Tapetin palojen liotusta ja kuivatusta - hullun hommaa!

Sanotaan, että ihiminen ku on luova, niin hänen pääkopassaan saattaa kehittyä monenlaisia suunnitelmia, joskus perin hullujaki. Sitä en mee sanomaan, kuuluuko tämä suunnitelma mihin katekoriaan, mutta tulipahan otettua palaset talteen.
Kävi nimittäin niin, että ku olimma käymäsä Pohojanmaalla, niin keksittiin, eiku muistettiin käyvä repimäsä isooo palanen tapettia meijän hirsitalon kamarin seinästä.
Siinä tuli mukana pahavia jos pinkopaperiakin, kaikki kerrokset mitä seinään oli vuosikausien aikana kiinni laitettu. Palanen oli niin iso, että meijän piti taittaa se parriin kertaan jotta saatiin mahtummaan se Roomsterin peräkonttiin.
Ei muutes ollu mitenkään mukavan tuoksunen tapettiläjä.

Kotija tultaisa vaari kanto koko läjän parvekkeelle "haisemmaan",  sitä ku ei ehitty ihan heti alakaa käsittelleen jotta saatas tapettikerrokset erilleen.
Eka hommahan siinä oli lijottaa läjää niin kauvan, että tapettikerrokset alakas irtuammaan tosistaan.
Laiton yks aamu ennen töihin lähtyä läjän likuammaan. Mun piti värkätä kylyppärriin liotusallas, niin iso että koko tapettiläjän sai siihen mahtummaan. Mistäpäs muusta mää sitä tekkeen ku isosta jätesäkistä. Halakasin jätesäkin ja teippasin kaks reunaa seinään, yhen reunan pesukonneeseen ja viimesen reunan pyykkikorriin ja kaapin seinään. Siinäpä mulla oli reilun levynen allas mihin pysty laskemmaan vettä.

Nostin tapettiläjän altaseen ja  suihkuttelin vettä päälle. Vettä piti olla niin palijo, että läjä jäi veen alle. Täytin puolentoistalirtan muovipulloja veellä ja laiton niitä painoiksi läjän päälle.
Siihenpä ne jäi päiväksi lillumaan.
Iltasella alakoki sitte melekonen työ, huh huh...

Vesi oli muuttanu värijään. Tapettiläjä lillu kahavinruskijasa veesä ja tuoksu ummehtunneelle sammaleelle. Osa tapetin palasista irtos heleposti. Pari tapettikerrosta oli niin ohutta tapettia ja tiukasti liimautunu toiseen, ettei niistä saanu otettua mittään talteen.

Yksitellen irrotellut palaset laitettiin kuivummaan sanomalehtien välliin. Siinäpä ne sai lojua päivän kaks. Aina ku päällimmäiset palaset kuivu nostettiin ne pois ja sanomalehet kans, kerros kerrokselta kunnes viimesetki palaset oli kuivia.

Kamarin tapetit on ollu vuosien aikana paremmin ruskijansävysiä. Pari kellertävvää ja sinisävystä tapettia löyty kerrosten lomasta. Kaikki palaset ku saatiin kuivatettua niin kasasin tapetit kuvijoittan ommiin kassoihin. Meinas tulla pikkunen ongelmaki, mihin nämä kasat laitettaan jemmaan. Kuivia tapetin palasia ku ei voi oikeen alakaa taittelemmaan, ne hajuaa niin heleposti. Ne pitäs pystyä säilyttämmään levijällään....josaki. Kaappeihin ne ei mahu, eikä oo niin isua lootaakaan mihin ne vois laittaa.

Vaan ohan meillä vanaha jousisohova ja sen alla säilytysloota. Sinne.

Aika näyttää mihin näitä tapetin palasia käytettään vai käytetäänkö mihinkään. Voihan ne unohtua tuonne sohovan alle...