Pilivenhattaroita

Kerran kesällä, lapsuusvuosieni aikoihin, makasin selijälläni nurmikolla kahtellen ja seuraten pilivenhattaroitten leikkiä taivaalla. Miten ne pilivenhattarat lapsen mielesä tekivätkään mitä erilaisempia kuvijoita ja hahamoja. Mitä tarkemmin niitä kahto, sitä elävämpiä ne oli.
Tuossaki istuu suuren suuri nalle, tuijottaen mua nappisilimillään. No nyt se katosi.
Pilivenhattarat liikku välillä verkkasesti, toisinaan taas vinhalla vauhilla, riippuen tuulien kulkusuunnasta ja voimakkuuesta.

Tuolla mennee delffiini  ja sen takana monta kertaa suurempi, suurisuinen otus joka yrittää ahmaista delffiinin kitaansa. Otuksen leuvat ovat kohta saavuttamasa delffiinin, mitenhän tuosa käynee. Ehtiikö pilivenhattarat hajuammaan ja delffiini katuammaan ennenku se jää otuksen leukoihin?

Pilivenhattaroitten elämää jakso seurailla pitkiä aikoja. Mikäs niitä seuraillessa, ku aurinko paisto ja lämmitti mukavasti lapsen palijaita varpaita.

Ajatella, noitten pilivenhattaroitten takana on taivas.
Niin, taivas, taivaskoti josta monisa lauluisa laulettaan ja jonne Jeesus on sanonut menevänsä tekemään sijaa heille, jotka ovat sinne matkalla.
Taivaskoti on hengestä syntyneitten asuinpaikka. Sielä ei asu mittään epäpyhhää, eikä sinne pääse saastanen. Taivaskotona ei ole ikävää eikä sielä muisteta tämän ajan vaivoja eikä murheita.
Taivaasa ootettaan sinne tulevaa joukkoa, se ku täyttyy sitte alakaa juhulat.

"	Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
	Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen."  Joh. 14: 2-3

Kirpparilöytö

Kevväällä oli kirpparilla myynnisä kivan näkönen kalusto, pöytä ja kuus tuolia. Pöytä oli ihan hyvän kokonen ja siihen on lisänä kaks jatkopallaa. Eka näkemällä kalusto ei lähteny mukkaan, mutta toisella kertaa lähti, ku olivat laittanneet sen viijenkymmenen rosentin alennukseen.
Maalipinta on hieman kulahtanu, sillaitte muodikkaan sopivasti. Istuinosat kaipas uuvet kankaat.

Lauvantaina käytiin siskon kans kangaskaupasa kahtelemasa jos sattus löytymmään sopiva kangas. Ihan samanlaista kangasta ei löytyny, mutta samantyylistä löyty. Vanahasa kankaasa on ohuita pystyraitoja, uuvesa on hieman leviämpiä raitoja.

Verhoiluhommia tehesä yks tärkiä työväline on nitoja. Mulla oli tosi hyvä nitoja, Rustasta Ruottin puolelta ostettu, mallia en muista mikä mahto olla. Hirsitaloremonttia tehesä nitoja sano työsopimuksensa irti. Tykkäs huonua kosteuvesta, ku vesisatteella niitattiin pellevariveitä  hirsien välliin. Laskin nitojan välillä käsistäni maahan ja maasa kaiketi oli sen verran kosteutta, että nitojan virtapiiri meni sököksi. Yritettiin sitä kuivatella vaan ei siitä ennään tullu toimivaa.
Ostettiin uus Rapitin nitoja vaan siinäpä ei ollukkaan riittävästi tehua. Se ei ammu 12 mm niittiä umpeen kovvaan vaneriin.  Hommasta ei tuu mittään jos niitit ei mee kerralla umpeen.
Meinas mennä hermot tuon yhen tuolin laittamisesa, ku niittejä sai repiä enemmän irti mitä niitä tarttu kiinni.

Mietin vähä sitäki jos ostas kompressorin ja nitojan, sillo ainaki ois tehoja. Toisaalta helepompi ja mukavempi ois käyttää pientä akkukäyttöstä nitojaa. Pittää vielä vähä miettiä millasen nitojan hankin. Taijanpa ottaa vanerisen tuolinistuimen kauppaan mukkaan, että saa testata miten niitit uppuaa. Mukava olis saaja loputki tuolit päälystettyä, mutta iliman sitä uutta niittipyssyä siitä ei tuu mittään.

Hillajahisa

Yks kesän parahimmista päivistä.

Iltapäivällä löyty hyvä paikka. Meillä meni usijampi tunti samalla alueella pyöriesä, marijoja saatiin monta rasijallista.

Päivän päätteeksi nokipannukahavit ja makkaraa.

Lujille otti marijareissu, marijastajat ovat levon tarpeesa.

                                         

Viimeset lomapäivät

 Hirsitalon remppa on tältä kessää ohi. Saattaa olla että syksymmällä käyvään josaki välisä lyhyempi jakso vielä jotaki tekemäsä, mutta mittään isompaa hommaa ei ennään tehä.
Alakaa olla lomapäivät lopuillaan, ne pittää käyttää hillajahtiin. Eilen ajeltiin kotija ja heti aamusta lähettiin suolle. Kolomisen tuntia suolla posuttiin ja tultiin pois. Eihän sitä eka hillajahtipäivänä saa liikaa kerralla yrittää.  Marijoja saatiin parisen kilua, sehän on hyvä alaku.
Huommenna mennään uuvestaan kahtelemmaan jos satuttas saamaan ees saman verran mitä tännään saatiin. Varataan hyvät evväät matkaan ja taijetaan olla mehtäsä usijampi tunti, sikälimikäli ei saja.
Ei se kyllä oo sajetta luvannu, hellepäivä pitäs huommenna olla.

Hirsitalon remppaa; vanha katto lähti ja väliaikanen suoja tilalle

Puojin laho loppu kattoki vejettiin alas  jotta päästiin rakenntelleen uutta katosta.

Lankkua ja lautaa katolle, siitäpä se uus katos syntyy.

Peitteeksi lautojen päälle laitettiin AIV- muovia jonka luulis kestävän paremmin aurinkua mitä huono pressu. Väliaikanen katos on valamis ja kartanokin on siivottu purkujätteistä lähes kokonaan. Melekonen määrä kerty polttopuuta, liiteri alakaa olla täynnä.

Pitihän meijänki merkata oma vuosilukumme puojin ovveen, siitäpä sen tulevat sukupolovat näkkee millon tällä tontilla on jotaki touhuttu.

Tuplaten

Näitä juttuja säveltäisä sattu sekkaannus Jostain syystä oli edellinen juttu tullu tuplaten näkösälle, joten poistin viimeksi olleen. Kiitos kaikille lukijoilleni ja kommentoijille, kiva ku jaksatte seurata näitä mutinoita.

Hirsitalon remppaa; nurin meni

Maanantaina ehittiin ulukorakennuksen kimppuun. 
Moottorisahalla hirret nurkista poikki, vetoapua traktorilla ja se on siinä.

Päätynurkka meinas olla lujasa. Sitä saatiin kiskua usiammalla yrittämällä enneku suostu keikahtammaan, vaan nurin meni.

Siinäpä sitä on siivuamista vähäksi aikaa. Onneksi on ollu aurinkoisia päiviä niin on ollu mukava puuhastella kartanolla.

Autssss...tuli hieman tummanpuhuva nakkisormi, ku lankkua nostaisa napsahti verisuoni poikki. Pölijä oon ku en oo ottanu sormuksia pois hommia alottaisa, nyt niitä ei saa ku sormi on turvoksista. Onneksi sormukset ei oo niin kirijällä etteikö veri pääsis kiertämmään. Eiköhän tu ajan kans väri vaalene.

Takimmainen nurkka ja seinä kaatu heleposti, ne ku on tehty lauvoista. Muutama ohkanen hirsi on kattorakenteesa,  ne saa sahalla katkastuksi. Tämä homma meni ihan pärreiksi.

Muutama päivä ku tuon kimpusa aherrettaan niin eiköhän saaha kartano kutakuinki siistittyä. Mitäs mää täsä vielä istun, pärreitä kerräämään...hus...hus..

Mukavaa kesäpäivää!

Hirsitalon remppaa; päätyseinä valamis

Lauvantaina saatiin päätyseinään hyvän kokonen aukko.

Aukon täytteeksi katkottiin ja muotoiltiin sopivat hirret.

Sunnuntai lorvittiin, hommat jatku maanantaina

Tännäänki paistaa aurinko, hyvä päivä tehä ulukohommia.

Hirsitalon remppaa; hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Yhtä työtä tehessäs suunnittele toista.

Sunnuntai lepopäivä.  Hetki sitte soi kirkonkellot kutsuen kansaa Jumalanpalavelukseen hilijentymmään ja saamaan hengen ravintua. Ihiminenhän on kolominaisuus, ruumis, sielu ja henki. Jokkainen osa-alue tarvii ruokaa, muuten voi tulla anemia .

Siunattua lepopäivää!

Sukat

Niin kiire ei hirsitalon remppaamisen kans oo, etteikö välillä ois aikaa heilutella muutakin ku vasaraa tai lekkaa.

Sukkien ohoje löytyy Novitan sukkalehestä, malli on  Metsäretki.

On tainnu olla yön satamatta vaan nyt just alako sattaan. Oishan tuo saanu olla jo satamatta, vaan minkäs teet. Hirsien vaihtoa on tälle aamua tiedosa. Onnistuu ku laitettaan pressu seinälle ja kiinnitettään se siten, että saahaan siitä katos.

Mukavaa päivää !

Hirsitalon remppaa; epätoivosta toivoon

Lauvantain aamupäivä meni lähes kokonaan hirsiseinien tarkempaan tutkimisseen. Tien puolen päätyseinää ku kolisteltiin kirveen ja sorkkarauvan kans, huomattiin että siitähän on monesta kohtaa hirret ihan sököjä. Ei vain se ikkunan alusta joka me aikasemmin huomattiin.

Kierrettiin koko talo. Purettin nurkista pintalauvotukset jotta nähhään millasesa kunnosa nurkat on. Yks nurkka ku oli aikalailla tupajumin tuhuama, niin pieni peleko oli, että kaikki muutkin nurkat on saanu saman kohtalon. Ei tarvinnu kovin luijaa vasaralla takua, ku hirsiin tuli reikiä.

Talon senistä löyty niin palijo kohtia, joihin pitäs uusia hirret, että meille iski epätoivo. Vaari tuumas, että ny pittää miettiä ja tuumata mitä tehhään. Jatketaanko me tätä vai lyyväänkö hanskat tiskiin. Tuli semmonen olo, että tähänkö tää tyssäs.
 Vaari tuumas, että ku itellä ei oo riittävästi tietua miten tämä homma pitäs tehä, tarvittas joku joka tietäs vähä enemmän. Sannoin, että kai sitäki asijaa voijaan rukkoilla.
Rukkoilin tämän asijan puolesta, totesin vain lopuksi, että maanantaiksi joku tullee.

Lauvantaina iltapäivällä käväsi naapurin mies kahtomasa tilannetta misä mennään. Hän ku näki, että pihamaalla on uuvet hirret totes hän hyvin rauhallisesti, minäpä tuun maanantaina moottorisahan kans niin alamma vaihtammaan nuo hirret.

Sehän oli meille sellanen toivonkipinä, että innostuttiin samana iltana vielä laittammaan nostorauvat ja tunkit valamiiksi paikoilleen. Toki niitä piti vielä ennen varsinaista nostamista säätää ja varmistaa, että varmasti pysyvät paikoillaan.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        Maanantai ku koitti...

Maanantaina kahteen mennesä oli päätyseinälle sahattuna uuvet hirret. Noatettiin ne paikalleen jotta näkkee miten ne siihen asettuu. Vielä ne pittää siitä ottaa alas ja asettaa pellariiveen kans paikalleen, tilikitä ja tukia että varmasti pysyvät.
                                                     

Kyllä tämä semmonen rojekti on, että välillä ihan hirvittää. Mutta tämä päivä osotti sen, että kyllä tästä selevitään ja homma etenee.
                               

Hirsitalo remppaa; hirret tuli

Perijantai aamu valakeni hieman pilivisenä. Heräättiin hyvisä ajoin, että ehtiään laittaa kartano kuntoon hirsikuorman tulua varten. Eihän siinä muuta laittamista ollu, ku siirtää auto pois eestä ja kahtua ettei maahan jää mittään semmosta mikä vois aiheuttaa hankaluuksia.
Kello tais olla vähä yli kaheksan ku käveleskelin kartanolla ja kahtelin pilivistä taivasta, joka näytti siltä että hetken päästä tippasee vettä. Ei hyvä, aattelin. Hirret pitäs saaha kuivina kassaan.

Juttelin hetken aikaa Taivaan Isän kans. Selitin hälle, että tarvittas poutaa tälle tontille niin pitkäksi aikaa, että saahaan hirsikuorma purettua ja vielä laitettua katokset niitten päälle. Sen jäläkeen ei haittaa vaikka vettä tuliskin.

Yheksän aikoihin tuli hirsikuorma.

Purkaminen oli huomattavasti nopiempaa mitä lastaaminen. Apumiehiä oli sopivasti, joten homma kävi laatuun. Pari tuntia niin kärry oli tyhyjä ja kuski pääsi lähtemmään ajeleen kotiansa.
Lajiteltiin hirret niitten pittuuen mukkaan kolomeen eri kassaan.

Hirsikaupan yhteyvesä tuli kattopeltejä joista saatiin hirsille satteensuoja. Yhen kasan päälle piti laittaa pressu, ku pellit ei ihan riittäny. Kunhan ollaan otettu hirret mitä tarvitaan niin katos pittää kiinnittää kunnolla, jotta se kestää tuulet ja tuiskut.

Koko sen ajan ku tehtiin hommia oli satamatta ja aurinko paisto. Ku kaikki hirsikasat oli peitelty, pressun reunat saatu kiinnitettyä alako taivaalta tipahtelleen vesipisaroita.
Olin kiitollinen, hymy nousi suupieleen. Taas kerran meitä jeesattiin.

Ulukua kuuluu semmoset äänet, että taitaa olla vaari seinähirsiä sahhaamasa. Meenpä kahtommaan jos minusta ois vaikka jotaki apua, ellei muusa niin kahavin juonnisa. :)