torstai 31. elokuuta 2017

Katon laittua ja seinälautojen naputtelua

Vaari käväs reilun viikon ajan puuhastelemasa hirsitalolla. Laittovat uuven katon naapuritontilla olevaan talloon. Talo on mun siskon omistuksesa, äiti on asunu siinä kevväästä lähtien.
Isän ja äitin ensimmäinen yhteinen koti, isän rakentama. Kauvan siinä on katto kestäny. Nyt tiilikatto purettiin ja tilalle laitettiin pellit.

Josaki välisä ovat miehet ehtinneet puuhastelleen meijänki tontilla. Ovat naputelleet vuorilautoja pohojospuolen seinälle. Ohan tuo vähä kirkuvan keltanen, vaan näkkyypähän kauvas. Talavia vasten on mukava ku saatiin hirret suojaan.
 Sitte ku saahaan seinälauvotukset valamiiksi, niin pittää alakaa miettimmään seinän lopullista väriä. Tai parempihan se tietysti on jos miettii hyvisä aijjoin senki asijan valamiiksi, eikä vasta sitte, ku maalikauppaan on lähösä. Vissiin se tuollanen vaalijan kellertävä taitaa tulla. Tai voiskohan se olla kaksvärinen...

 Mää muistan sen ku talua maalattiin vaalijan keltaseksi. Oon kai ollu kymmen vuotias jos sitäkään. Metallisella harijalla harijasin alimpia lautoja puhtaaksi, toisten puhistaisa ylempiä lautoja.
Eno keitti kartanolla isosa tynnyrisä keltamultasoppaa, sen piti kiehua monta tuntia.
Oishan sekin mielenkiintonen kokkeilla, ossaisko sitä semmosta keltamultasoppaa keitellä mikä pysys seinällä. Taitaa olla helepompi käyvä hakemasa rautakaupan hyllyltä, vai mitä luulet?



1 kommentti:

  1. Kamala väri olis tuo räikee keltanen.
    Kannatan ehdottomasti keltamullan keittoa. Nykyään se valmistuu nopeasti, kunhan kiehuvan kuumaa vettä on saatavilla. Keitokseen tarvittava velli keitetään valmiiksi erillään isossa kattilassa ja sitten väri yms. aineiden kanssa tynnyriin. Kestää 50v kauemmin seinässä kuin maalikaupan litkut. :D

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...