Luotolaisia

 Meijän talon miehet on syksyn lapsia, pojat elokuussa syntyneitä ja vaari syyskuusa. Vuosi sitten tein vaarille luotolaispaijan synttärilahajaksi, tänä vuonna tein pojille. 

Yks tuttava tilas ihtelleen paijan, pittää käyvä tällä viikolla hakemasa langat niin pääsen kuttoon sitä. Paita tehhään merinovillalangasta, lanka on aika ohutta joten silimukoita saa olla vähä enemmän mitä vahavemmasta langasta tehesä. Mielenkiintosta nähä millanen tullee.

Mukavaa syyspäivää! 

Löytö laattian alta

 Sillo ku purettiin talon laattioita, niin jostaki laattian alta löyty vanaha puntari. Tojennäkösesti se on Matti sejän puntari, hänellä ku on ollu pikkunen kauppapuoti tuosa puojin pääsä. Matti setä oli mun Tuomas vaarin velipoika ( kuoli 1940 ), asusteli aikoinaan pikku puolella ja vinttikamarisa. 

Putsasin puntarista enimmät pölyt ja moskat. Kokkeilin vähä hinkata pintaa jos sais ruosteen lähtemmään pois, vaan en tykännykkään lopputuloksesta, ois tullu liian "puhas", halusin puntarin jäävän vanahan näköseksi. 

Kokkeilin toista konstia, lotrasin oliiviölijyä joka puolelle ja se vaikutti hyvältä. 

Pinta tummeni ja jäi vähä kiiltäväksi. 

Piti vähä miettiä mihin puntari laitettaan nökösälle. Se pääty täsä vaiheesa pienen lipaston päälle kukkajalustaksi, ihan hyvä virka vanahalle, eläkkeellä olevalle puntarille.

Pihatöitä

 Pihatöitä on tehty ahkerasti, että saatas ennen talven tuloa suurin piirtein isommat hommat tehtyä. Eka multakuorma tuli pari viikkua sitte ja sain velipojalta lainaan härvelin jolla mullat oli näppärä levitellä.

Kirkon puoleista pihamaata muokattiin enemmän. Suurimpia monttuja ja koloja tasotettin ensin hiekalla ja päälle multaa.

Kirsikkapuu istutettiin näköalapaikalle. Multaläjän takkaa näkyy vähä kivikkopenkkiä, johon istutin pari laakakatajaa ja kukkasipuleita. Keväällä sitte parannellaan penkkejä sen mukkaan mitä tarve vaatii. 

Mulla on ollu pieni haave, että pihalla olevaa kallioaluetta saatas laajennettua. Ku olin kakara, nii kallio näky laajasti maantien reunaan asti. Jossakin vaiheessa on ajettu maata kartanolle ja kallio hävinny. Nyt ku oli tuo härveli jolla ajella, niin innostuimpa kokkeileen lähtiskö sillä maat kallion päältä. 

Lähtihän ne, ohuimmillaan maata oli kymmenisen senttiä, paksuimmillaan kolomisenkymmentä senttiä. Kalliota on ny näkyvissä reilusti yli puolet enemmän mitä alottaisa.  Vesisaje ku tulis ja pesis vielä mullan rippeet pois kalliolta ja alakaspa näyttää mukavalta.  Suunnitelmisa on, että johonki kohtaan nurmikon reunan tuntummaan rakenneltas laavu tai jonkulainen makkaran paistopaikka. Siihempä sais sitte savustuspöntönki laitettua. Mutta sillä ei oo kiirusta, sitte ku ehtii ja vihtii, niin tekkee.