Melekeen ku kaks marijaa

 Asiakkaan kaksi erilaista tuolia, joista haluttiin tehä vähä samannäköset. 

Vanhat kankaat ja rottinki poistettiin. Toisesta tuolista uusittiin pehemusteetki ja laiton uuvet vyötteet, että se kestää istua. Aikapalijohan ne muuttu ja ovat melekeen samanlaiset, mut ei ihan.

Ihana kesänen päivä. Ny on lähettävä töihin ja illemmalla jatkuu nuo tuunaus hommat. 

Verhoilua

 Yks mukavimmista hommista on huonekalujen verhoilu. Alakuun se oli harrastus, kunnostin ja verhoilin tuoleja ihtelle.

Pikkuhilijaa tieto levis ja rupesin tekkeen hommia muillekki. On se mukava ku huonekalut saa jatkoaikaa eikä niitä tarvi paiskata poltettavaksi. 

Tämän toolin istunosa oli painunu aikalailla littanaksi. Aattelin, että kaikki täytteet on vuosien saatossa jauhaantunneet muruksi ja ne pittää uusia. Vaan eipä olleet. Pöyhin ja käänsin täytteet, reunimmaiset keskelle ja keskeltä reunoille ja hyvä tuli.  Kylläpä siinä kelpaa istuskella. 

Täsä toolisa oli alunperin vaalijan tiikin väriset jalat. Hijoin jalat ja käsittelin ne eebenpuu sävytteisellä puuvahalla. Uus kangas on siniharmaja, soppii tosi hyvin värit yhteen.ää Asiakas oli tyytyväinen, tuumas, että sehän on aivanku uus. 

Emma tuoli

Ystävän Emma tuoli sai hempeän vaalijansinisen sametti verhoilun. Mitään suurempaa korijaamista tuolisa ei ollu, ainuastaan pari jousta oli irronu ja toisesta käsinojasta oli koira purassu vähä pehemustetta irti. Rikkeet oli heleppo korijata.

Sametti oli yllättävän tiivistä ommella. Ei kaukana ollu, etteikö etusormeen tullu rakkua ommellesa. Kokkeilin välisä käyttää pihtejä neulan vetämisseen, mut se osottautu liijan hittaaksi hommaksi.

Alunperin tuolisa oli ollu helemaröyhelö mutta ystävä sano ettei halua semmosta ollenkaan. Kangas on hänen valittema, samoin jalakojen uus värisävy. Soppii hyvin tuo tumma sävy vaalijaan kankaaseen. Toivotaan tuolille pitkää ikkää ja koiralle toisenlaisia puruluita.

Kiikkutuoli

Pohojanmaalta tullesa otin kyytiin siskon miehen kiikkutuolin. Tehtiin hänen kans semmonen tutunkauppa, että mää kunnostan kikkutuolin niin saan vastineeksi sivustavejettävän sohovan.
Kiikktuoli oli yllättävän hyväsä kunnosa jousien ja pehemusteitten suhteen. Rungon puuosat näyttää olevan tehty osasta höyläämättömästä lauvasta ja epämääräsen näkösista " jämäpalasista ", sillähän tosin ei oo mittään merkitystä mistä ne on tehty, piiloohan ne jää. Pääasija, että ovat ehejät ja kunnosa jotta tuoli kestää keinutella. Laiton mää runkoon vähä pikkumäkiläisittäin lissäyksiä.
Käsinojat ja jalakset ovat erilaista puuta mitä runko. Palijo selevemmin näkkyy puunsyyt ja puusa olevat raijat. Ne oli  petsattu tosi tummalla värillä jonka päällä oli jottain paksua kovvaa lakkaa.
Siklille ja hiomakonneelle oli käyttyä.

Käsinojat ja jalakset saivat uuven värisävyn, kirsikka. Ruusukangas on siskon valihtema ja soppii oikeen mukavasti tuommoseen pikkuseen, vanahaan kiikkuun. Kovasti mietin, että laitanko selekänoijaan nappeja vaan jättäskö pois, alakuperäsesä ne ku on ollu. Päätin sitte, että laitettaan, antaahan ne pikkusen ilimettä tuolille, vaikka eivät kauhijasti erotukkaan kirijavasta kankaasta.

Kelepaa siinä ny kiikutella.

Jatkoaikaa tuolille

Martelan ison työtuolin istuinosan kangas oli resunen, joten se meni vaihtoon. Meinasinki ensin, että en alakas vaihtammaan selekänojan ja niskatuen kankaita ollenkaan, ne ku oli ehejät, jonkuverran vaan haalistunneet.
Reilun viikon kahtelin tuolia kaks värisenä, sitte päätin, että kyllä se pittää koko tuoli laittaa.

Niin sai tämäki tuoli jatkoaikaa.

Mulla on näitä työtuoleja ollu usijampia, saatuja tai kirppareilta hankittuja. Täytyy myöntää, että on semmonen tuoli alla jonka liikkuvuus on perin ihanteellinen. Ei haittaa vaikka laattialla on tuolin alla semmonen muovinen suoja, tuoli liukuu suojan reunan yli moitteettomasti.

Aikasempi tuoli pakkas aina reunan kohalla vähä tökkimmään.  

Selekänoijaa voi säätää etteen ja taa, ylös ja alas. Käsinojien korkeutta voi kans säätää. Hyvä että ne saa aika matalalle. Ompeluhommaa ku tekkee, nii siinä ei käsinojia juuri tarvita.

Varmaan nuo käsinojat saa pois kokonaanki jos haluaa.

Jaahas, mikähän se ois seuraava rojekti.

Dux -tuoli on valamis

Niihän siinä kävi, että tuolin kankaan väri muuttu ihan erilaiseksi mitä oltiin suunniteltu. Keltasta kangasta metästettiin ja kahteltiin monestaki paikkaa, mut mieluista ei löytyny.
Sitte käytiin Tornioisa kangaskaupasa ja sielä vaari huomas kukallisen oranssin kankaan.

Ens vaikutelma kankaasta tuntu hiukan epäilyttävältä, mietittiin, että onkohan liijan räväkkä väri.
Vaan aikamma ku kangasta kaupasa käänneltiin ja kahteltiin, niin sehän alako tuntummaan siltä, että tuostahan se tuoli tehhään.

Tuolin selekänoja on yläosastaan aika kaareva, sempä takia se vaatii niskatyynyn. Alakuperänen niskatyyny oli littana, ja se jäi aivan liijan matalaksi jotta se tukis kunnolla.
Tein tyynyn Ikeasta ostetusta tyynystä, semmosesta materiaalista joka hiukan muotoutuu painon alla.
Vaari sai olla testi-istujana jotta tyynystä tuli oikijan paksunen. Tyynyn kiinnitin tuoliin tarranauhalla jollon sen korkeutta on heleppo muuttaa sen mukkaan minkä kokonen istuja sattuu olemaan.

Dux tuoli -40 luvulta, kirpparilöytö

Kaunis kevät, vai voisko jo sanua kesäpäivä; luppailivat ihan plus kahtakymmentä astetta tälle päivää. Aamupäivän lenkkeily on suoritettu ja nyt on hyvvää aikaa päivittää lokia.

Mainihtinki jo aikasemmin, että oon alottanu vanahan tuolin kunnostuksen.Täsä plokisa vähä alakua siitä mitä oon tekemäsä.
Vaari meillä sellaa nettiä enemmän ku mää ja löysi ku löysiki netistä kuvia samanlaisesta tuolista.

Ostohetkellä tuolin kunto oli tosi surkia.
Kangas ei kovin paha ollu, mutta istuinosa tuntu olevan hajalla. Tuoliin ku istu, niin jouset lenus joka suuntaan.
Tuolin sivusa käsinojan vieresä oli rotan mentävä reikä, josta pääsi ujuttaan käjen sisälle ja vähä tunnustelemaan onko jouset poikki vai mikä tuolisa mättää.

Pikasen tarkistuksen tuloksena oletin, että jouset ois ehejät, mutta sidosnarut taitaa olla suurelta osin poikki.

Myyjäki tajus, että tuolisa on melekonen homma jos sen alakaa laittaa kuntoon, eikä hän siitä mahottomia viittiny pyytää.
Ja minähän en ylleesä maksa sitä mitä pyyetään vaan aina pittäää vähä tingata. Niihän se Suomen huutokauppakeisariki tekkee.





Tuolia on joskus korijailtu.Pohojan vöitä on jatkettu ja ne on jätetty ihan liijan löysälle jolloin jouset valluu liijan alas.
Ei oo ihime, että jousitus ei oo pysyny kuosissaan ku riittävvää tukea ei oo alapuolella. Siitäpä se homma alako, purkaa kaikki vanaha pois.

Narunpätkäviidakko se olikin. Vanahat narut ja solomut oli osasta aika tiukasa, sakset ja mattopuukko sai ihimeitä aikaan.
Nauloja, nauloja, niitä sai nyppiä väsyksiin asti.

Eihänse tuommosen jousituksen korijaaminen amatööriltä ihan niin vaan käyny. Välillä piti tutkia korijauskirijasta mallia ja senki jäläkeen sai miettiä ja miettiä.

Ku jousitus alako olla kuosissaan niin vaarin kans jo koeistuttiin tuoli. Vielä piti vaarin mielestä jollaki narulla tukia jousia jämäkämmäksi kokonaisuuveksi.

Ja kyllä se vielä koeistunnan jäläkeen paraniki parilla sijonnalla ja vaariki sitte jo anto hyväksyvän lausunnon ku uuvestaan kokkeili istua.

Eihä se tuoli vielä komijalta näytä, mutta kyllä ryhtikäs jousisto jo jotaki luppaa paremmista ajoista.

Pittää ny laittaa jouset piiloon pohojakankaan alle. Sitte jo alakaa näyttään tuolilta.

Jousitus on ny siis korijattu ja pohojakangas kiinnitetty. Siihen jouset ommellaan kiinni.

Selekänojan alaosan jousituksen korijasin täsä vaiheesa.
Jousien taakse laiton vyön jota ei alunperin tuolisa ollu ollenkaan. Sijoin myös selekäjouset parilla narulla ettei ne pääsis kovin palijo liikkummaan vikasuuntaan.
Pieni pala kangasta jousien päälle ja valamista tuli.

Sittepä sitä pääsi laittammaan istuimen täytteitä paikalleen.
Tuli pieni ongelema ku piti alakaa kiinittään täytteitä.
Mulla ei ollu riittävän pitkää neulaa joka ois ylettyny täytteen ja jousituksen läpi.
Lyhkäsellä neulalla ompelu ei onnistunu, ku kättä ei saanu mahtummaan jousituksen välleihin.
Mietin, että pittääkö tilata pitkä kaksteränen neula jostaki, vai voiskohan semmosen yrittää tehä.
Ei auttanu muu ku yritää tehä.

Tein neulan pitkästä metallisesta kujinpuikosta. Katkasin päästä nupin irti, hijoin molemmat puikon päät teräviksi. Puikosa oli valamiiksi toisesa pääsä littiä kohta, johon tein reijän. Siihen saa sitte langan pujottaa.

Eihän neula mikkään komistus oo, mutta toimii, se on pääasija.



Tämän pitemmälle en oo päässy. Homma jatkuu seuraavasa tai sitä seuraavasa numerosa.

Lauvantai

Aamulla oli niin kova pakkanen, että haaveeksi jäi laavulle meno.
Eilen nimittäin sanon vaarille, että jos sattus niin hyvin, että ilima lauhtus ja ois semmonen kiva keli, nii mentäs käymään laavulla tulistelemasa.
Se homma hyyty siis heti alakuunsa.
Kyllähän se pakkanen päivän päälle vähä lauhtu, mut koko päivän pysytteli -15 paremmalla puolen.

Mun päivähän kulukin sitte työn merkeisä.
Yks nojatuoli on työn alla. Eilen illalla liimailin vaahtomuovit selekäossaan ja istuimeen, jotta ehtivät hyvin kuivummaan yön aikana. Tälle päivää oliki sitte kankaan ompelu ja kiinni nitominen. Olin jo päässy lähes loppuun nitomisesa, ku niittari tyssäs. Jäi yks niitti jummiin ja ku yritin sitä pihteillä irrottaa nii sehän  katkes. Luulin saaneeni niitin pois kokonaan ja jatkoin niittaamista, mutta nitojapa vaan tupsahteli eikä ampunu niittiä ulos. Mulla oli ongelma.

Irrotin nitojan kompurasta ja alon tarkastelleen että mikä siinä on vikana. Siinähän oli n. kolomen millin pitunen niitinpätkä jääny pieneen ahtaaseen välliin. Koitin irrottaa niitinpätkää parsinneulalla vaan eihän se pätkä inahtanukkaan. Ei vaikka kuin yritin. Paineilima oli juntannu sen niin tiukkaan siihen välliin, ettei sitä saanu muuten pois ku aukasemalla nitojan kärki.

Aikasemmasta nitojan aukasemisesta muistin, että ruuveja irrottaisa kannattaa pittää muoviosat niin kauvan paikallaan kunnes ruuvit on kunnolla irti. Muoviosan alla saattaa olla jotaki irtuavia osia, joten piti olla tarkkana ettei ne tipu. Nytki sielä oli yks jousi, joka irtos ja ponnahti laattialle.
Onneksi ehin nähä mistä kohtaa se irtos - jousi kuuluu metallisen varmistimen päähän.
Varmistin estää sen, että niitti ei irtua nitojasta muutoin kuin että varmistin on ensin painettuna niitattavaa pintaa vasten.

Kuulu kilahus ja laattialle tipahti parin sentin mittanen metallin pala misä oli kaks reikää. Öhhh...mistähän se mahto irrota?  Hetken aikaa sain pyöritellä nitojaa käsissäni kunnes löysin tipahtanneellee metallin palalle paikan mihin se kuulu. Taaimmaiset kaks ruuvia kiinnittyy siihen palaseen. Seuraavaksi tipahti varmistin. Luulin, että se oli alapäästä sillaitte kiinnitetty, ettei se pääse tippumaan, mut vääräpä oli luuloni. Samasa ku varmistin tipahti, irtos myös päällimmäinen metallilevy, jonka alapuolella on se väli misä niitinpätkä oli jumisa. Nyt sen niitin irrottaminen kävi heleposti. Kasasin osat takasi paikalleen, sain varmistimenki ujutettua sille kuuluvaan rakoseen, vaikken oikeen tienny miten se sinne tulis laittaa. Ruuvit kiinni ja testaamaan toimiiko vai tupsahtaako. Toimihan se.
Tuolin kankaat sain niitatuksi ja sen jäläkeen rupesin hiomaan puuosat.

Hiomishommisa meniki sitte loppupäivä. Nelijä puutuolia ja yks pöytä oottaa kunnostamista.

Yhenen tuolin ehin hiomaan, ku vaari huusi että ny pitäs lähtiä saunaan.
Hommat jatkuu ens viikolla....

Aalto tuolit

Asiakas soitteli ja kerto hällä olevan kaks Aalto tuolia. Kummasaki tuolisa oli rikkinäisiä nauhoja mitkä pitäs vaihtaa.

Sovittiin aika millon käyn kahtomasa tuoleja ja arvioimasa mitä niille tehhään.

Tuolithan olivat korijauksen tarpeesa. Istunosat oli ihan löysät ja pari nauhaa lähes poikki. Selekänojien nauhat oli kans löysät mikä sai aikaan sen, että tuolisa istuesa joutu istummaan pienesä kuopasa.

Eihän nämä tuolit semmosia pitäs olla. 

Mitä oon nähny ja istunu niin aika tykkyjä ja napakoita ovat olleet istua.

Sanoin asiakkaalle, että kyllähän näisä voi istua ku korjaa vain resuset nauhat. Mutta jos näistä hyvät haluaa ja pitempi aikaset, niin kaikki löysät nauhat kannattaa kiristää. 

Hän halus niistä hyvät ja niin tuolit lähti mun mukkaan.

Kiristelin ehejät nauhat ja resuset vaihoin uusiin. Uus pellavanauha on hieman  tummempaa, vaan haalistuuhan se aika nopijaan niin erua vanahaan ei sitte juuri huomaakkaan.

Retro nurkka

Ny on kummallekki oma tuoli, ei tarvi vaarin kans tapella kumpi saa punasesa tuolisa istua. :)
Orasnnikukkaset verhot on kirppislöytö jotka ostin, ku isosiskot sano että osta nuo.
Vaariki tykkäs verhoista, ovat kuulemma hienot.

Häklin tuoli

Vanahoihin huonekaluihin hurahtaneelle oli lähes lottovoitto, ku ystävä ilomotti, että ois kaks vanahaa Häklin tuolia jotka sais hakia pois, muute menevät roskalavalle.
Ohikulukeissamma otimma tuolit kyytiin ja ny on eka tuoli kunnostettu.

Tuolit oli meleko hyväsä kunnosa. Selekänoja oli alaosasta joistaki kohti irronnu,  istumen ja selekänojan välliin jäi 3-4 cm rako. Vuosikymmenten aikana on tuolisa palijo istuttu ja selekänoja päässy pikkusen taipummaan. Sen kiinnittäminen takasi paikalleen ei ollu niin heleppo ku luulin. Selekänoja on yks yhtenäinen kaareva pala käsinojien kans. ( tehty kaiketi liimaamalla ohuita vanerilevyjä päällytysten  ja taivutettu muotoonsa) Kaarevuutensa takia selekänojan piti tulla just oikijaan kohtaan istuimeen nähen, jotta sen sai tiiviisti istuinta vasten kiinni.
Selekänoja oli kiinnitetty seittemällä pitkällä naulalla. Mää kiinnitin ruuveilla ja lisäin vielä nelijä ruuvia että varmasti pyssyy.

Ennen

Vanahat kankaat on kiehtovia. Täsäki oli tuollanen mukavan nypyläinen kirkkaan punanen kangas.








 Jäläkeen

Uus kangas on tiilenpunanen. Pinta on pikkusen nypyläinen, että ois ees hitusen vanahaa tyyliä.
Tyynyn jätin tereet ja alapuolen kankaan vanahasta tuolista.







Suuret kiitokset tuoleista, nämä säilyy muistona teistä pitkään.

Vetosänky / sohova 1800 luvun mallistoa

Siinä ny kävi vaan niin. Se otti silimään. Se oli niin hullunkurisen näkönen huonekalu. Se herätti minusa hilipeyttä ja vastustamatonta mielenkiintua päästä seleville siitä mikä se mahtaa olla.
Nimittäin, ku oltiin vaarin kans kirpparilla ostamasa laatikostua ja puukaappia niin sieläpä oli huonekalujen lomasa tämmönen.

Kääntelin pientä sohovaa, kahtelin miten se on tehty ja ihimettelin sen haitarimaisesti liikkuvia puujalaksia. Aikani pähkäiltyäni tajusin, että sohovahan on levitettävä. Vaarille huikkasin ohimennen, että tää taitaa lähtiä mun mukkaan. Myyjän kans tingattiin sopiva könttähinta kolomelle huonekalulle. Niin pikkunen hullunkurisen näkönen sohova muutti meille.

Mielenkiintonen rojekti oli alakaa sohovaa kunnostammaan. Kangas on erikoinen kuvioinniltaan, se piti ehottomasti säästää. Irrotin kankaat ja pesin ne jollon värit kirkastu huomattavasti.

 Istuinosa oli painunu vähä kuopalle. Riiveet oli paakkuuntunneet tiukaksi patjaksi eikä ne toiminu ennään hyvänä pehemusteena. Muuten riiveet oli hyväkuntosia, eivät ollu silippua kuten joskus näkkee käyneen. Ku laiton ne takasi paikalleen, pöyhin riiveet keskiosasta irtonaiseksi, reunat jätin kiinteiksi jollon ne pyssyy hyvin oikijan muotosena.

Riiveitten alla oli säkkikangas ja sen alla yks pitkittäin oleva sidovyö ja kaks poikittain. Vyöt että kangas oli löystynneet niin pahasti, että sen takia pehemusteet oli painunneet kuopalle. Lisäin vöitä jotta sain kunnon ristikon aikaseksi, luulis kestävän vähä paremmin, ettei ihan heti painu kuopalle.

Tämmönen haitarisysteemi.

Ensimmäinen homma mitä tämän kans tein, oli korijata yks poikki menny rima. Hyvvää puuliimaa vaan katkoskohtaan ja rima yöksi puristimien välliin. Seuraavana päivänä vielä muutamalla ruuvilla vahavistusta niin johan tuli hyvä. (meillä ku hommat tehhään niin miten appiukko on opettanu tekkeen; tee niin että varmasti pyssyy)
En alakanu koko systeemiä purkammaan ja puuosia yksitellen irrottelleen ku vanahat ruuvit oli aika lujasa. Metalliosat oli aika ruosteisia, mutta ne sain aika heleposti hiottua puhtaiksi pienellä konneella.
Hiomisen jäläkeen petsasin jalakset kirsikanpunasella petsillä.
Kuivunneen petsin päälle pyyhin vielä puuölijyä mikä anto mukavasti kiiltua pintaan.

Siinäpä se hullunkurisuus on kunnostettuna.

Ja levitettynä. Metrin levysen patjan ku laittaa rimojen päälle niin varapeti on valamis.

Niin, vaaripa otti vähä selevää mikä se tämä tämmönen sohova oikeen onkaan.
Ja hämmästyttiin ihan, ku mentiin 1800 luvun puolelle jollon ovat huonekalujen tekijät keksinneet mainion systeemin. Eikä ihan mikä tahansa systeemi, vaan sellasen, että kyseinen huonekalu erilaisine versioineen on ollu todella suosittu Ruohtin puolella 1800 -luvun lopulla sekä 1900 luvun alakupuolella. Löytypä jostaki semmonenki nimitys kuin vetosänky, no mikä ettei, vejettävähän se on mikäli aikoo sohovasta varapetin laittaa. Yks syy siihe, että tää on ollu niin suosittu on ehkä sohovan pienuus. Se mahtuu pieneen tillaan istuimena, ja jos tarvii varastoon laittaa se mennee vielä pienemmäksi ku nostaa istuinosan ja käsinojat ylös ja litistää haitaria pienemmäksi.

kuva tältä sivulta http://www.murberget.se/upptack/fotopost.aspx?foto=Fo-19980229

Siinä se vanahasa kuvasa Ruohtin fröökynä istuu dragspelsängisä toinen fröökynä vieressään.

https://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjanhttps://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjan

Siskon tuolit

 Siskolla on kaks vanahaa Askon tuolia jotka kaipas hieman kunnostusta.
Ai , että mistäkö tiijän niitten olevan varmasti Askon tuoleja. No mulla on tojisteaineistua yhen kuvan verran, löytyy kummastaki tuolista.

Eipä oo aikasemmin tullu vastaan tällälailla koottuja tuoleja. Vanahan kankaan ku sain irti niin tarkistelin tuolin rakennetta miten ne oikeen on kasattu. Selekänoja näytti olevan liitetty istuinossaan puuliitoksella. Vasaralla ku naputteli niin liitos hieman irtos toisesta puolesta mut toisesta ei. Liimaaki oli näytetty käytettävän reilusti, mikä tietää sitä, että näitä ei kannata alakaa aukommaan.
Osat on todennäköseti ensin verhoiltu ja vasta sitte liitetty yhteen.
Mielenkiintonen tapaus, ongelmallinen myös.

Istuinosat molemmisa tuoleisa oli hyväsä kunnosa, jousitukset ihan ok, mutta selekänojat. Molempien tuolien selekänojat olivat löystynneet niin, että  säkkikangas roikkua repsotti löyhällä. Eipä ne sillo nuo pari joustakkaan mittään tue,  ku kireys on hävinny.
Irrotin säkkikankaan kokonaan reunoistaan. Kiristin ensin jousien takana olevan hihinan ja sen jäläkeen koko kankaan.


Päällyskankaan kiinnitystä joutu pikkusen miettimmään. Tuolit ku on koottu siten, että istuinosan ja selekänojan välisä ei juurikaan oo rakua ( kuten tavallisesti ) niin se tuottaa ongelmaa saaha kangas kiinni. Ravon puuttuesa kangasta ei pääsekkään pujottammaan takapuolelle johon se ois heleppo niitata kiinni. Piti keksiä joku keino miten kankaat saa pysymään kiinni, ettei ne istuttaisa löysty.
Ompelin istuinosan ja selekänojaosan yhteen. Leikkasin paksuhkosta nailonlangasta kolome viijentoista sentin pitusta pätkää jotka kiinnitin isolla käyräneulalla kolomeen eri kohtaan saumanvarraan.
Iso käyräneula mahtu just ja just väkisten puskemalla menemään ahtaasta ravosta tuolin takapuolelle. Lankojen päihin tein solomun ja niittasin langat sitte puuossaan kiinni. Loppu kankaan kiinnitys oliki jo suheellisen heleppua.

 Vaalija kangas on valosa ja aurinkoinen, ihan ku mun mieli.

Kirpparilöytö

Kevväällä oli kirpparilla myynnisä kivan näkönen kalusto, pöytä ja kuus tuolia. Pöytä oli ihan hyvän kokonen ja siihen on lisänä kaks jatkopallaa. Eka näkemällä kalusto ei lähteny mukkaan, mutta toisella kertaa lähti, ku olivat laittanneet sen viijenkymmenen rosentin alennukseen.
Maalipinta on hieman kulahtanu, sillaitte muodikkaan sopivasti. Istuinosat kaipas uuvet kankaat.

Lauvantaina käytiin siskon kans kangaskaupasa kahtelemasa jos sattus löytymmään sopiva kangas. Ihan samanlaista kangasta ei löytyny, mutta samantyylistä löyty. Vanahasa kankaasa on ohuita pystyraitoja, uuvesa on hieman leviämpiä raitoja.

Verhoiluhommia tehesä yks tärkiä työväline on nitoja. Mulla oli tosi hyvä nitoja, Rustasta Ruottin puolelta ostettu, mallia en muista mikä mahto olla. Hirsitaloremonttia tehesä nitoja sano työsopimuksensa irti. Tykkäs huonua kosteuvesta, ku vesisatteella niitattiin pellevariveitä  hirsien välliin. Laskin nitojan välillä käsistäni maahan ja maasa kaiketi oli sen verran kosteutta, että nitojan virtapiiri meni sököksi. Yritettiin sitä kuivatella vaan ei siitä ennään tullu toimivaa.
Ostettiin uus Rapitin nitoja vaan siinäpä ei ollukkaan riittävästi tehua. Se ei ammu 12 mm niittiä umpeen kovvaan vaneriin.  Hommasta ei tuu mittään jos niitit ei mee kerralla umpeen.
Meinas mennä hermot tuon yhen tuolin laittamisesa, ku niittejä sai repiä enemmän irti mitä niitä tarttu kiinni.

Mietin vähä sitäki jos ostas kompressorin ja nitojan, sillo ainaki ois tehoja. Toisaalta helepompi ja mukavempi ois käyttää pientä akkukäyttöstä nitojaa. Pittää vielä vähä miettiä millasen nitojan hankin. Taijanpa ottaa vanerisen tuolinistuimen kauppaan mukkaan, että saa testata miten niitit uppuaa. Mukava olis saaja loputki tuolit päälystettyä, mutta iliman sitä uutta niittipyssyä siitä ei tuu mittään.

Tuolin harmaja kuosi

Kirpparilta löyty taas yks nojatuoli. Kangas ehyt mutta isoja taharoja oli sielä täälä jonka takia se varmaan oli kierrätykseen kuskattukkin.
Vaari kanto tuolin autosta sisälle. Ku oli saatu se sisälle ei ehitty muuta tehä ku heittää takit naulakkoon ja laitomma tuolin ossiin. Kiinnosti nähä millanen jousitus siinä on, misä kunnosa ja miten on kasattu.
Istuinosan pehemusteista näki että tuoli on ollu vähällä käytöllä, ei siinä kovin ussein oo istuttu.
Kokonaisuuessaan tuoli oli hyväsä kunnosa, ei tarvinnu tehä mittään muutaku vaihtaa kangas.

Uus kangas on jottain sekotekangasta, jäi ylimäärästä yhestä tuolista jonka verhoilin vuosi sitte, tai joko siitä mahtaa olla kulunu kaks vuotta.  Harmaja kuosi on rauhallinen se on heleppo yhistää muihin värreihin ja kalusteisiin. Minne tuoli päätynee,se on vielä arvoitus. Eiköhän jostain paikkansa löyvä.

Työ+tuoli, työtuoli

Ystävän tuoli on ollu ahkerasa käytösä ku hyvälaatunen kangas on kulahtanu kunnolla puhki. Muuten tuoli on hyväsä kunnosa, mekanismit ja systeemit toimii, joten sitä ei kannattanu heittää menemään. Uus kangas vaan pintaan niin tuolin käyttöikä pitenee kummasti.

Tuoli sai ylleen siniharmajan kankaan.

Nojatuolien korijausta

Sininen väri vallottaa meijän huushollin. Yhen tuolin verhoilin siniseksi, alako vanhat, yheksänkyt luvulla hankitut tuolit näyttämmään sen rinnalla halijuilta. Viherijänkukertava väri ei sovi ollenkaan sinisen kans yhteen. Eikähän siinä ollu muuta keinua ku vaihtaa semmonen kangas mikä soppii.





Viherijäkuvioisen kankaan alta löyty punanen lintukuvioinen kangas. Tuon kankaan laitoin verhoilukurssilla jonka kävin joskus yheksänkyt luvun puolesa välin. Nyt linnut sai lähtiä. Istuinosa vaikutti muhkuraiselta ja huomasin että taitaapa olla yks, jollei kakski jousta irti.

Poistin kaikki kankaat ja pehemusteet jotta pääsin näkemään misä kunnosa jouset on.           

Jousinarut oli monesta kohtaa poikki, leikkelin loputki. Jouset sojotti vähä joka suuntaan, niitä oli kiva rämpytellä, soitella verhoilijanpolokkaa. Jousien sitominen oli ihan uus juttu. Kuvista oon kahtonu miten se homma tehhään, mut koskaan en oo teheny. Nytpä tuli sitäki hommaa harijoteltua.

Kävin ostamasa kunnon " köyttä" jotta varmasti kestää. Solomuista meinas tulla vähä suurenlaisia, vaan tulleehan niitten päälle pehemustetta.

Pehemusteeksi heinää, riivettä ja ohutta verhoiluvanua, luulispa olevan senverta vahavasti ettei solomut tunnu. Päällimmäiseksi pellavakangas jonka ompelin patjaneulan avulla paikalleen.

Selekänojalle ei tarvinnu muuta tehä ku kiristää säkkikangas ja laittaa täytteet paikalleen. Taas pääsi yks lakana kiertoon ku laiton sen aluskankaaksi.( liekkö kokki huomannu lakanansa hävinneen )

Selekänoijaan jätin alakuperäsen leikkauksen näkösälle. Tarkkasilimänen saatto huomata, että viherijäsä tuolisa ei leikkausta ollukkaan. Kahtoppa vaikka niin ei ollu.

Nehän on ku kaks marijaa. Ei ollenkaan hassummat.