miten pappi puhheensa alotti, mutta jotenki se näin meni; me kaikki ollaan kasteesa tultu Jumalan lapsiksi ja hän on ottamasa meitä vastaan ku täälä ajasta lähetään.  Alotus oli perin sanosinko virallinen, jäin tietysti korvat höröllä kuuntelleen että tulleeko puhheeseen millanen jatko. Pappi jatko puhettaan kertomalla lyhykäisesti vainajan elämänkerran, mikä tietysti tuosa tilanteesa on ihan ymmärrettävvää. Koko puhheen ajan ootin, että misä vaiheesa pappi puhus vähä enemmän Jumalan lapseuvesta, taivas kojista, ijankaikkisesta elämästä, parannuksen tekemistä jne., mutta eipä puhunu.

Jäläkeenpäin märehin nuita papin sanoja; kaateesa meijät otetaan Jumalan lapseksi. Ja hommako ois sitämyöti selevä?
Entäpä jos ihimistä ei oo kastettu jääkö hän täysin ulukopuolelle, eikä hällä oo mahollisuutta päästä Jumalan lapseuteen?

Entäpä jos ihiminen ellää elämänsä täysin selin Jumalaan. Ei usko hänneen, eikä halua kenekään muunkaan uskovan. Jos hänet on kuitenki vauvana kastettu, onko hän Jumala kielteisyyestään huolimatta automaattisesti Jumalan lapsi?

Herrää siis kysymys, mistä onkaan kysymys. Miten tullaan Jumalan lapseksi?

Raamattu  opettaa, että ihimisen pittää tehä parannus tullakseen Jumalan lapseksi, Parannuksen tekeminen on sitä, että ihiminen tietää teheneensä syntiä, rikkoneensa Jumalaa vastaan ja ymmärtää tarvivansa anteeksiannon, sovituksen Jumalan kans. Kattuu tekemijään vääriä tekoja, haluaa muuttaa elämänsä suuntaa ja jatkosa ellää Jumalan tahon mukasta elämää. Synnit ku on saatu anteeksi, sen jäläkeen voi hyvällä, puhtaalla omallatunnolla ottaa kasteen.

Uuven testamentin aikoihin ku ihimiset ottivat kasteen, ennen kasteen ottamista heille oli julistettu evankelijumia. Ihimisten sydämisä synty usko Jeesukseen, he teki parannusta, katuvat tekojaan ja sitä kautta heijän elämä muuttu ja heijät kastettiin.
Ei kai tuo järijestys oo miksikään muuttunu vaikka eletään vuotta 2020, se toimi tuohon aikaan ja toimii nytki.

Usko ja kaste on uskonelämän alakuaskeleet, siitä lähetään liikkeelle taivastielle.

Oikein mukavaa viikonloppua sinulle.

 

Ahdistaa, mitä voi tehdä.

Pari viikkua sitte, vaari kirijotti  tämän jutun seurakuntalaisille jaettavvaan sähköpostiin.
Sain luvan jakkaa kirijotuksen muillekki kansalaisille.

Nyt kyllä ahistaa monia. Suomessakin, tässä maailman onnellisimpien ihmisten maassa, ahistaa monia ihan kipiäksi asti.  On ilmastoahistusta, ja mitä tässä uskaltaa ajatella ja sanoa -ahistusta. On sukupuolineutraalia ahistusta. Niin ja Korona-ahistusta. Pakolaisahistusta. Muoviroska-ahistusta. Lihansyöntiahistusta. Vegaanistista ruokavalioahistusta. Ylipainoahistusta. Ja ties mitä.

Monia uskovaisiakin ahistaa ja ahistus vaan tuntuu kasvavan päivä päivältä. 

-?

- Niinkö, no se on hyvä, jos sinä olet säilynyt tältä viimeisten päivien ahistukselta. Se on ilman muuta hyvä jos sinua ei ahista. Mutta silti kirjotan tässä muutaman rivin siitä, että mitä me uskovaiset voitais tehdä, että ahistais vähemmän.

Ihan ykkönen uskovalle ahistuksen vähentämiseksi on Jumalan tunteminen. Pitkin Raamattua on kautta vuosituhansien Jumala iskenyt ihmisiä irti ahistuksesta sanomalla, että älä pelkää. Vähän tarkempi käännösilmaus voisi olla, että älä turhaa ihan turhia pelkää,

Jumalalla on perusteet tuolle "älä pelkää" sanonnalle. Muistat, että ensinnäkin hän on luvannut olla kanssamme joka päivä. Hän on luvannut, että hän pitää meistä huolen, Ja kaikessa tässä hän on kaikki näkevä, kaikki tietävä, ja kaikkivaltias. Sitten hän sanoo vielä olevansa rakkaus. Jumalan käsistä ei mikään lipsu, niin, että hän joutuisi sanomaan, että oho! sattuipa lipsahtamaan epähuomiossa, anteeksi vaan. Ei! Kaikki on lujasti ja varmasti hänen kädessään. Jopa sinä olet. Turvallisesti!

Meillä on joskus ihan väärä käsitys siitä, että kyllähän Jumala varjelee niin, että ei uskoville satu mitään pahaa. "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." Noinhan se psalmissa 91 sanotaan. Ja kyllä se joissain tilanteissa ihan tarkalleen noin onkin. Mutta monessa kohtaa se enkeli ei ole meitä kantamassa kivien yli. Voisi olla, sillä poweria sieltä kyllä löytyisi siihen, mutta joskus näyttää siltä, että meille tekee ihan hyvää loukata jalkamme kiviin. Se voi tehdä jopa parempaa kuin se, että meidät kannettaisiin kaikkien kivien yli. Ja jos loukkaamme jalkamme kiviin, niin Jumala on silti suojeliamme.

No, joka tapauksessa Jumalan ja Raamatun tasapainoinen tunteminen vähentää ahistusta ja pelkoa. Jumalan tunteminen ja siihen tuntemiseen suopuminen tuo turvallisuutta ja hälventää pelkoa.

Kakkosena nykyajan ahistuksen vähentämiseen kehottaisin pikkasen välttämään ja vähentämään kaikkinaisen median käyttöä. Hyvä on pysyä ajantasalla asioista, mutta ihan välttämätöntä ei ole ajantasaistaa itseään ihan kaikessa. Jos kerta kaikkiaan uutisten katsominen ahistaa, niin jätä katsomatta. Jos Lapin Kansan jutut ahistavat niin eihän niitä ole pakko lukea.

Netti on viime aikoina ottanut asemansa mitä pahinpana pelkoa ja turvattomuutta ja jopa tietämättömyyttä lisäävänä viruksena. Sanoin viruksena siksi, että netin kautta varsinkin kaikki paha leviää paljon tehokkaammin ja nopeammin kuin mikään koronavirus.

Ei sinun ole pakko lukea kaikkia viisaiden ja tietävien ihmisten kirjoituksia Facebookeista ja blogeista. Ei edes kaikkia uskovien kirjotuksia. Nukut paljon paremmin kun et lue.

Netistä on tullut oivallinen paikka ihmisille, jonka kaltaisista Jeesus puhuu esimerkiksi Mark 13:5 jakeesta etiäpäin. "Monet tulevat esiintymään minun nimelläni", Jeesus sanoi. Nyt on netti täynnänsä tietäväisiä, jotka eivät kyllä sano olevansa Jeesus, mutta he kyllä ainakin tietävät mitä Jeesus sanoisi jos hän kirjoittaisi nyt nettiin tai tekisi juutuubivideon.

Jeesus sanoi tuossa Mark 13 luvussa, että nämä ovat ensinäkin uskovia (ainakin kuuluttavat sanomaansa Jeesuksen nimellä oikeaksi), jotka johtavat ihmisiä harhaan ja aiheuttavat pelkoa. Usein heidän vaikutuksensa aiheuttaa hajaannusta uskovien joukossa. Omalla tietämisellään he jakavat ihmiset niihin, jotka uskovat heihin ja sitten niihin epäuskoisiin, jotka ovat kriittisiä näitä Jeesuksen nimessä asioita kuuluttavia kohtaan.

Usein he myös onnistuvat lisäämään tietämättömyyttä. He esiintyvät tietävinä ja jakavat tietoa, mutta kuka tarkistaisi mitä lähteistä heidän tietonsa on peräisin. Aika usein sillä ei ole lähdettä ollenkaan, vaan se tieto on syntynyt heidän luuloistaan, olettamuksistaan, huhuista ja muista yhtä varmoista tekijöistä. He eivät siis lisää tietoa, vaan paremminkin tietämättömyyttä, jota hyväuskoiset luulevat tiedoksi ja sitten myös levittävät eteenpäin.

Jos siis ahistaa, niin vähennä media- ja nettitulvaa kaikissa sen muodoissa. Nuku pitkiä yöunia, äläkä viimeisenä illalla selaa nettiä, äläkä ensimmäisenä aamulla selaa nettiä. Johan ahistus parissa viikossa helepottaa. Siinä samalla ota Raamattu ja etsi sieltä rohkaisevia kuvauksia turvallisesta ja sinusta huolta pitävästä Jumalasta. Ja kohta kun nämä teet, saat nähdä, että ahistus kaikkoaa ja rauha tulee tilalle. Sydämen rauha.

Älä pelkää

Jatkuva pelekotila on ikävä matkakumppani. Kukapa meistä ei olis joskus pelijänny, joten tiijät millasen tunteen ja myllerryksen se aiheuttaa sisimmäsä.
Pelolla ja pelolla on eronsa. On niin sanottua tervettä pelekua, joka estää ja varijelee ihimistä tekemästä sellasta mikä aiheuttaa vahinkua. Esimerkiksi on ihan hyvä pelijätä heikoille jäille menua, jos mennee niin sinne saattaa upota.

Maailmasa tapahtuu kiihtyvällä vauhilla asijoita jotka voi aiheuttaa pelekua ja monenlaista ahistusta. Luonnon voimat järkkyy ja ihimiskunta on ihimeissään.

Vaan, eipä me olla kuitenkaan yksin omien pelekojemme kans.
Kaiken myrskyn ja pelon keskellä kanssamme on hän, joka
tyynnyttää pahimmatkin myrskyt.
Muistathan sinä sen raamatun kertomuksen opetuslapsista jotka olivat venneellä menosa yli Genessaretin järven. Ja heijän ollesa vielä matkalla nousi mieletön myrsky.
Jeesus oli mukana venneesä. Opetuslapset pelekäs ja tekivät kaikkensa, että saisivat venneen pysymään suunnassaan, mutta Jeesus nukku.
Lopulta opetuslasten hätä ja peleko oli niin suuri, että he herättivät Jeesuksen ja sanovat; ekkö sää yhtään välitä siitä, että me hukutaan.
Jeesus nousi ylös, nuhteli tuulta ja niin myrsky tyynty.
Loppumatkan he saivat souvella tyynellä järvellä rauhallisin mielin ja ehkäpä opetuslapset seuraavan myrskyn kohatesa ovat luottavaisempia ja muistavat, että ei tarvi pelijätä, Jeesus tyynnyttää myrskyn.

Mikä sun elämäntilantees sitte onkaan, niin sinäki saat luottaa siihen, että Jeesus on kanssas sun myrskyissäs. Jos sairaus pelottaa tai suru ja murhe vaivaa mieltäs, kaikki ne asijat ovat Herran tievosa. Älä pelekää, usko ainuastaan.

Vieläkö Jumala puhuu, sana sunnuntaille

Vieläkö Jumala puhuu - osa 1 - Jumalan sana - UskoTV

Omasa elämäsä oon huomannu, että on aikoja jollon sana puhhuu selekeemmin ja Jumalan puhheen kuulee. Sitte on aikoja, jollon oma sisin on ajautunu loitommalle  kaiken arkisen touhun keskellä, on jääny vähemmälle raamatun lukeminen ja rukous, sillompa sitä ääntä ei niin kuulekkaan.

Sana on ihimeellinen. Se  tekkee tehtävänsä, sen mitä varten se on lähetetty.
Sana herättää nukahtaneen, se virvoittaa uupuneen, lohuttaa murheellisen ja sytyttää sammuneen.
Sana tekkee eläväksi, tännäänki.

Siunattua sunnuntaita.

Mitä se sinulle merkitsee?

Elämä on mielenkiintonen seikkailu, eikö vaan?
Etenkin, ku sen saa ellää Jumalan yhteyvesä, kokia ja nähä hänen tekojaan. Eikä ne asijat ja tilanteet ylleensä oo suuria tai erikoisia, ihan tavallisesa arkipäivän hetkesä voi tulla etteen tilanne mikä on voimaannuttava, antaen iloa sisimpään niin, että vielä monta päivää jäläkeenpäinki hykerryttää.

Mulla on joskus tapana töihin mennesä matkalla rukkoilla ja pyytää siunausta päivään. Pyytää sitä, että voisin olla välittämäsä Jumalan rakkautta ja hänen suurta sanomaansa niille ihimisille joita päivän aikana kohtaan.

Tuona aamuna rukkoilin Väinön puolesta, kävellesä hänen luokseen. Pyysin, että Väinön kans vois syntyä juttua hengellisistä asijoista, sillaitte luontevasti ja hänen alotteestaan.
Olin ehtiny olla hetkisen Väinön luona, ku hän sano nähäneensä unta.

Näin unta, että olin pitämäsä aamuhartautta. Minut oli pyyvetty soittammaan ja laulammaan sinne ja mikäs se laulu ny olikaan. Väinö alako hyrräileen laulun melodiaa ja muisteli sanoja miten laulu mennee. Taivas...hmmm..taivas on uskoni määrä. On mulla lauluun sanat ja nuotitki tuola pianon päällä.

Sain kiinni laulusta ja alon laulammaan laulun eka säkkeistyä. Väinö kahto mua ja sano, että sinähän ossaat laulun ulukua.

Niin ossaan, oon laulanu monet vuojet hengellisiä lauluja.

Siinä me yhesä laulettiin laulun eka säkkeistö ja kertosäkkeistö.
Auta oi Herrani kallis, niin että oisin mä valmis,
kun saavut pilvissä kerran, kansaasi pois noutamaan.

Laulusa on aika puhuttelevat sanat sannoin, niin on tuumas Väinö.

Mää jatkoin; oon joskus aatellu nuita laulun sanoja, että mahtaa se olla melekonen hetki, ku Herra pilivisä saapuu. Ei mun järki kyllä sitä käsitä eikä ymmärrä miten mahtannee olla mahollista.

No sehän on vain laulu, tuumas Väinö.

Joo, niihän se on laulu, mutta onhan raamatussa sanottu ja kerrottu se, että Kristus tullee takaisi pilvisä. Kristuksesa kuolleet nousee ensin ja site me jotka ollaan elosa, temmataan yhesä heijän kanssaan kirkkautaan. Jos raamattuun on uskominen, niin sillohan pitänee uskoua tuokin asija, että piliviin väki nousee.

Nii se saattaa olla, sano Väinö ja jatko, kävin joskus kahtomasa elokuvan; Näin hänen kuolevan. Oli semmonen 3 D elokuva, puhutteleva ja äänet tuli niin liki. Se, ku ne iski niitä nauoja, kuin ois ollu siinä läsnä.

Ku kahtelit sitä elokuvvaa Jeesuksen elämästä, hänen kuolemastaan ristillä meijän syntien takia, mitä se sinulle merkitsee?

Oon miettiny asijaa, niin se varmaan on. Pieni hilijanen hetki ja juttu siirty päivän politiikkaan ja muihin asijoihin.

Jonku ajan päästä Väinö siirty pianonsa ääreen ja alako soittelleen laulua. Siinä siivouksen lomasa laulettiin yhesä koko laulu.

Sanompa vaan, että olihan mahtava alotus päivään. Sitä sain mitä tilasin.
Ihiminen on välikappale Jumalan valtakunnan työsä. Jumala tekkee työn.