Joku aika sitte olin hautajaisisa. Istun siunaustillaisuuesa penkillä kuuntelemasa papin siunauspuhetta. Ihan sanatarkasti en muista miten pappi puhheensa alotti, mutta jotenki se näin meni; me kaikki ollaan kasteesa tultu Jumalan lapsiksi ja hän on ottamasa meitä vastaan ku täälä ajasta lähetään. Alotus oli perin sanosinko virallinen, jäin tietysti korvat höröllä kuuntelleen että tulleeko puhheeseen millanen jatko. Pappi jatko puhettaan kertomalla lyhykäisesti vainajan elämänkerran, mikä tietysti tuosa tilanteesa on ihan ymmärrettävvää. Koko puhheen ajan ootin, että misä vaiheesa pappi puhus vähä enemmän Jumalan lapseuvesta, taivas kojista, ijankaikkisesta elämästä, parannuksen tekemistä jne., mutta eipä puhunu.
Jäläkeenpäin märehin nuita papin sanoja; kaateesa meijät otetaan Jumalan lapseksi. Ja hommako ois sitämyöti selevä?
Entäpä jos ihimistä ei oo kastettu jääkö hän täysin ulukopuolelle, eikä hällä oo mahollisuutta päästä Jumalan lapseuteen?
Entäpä jos ihiminen ellää elämänsä täysin selin Jumalaan. Ei usko hänneen, eikä halua kenekään muunkaan uskovan. Jos hänet on kuitenki vauvana kastettu, onko hän Jumala kielteisyyestään huolimatta automaattisesti Jumalan lapsi?
Herrää siis kysymys, mistä onkaan kysymys. Miten tullaan Jumalan lapseksi?
Raamattu opettaa, että ihimisen pittää tehä parannus tullakseen Jumalan lapseksi, Parannuksen tekeminen on sitä, että ihiminen tietää teheneensä syntiä, rikkoneensa Jumalaa vastaan ja ymmärtää tarvivansa anteeksiannon, sovituksen Jumalan kans. Kattuu tekemijään vääriä tekoja, haluaa muuttaa elämänsä suuntaa ja jatkosa ellää Jumalan tahon mukasta elämää. Synnit ku on saatu anteeksi, sen jäläkeen voi hyvällä, puhtaalla omallatunnolla ottaa kasteen.
Uuven testamentin aikoihin ku ihimiset ottivat kasteen, ennen kasteen ottamista heille oli julistettu evankelijumia. Ihimisten sydämisä synty usko Jeesukseen, he teki parannusta, katuvat tekojaan ja sitä kautta heijän elämä muuttu ja heijät kastettiin.
Ei kai tuo järijestys oo miksikään muuttunu vaikka eletään vuotta 2020, se toimi tuohon aikaan ja toimii nytki.
Usko ja kaste on uskonelämän alakuaskeleet, siitä lähetään liikkeelle taivastielle.
Oikein mukavaa viikonloppua sinulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaikki hyvin
Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen. ”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen po...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)