Vetosänky / sohova 1800 luvun mallistoa

Siinä ny kävi vaan niin. Se otti silimään. Se oli niin hullunkurisen näkönen huonekalu. Se herätti minusa hilipeyttä ja vastustamatonta mielenkiintua päästä seleville siitä mikä se mahtaa olla.
Nimittäin, ku oltiin vaarin kans kirpparilla ostamasa laatikostua ja puukaappia niin sieläpä oli huonekalujen lomasa tämmönen.

Kääntelin pientä sohovaa, kahtelin miten se on tehty ja ihimettelin sen haitarimaisesti liikkuvia puujalaksia. Aikani pähkäiltyäni tajusin, että sohovahan on levitettävä. Vaarille huikkasin ohimennen, että tää taitaa lähtiä mun mukkaan. Myyjän kans tingattiin sopiva könttähinta kolomelle huonekalulle. Niin pikkunen hullunkurisen näkönen sohova muutti meille.

Mielenkiintonen rojekti oli alakaa sohovaa kunnostammaan. Kangas on erikoinen kuvioinniltaan, se piti ehottomasti säästää. Irrotin kankaat ja pesin ne jollon värit kirkastu huomattavasti.

 Istuinosa oli painunu vähä kuopalle. Riiveet oli paakkuuntunneet tiukaksi patjaksi eikä ne toiminu ennään hyvänä pehemusteena. Muuten riiveet oli hyväkuntosia, eivät ollu silippua kuten joskus näkkee käyneen. Ku laiton ne takasi paikalleen, pöyhin riiveet keskiosasta irtonaiseksi, reunat jätin kiinteiksi jollon ne pyssyy hyvin oikijan muotosena.

Riiveitten alla oli säkkikangas ja sen alla yks pitkittäin oleva sidovyö ja kaks poikittain. Vyöt että kangas oli löystynneet niin pahasti, että sen takia pehemusteet oli painunneet kuopalle. Lisäin vöitä jotta sain kunnon ristikon aikaseksi, luulis kestävän vähä paremmin, ettei ihan heti painu kuopalle.

Tämmönen haitarisysteemi.

Ensimmäinen homma mitä tämän kans tein, oli korijata yks poikki menny rima. Hyvvää puuliimaa vaan katkoskohtaan ja rima yöksi puristimien välliin. Seuraavana päivänä vielä muutamalla ruuvilla vahavistusta niin johan tuli hyvä. (meillä ku hommat tehhään niin miten appiukko on opettanu tekkeen; tee niin että varmasti pyssyy)
En alakanu koko systeemiä purkammaan ja puuosia yksitellen irrottelleen ku vanahat ruuvit oli aika lujasa. Metalliosat oli aika ruosteisia, mutta ne sain aika heleposti hiottua puhtaiksi pienellä konneella.
Hiomisen jäläkeen petsasin jalakset kirsikanpunasella petsillä.
Kuivunneen petsin päälle pyyhin vielä puuölijyä mikä anto mukavasti kiiltua pintaan.

Siinäpä se hullunkurisuus on kunnostettuna.

Ja levitettynä. Metrin levysen patjan ku laittaa rimojen päälle niin varapeti on valamis.

Niin, vaaripa otti vähä selevää mikä se tämä tämmönen sohova oikeen onkaan.
Ja hämmästyttiin ihan, ku mentiin 1800 luvun puolelle jollon ovat huonekalujen tekijät keksinneet mainion systeemin. Eikä ihan mikä tahansa systeemi, vaan sellasen, että kyseinen huonekalu erilaisine versioineen on ollu todella suosittu Ruohtin puolella 1800 -luvun lopulla sekä 1900 luvun alakupuolella. Löytypä jostaki semmonenki nimitys kuin vetosänky, no mikä ettei, vejettävähän se on mikäli aikoo sohovasta varapetin laittaa. Yks syy siihe, että tää on ollu niin suosittu on ehkä sohovan pienuus. Se mahtuu pieneen tillaan istuimena, ja jos tarvii varastoon laittaa se mennee vielä pienemmäksi ku nostaa istuinosan ja käsinojat ylös ja litistää haitaria pienemmäksi.

kuva tältä sivulta http://www.murberget.se/upptack/fotopost.aspx?foto=Fo-19980229

Siinä se vanahasa kuvasa Ruohtin fröökynä istuu dragspelsängisä toinen fröökynä vieressään.

https://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjanhttps://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjan